Viime päivät olen viettänyt ihan lomatunnelmissa – anteeksi siis postauksen viivästymisestä! Tämän postauksen kirjoittelin keskiviikkona, myöhemmätkin kuulumiset tulevat, kunhan saan ne naputeltua ylös.
Menin vanhempiani vastaan lentokentälle sunnuntaina ja sen jälkeen olenkin viettänyt aikaani heidän kanssaan Pariisia kierrellen. Hyvä ystäväni tuli myös Pariisiin tiistaina, joten nyt minun täytyy yrittää sumplia aikani perheeni, Karsun sekä isäntäperheeni kanssa...
Maanantaina vanhempani tulivat syömään isäntäperheeni luokse. Minä jouduin tulkkaamaan aika paljon kumpaankin suuntaan, mutta kyllähän siitä tuli hyvä mieli, että pärjäsin sekä suomella, englannilla että ranskalla! Mukavastihan siellä meni, Blandine oli laittanut parastaan, joten kurkkukeiton, kana-peruna-vihannespadan, juustojen sekä jälkiruoan (pähkinäkakkua, jäätelöä, marjoja) olo oli varsin elämäänsä tyytyväinen. Rahtasin myös jo aika lailla tavaroitani vanhemmilleni, he kun tulivat Pariisiin sopivasti puolityhjillä matkalaukuilla!
Tiistaina lähdin Karsua vastaan lentokentälle. Vaikka välissä olikin yhdeksän kuukautta, juttujen taso ei ollut kyllä yhtään noussut... Oli ihana päästä taas pälättämään (ja heittämään herjaa) suomeksi, ranskalaisen kaveripiirin huumorintaju oli kuitenkin varsin erilainen!
Keskiviikkona ohjelmassa oli Versailles'n puistossa vieraileminen vanhempieni sekä Karsun kanssa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten puutarhoissa oli varsin mukavaa käveleskellä ympäriinsä. Paluumatkalla pysähdyimme Issy-les-Moulineauxin torilla hakemassa hieman sapuskaa illalle. Minulla oli ainakin mukava päivä! Illalla emme sitten tehneetkään mitään kummallisempaa; kokkailimme päivällisen ja lähdimme vielä sen jälkeen vähän käveleskelemään ympäriinsä, Ben & Jerry's -jäätelöannos kruunasi illan. Näillä ruoilla laihdutuskuurista ei ole kyllä tietoakaan, olemme nimittäin maistelleet aika tavalla erilaisia ranskalaisen keittiön herkkuja... Mutta kaipa sitä ehtii Suomessakin?
Vähän olo on ollut silti haikea, vaikka onkin ollut tosi kiva viettää lomaa Pariisissa. Nyt olen löytänyt itsestänikin sen olotilan ”kahden kulttuurin välissä”, mistä kuulin entisiltä vaihtareilta. Toisaalta on hirveän kiva palata kotiin, mutta toisaalta varsinkin isäntäperhettäni tulee kyllä iso ikävä. Sitä se elämä kuitenkin on, c'est la vie, kuten Blandine minulle kirjoitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti