Jalat huutavat hallelujaa

Tässä siis loppuviikon kuulumisia, en jaksanut kirjoittaa näitä enää tuohon samaan postaukseen, jota naputtelin aikaisemmin. Tätä postausta innostuinkin sitten naputtelemaan parin sivun verran...

Torstaina lähdimme aamulla käymään Notre Damen huipulla. Olimme paikalla onneksi reippaasti ennen aukeamisaikaa, kymmeneltä paikalla oli nimittäin jo kymmenien metrien jono... Notre Dame on muutenkin yksiä suosikkikohteitani Pariisissa ja oli kiva viimeinkin kiivetä sinne torniinkin (vaikka jalat huusivatkin hallelujaa niiden 420 portaan ylös- ja alaspäinkiipeämisen jälkeen!). Notre Damesta selviytyttyämme lähdimme Karsun kanssa etsimään vähän ruokaa syntymäpäiväpiknikkiämme varten. Meillä kummallakin oli siis syntymäpäivä jo talvella, mutta päätimme viettää niitä yhdessä näin Pariisissa! Vaurastutimme muutenkin varsin useaa pariisilaista leipomoa, ihastuimme nimittäin niihin melko edullisiin leivoksiin...

Torstai-iltana lähdinkin sitten äitini kanssa katsomaan Mamma Mia! -musikaalia. Olin alun perin vähän skeptinen tuon musikaalin suhteen, täällä se on nimittäni ranskaksi, enkä ollut ihan varma siitä, että haluanko kuunnella Abban laulujen käännösversioita... Onneksi kuitenkin ostin ne liput, sillä tuo musikaali oli oikeasti loistava. Minua ei edes kummasti häirinnyt se, että kaikki laulut oli käännetty ranskaksi, koska nyt kuitenkin ymmärsin, mitä niissä noin suunnilleen sanottiin (varsinkin, kun osaan monia Abban kappaleita ulkoa englanniksi). Musikaali kesti 2,5 tuntia, mutta olisin vallan mainiosti voinut istua vielä toisenkin samanmoisen! Tietysti olemattomilla ranskan taidoilla ainakin vitsit taitaisivat mennä ohitse, mutta muuten suosittelen kyllä erittäin lämpimästi ranskankin kielellä.

Perjantaina jatkoimme Pariisin kulttuurikohteiden käymistä Riemukaaren merkeissä. Sielläkin olimme jo hyvissä ajoin ennen avaamisaikaa, mutta jonoa oli jo kertynyt. Päiväksi oli luvattu kunnon hellettä, mutta näin aamutuimaan ilma oli vielä mukavan raikas. Iltapäivällä lähdimme taas normaaliin tapaan käveleskelemään ympäriinsä, tällä reissulla tuli todellakin käveltyä... Jalat ovat olleet joka ilta ihan nuudeleina! Päivällä kävin lounastamassa isäntäperheeni luona, ihan mukava sielläkin oli pyörähtää ja puhua ranskaa. Paluumatkalla tulin taas Issy-les-Moulineauxin torin kautta, ihastuimme nimittäin perheeni kanssa raakamakkaroihin, joita täältä sai. Illalla lähdimmekin sitten katselemaan öistä Pariisia Seineltä päin bateau-mouche-risteilyllä.

Lauantaina minä ja Karsu lähdimme seikkalemaan kahdestaan Pariisin kirpputoreja, tosin ensin pyörähdimme Père Lachaise -hautausmaalla katsastamassa Oscar Wilden haudan. Päivästä oli luvattu erittäin kuumaa, ja minä ainakin tunsin tukahtuvani jo yhdentoista aikaan aamupäivällä... Tarkoituksemme oli vilkaista ensin hautausmaan lähistöllä sijainnut tori, jota emme kuitenkaan ikinä löytäneet. Jonkin aikaa harhailtuamme menimme suosiolla metrolla St Ouenin kirpputorille eli Pariisin suurimmalle torille. Siellä oli siis myynnissä kaikenlaista uusista ja vanhoista vaatteista antiikkihuonekaluihin sekä kaikenlaiseen krääsään. Tykkäsin torilla kiertelystä valtavasti ja tein pieniä hankintoja, suosikkini taisi olla uusi hattuni. Sain jopa alennusta, sillä rupattelin myyjän kanssa pitkään ranskaksi. Ilmeisesti tuo hattu oli varsin hyvä hankinta, sillä olen jo saanut kuulla kaupungilla lukuisia kommentteja, että hattuni on hieno. Torilta palatessani kiersin kuitenkin kunnon lenkin ylimääräistä, sillä eksyin ja lähdin väärään suuntaan... Tukahduttavan kuuma ilma, ripsakka puolen tunnin ylimääräinen kävely ja metromatka lämpöisessä metrossa takasivat sen, että palatessani imitoin Niagaran putouksia.

Lauantain iltaohjelma menikin sitten uusiksi lähestyvän ukkosen vuoksi. Alun perin meidän oli tarkoitus lähteä Vaux le Vicomten linnaan isäntäperheeni ja vanhempieni kanssa, mutta menimmekin lopulta vain ranskalaiseen ravintolaan. Minulla oli tosi mukava ilta, joten en ole pettynyt! Sitä paitsi olen niitä ranskalaisia linnoja nähnyt aika monta jo...

Sunnuntaiaamuna mietin pariin otteeseen tärkeysjärjestystäni aamutoimiani tehdessäni, sillä raahauduin sängystä seitsemältä ollakseni klo 8.30 Louvren jonossa. Aamuisessa Pariisissa oli kuitenkin varsin mukava tallustella, emmekä lopultakaan olleet Louvressa yhtään liian aikaisin. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina sinne on nimittäin ilmainen sisäänpääsy, joten avaamisaikaan jonot olivat joka sisäänkäynnillä jo kymmeniä metrejä. Myöhemmin ikkunoista kuikuilimme, että jono lasipyramidisisäänkäynnille oli ehkä muutaman sata metriä... Aamusta Louvressa oli varsin mukava kiertää, ja ihmispaljous alkoi ahdistaa vasta italialaisten maalausten osastolle harhailtuamme. Suosikkini oli kyllä edelleen Samothrakeen Nike. Pienen kenttälounaan jälkeen lähdimme Karsun kanssa tallustelemaan Marais'n aluetta kohti, matkalla löysimme myös niitä vintageputiikkeja. Minun ei ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta lähdin kaupoista lopulta mukanani nahkavyö, mekko, huivi, sekä vanhojentanssihame! Onpahan ensi vuodelle yksi murhe vähemmän. Rahan kulumista kauhisteltuamme otimme suunnan kohti Seineä (pienen virhearvion jälkeen tosin, krhm) ja lepuutimme jalkojamme macaroneja syöden.

Maanantai olikin vanhempieni viimeinen päivä Pariisissa. Aamulla lähdimme Karsun kanssa katsastamaan Pariisin viemäreitä, sinnekin nimittäin pääsi vierailemaan. Edellisöinen sade parin kuukauden kuivuuden jälkeen oli kuitenkin aiheuttanut ongelmia, joten teimmekin ensin pyhiinvaellusmatkan Hard Rock Café -kuppilaan (ja matkalla myös pariin matkamuistopuotiin). Viemäreissä oli ihan mielenkiintoista vierailla, mutta sillä oikeasti haisi – se tosin taisi olla enemmän pitkällisen kuivuuden jälkeisen sateen aiheuttamaa kuin normaali olotila. Iltapäivä kuluikin sitten pakkaillessa ja siivoillessa äidin ja iskän huoneistoa. Illalla kävimme syömässä suosikkimereneläväpaikassani nimeltään Léon, alunperin ravintolasta vähemmän innostuneetkin joutuivat myöntämään, että valintani oli loistava. Tarjoilijakin oli oikein mukava nuori mies, mutta jouduin silti huomauttamaan laskussa olleesta virheestä... Valtavan äyriäisannoksen sekä vohvelin jälkeen masu oli aika täynnä.

Tiistaiaamu menikin sitten äidin ja iskän lähtötohinoissa. He lähtivät lopulta lentokentälle taksilla, joten en mennyt mukaan – lentokentällä kun on vähän raskasta rampata monta kertaa näin pienen ajan sisällä. Lähdimme siis Karsun kanssa taas seikkailemaan, iltapäivän ohjelmaan kuului mm. viimeisten tuliaisten hankinta sekä rue Mouffetard -kadulla käveleskely. Minulla oli ainakin tosi kivaa, vaikkemme mitään kummallisempaa tehneetkään. Päivälliselle menin isäntäperheeni luokse, oli taas tosi kiva olla heidänkin kanssaan pitkästä aikaa.

Tänään aamulla saatoin Karsun Châtelet-asemalle, mistä tämä jatkoi matkaansa lentokentälle. Iltapäivällä meidän on vielä tarkoitus tehdä jotain Blandinen ja Mathilden kanssa. Muuten minun aikani taitaa kulua kaikennäköisissä viime hetken valmisteluissa, pyykkiä täytyisi vielä pestä vähäsen, tavaroista karsia mukaanotettavat ja poisheitettävät, huoneeni voisin siivota... Tekemisen puutetta tuskin siis tulee. Kotiinlähtö ylihuomenna tuntuu ajatuksena vieläkin tosi uskomattomalta.