Taas on muutama päivä vierähtänyt. Torstaina tuli törmättyä sellaiseen periranskalaiseen asiaan kuin lakko. Täällä siis oli julkisen liikenteen lakko, joten junavuoroja oli vähemmän kuin normaalisti. Jouduin menemään vähän myöhemmällä junalla kuin normaalisti, joka oli myös vähän myöhässä... Ehdin kuitenkin kouluun nippa nappa ajoissa harrastettuani miltei usainboltmaista astelua asemalta koululle. On ihan kiva, että arkiliikuntaa tulee joka päivä jo koulumatkoista. Myös kuudenteen kerrokseen kiipeäminen käy hyötyliikunnasta! Tässä talossa on kyllä hissi, mutta yritän käyttää portaita suurimman osan ajasta.
Kielitaito paranee hiljalleen. Alan ymmärtää puhutusta ranskasta jo enemmän, jos sitä puhutaan kohtuullisen selkeästi. Nuorten puhetta on kuitenkin edelleen vaikea ymmärtää. Oma ranskan puhuminen on vieläkin aika alkeellista, mutta hostäiti kehui yksi päivä, että alan jo sanoa pitempiä lauseita ranskaksi. Olen kuitenkin huomannut, että ranskalaiset ovat vähän kärsimättömiä! En pysty puhumaan ranskaa vielä kovin nopeasti, ja joudun miettimään sanoja ja lauserakenteita, niin nämä eivät aina meinaa jaksaa odottaa minun ehtivän sanoa asiaani. Ranskan aikamuotojen kanssa minulla menevät hermot, se imperfektin ja passé composen ero on vieläkin aika hatara. Jostain futuurista ja konditionaalista on turha vielä edes puhua, mutta lähifutuuri onnistuu jo aika näppärästi. Samassa koulussa kanssani on toinenkin suomalainen, tosin hän on toisella luokka-asteella, niin näen häntä aika harvoin. On kuitenkin kiva välillä päästä puhumaan suomea jonkun kanssa ihan kasvotustenkin, kun tuntuu että ranska pursuaa jo korvistakin.
Sitä sanotaan, että on oppinut uuden kielen, kun näkee unia uudella kielellä. Minä olen nähnyt jo parikin unta missä en ymmärtänyt ranskaa, ehkä se on alku ranskan oppimiselle...
Täällä sanotaan merci ja s'il vous plaît paljon useammin kuin Suomessa, joten olen yrittänyt muistaa sanoa niitäkin tarpeeksi usein. Näin suomalaisena on hassua, että pelkkä merci on yleensä kieltävä vastaus. Olen myös alkanut tottua näihin ateria-aikoihin, välipalaa ei tarvitse hakea enää niin paljon. Tykkään tästä tavasta, että syödään yhdessä joka ilta kunnon monen ruokalajin päivällinen.
Olen edelleenkin nukkunut varsin pitkiä yöunia, en muista koska olisin mennyt säännöllisesti näin aikaisin nukkumaan... Silmät alkavat lupsahdella jo kymmenen aikaan. Viikonloppuisinkin heräilen sitten kohtuullisen varhain (siis minuksi, kun yleensä vapaapäivinä minulla on tapana nukkua ainakin kymmeneen), joten tätäkin kirjoittelen sunnuntaiaamuna puoli kymmeneltä. Lauantaikoulupäivät tuntuvat edelleenkin tosi raskailta, en usko tottuvani niihin koko aikana... Suomeen palatessa koulupäivät taitavat onneksi tuntua kevyiltä!
Ensi viikonloppuna olisi ohjelmassa ensimmäinen vaihtaritapaaminen. Sinne pitäisi kuulemma viedä mukanaan jotakin omalle maalle tyypillistä (ajattelin salmiakkia, minulla on sitä vielä pussillinen) ja pitää jokin pieni esitelmä omasta maastaan. En ole vielä uhrannut tuolle esitelmälle ajatustakaan, ideoita otetaan kiitollisena vastaan...
Huomioita (kirjoittelin kerrankin niitä ylös, niin muistan):
- Lakot ovat ihan arkipäivää.
- Koulussa opettajat kommentoivat kokeita palauttaessaan koetuloksia koko luokan edessä.
- Apteekkeja on joka paikassa. Tästä hostperheeni luota on parin minuutin kävelymatkan päässä varmaan kolme-neljä apteekkia.
- Ikkunat aukeavat täällä kahdella tavalla. Sillä tavalla kuten Suomessa, että ikkuna aukeaa sivusta ja siten, että ikkuna aukeaa ylä- ja alakarmista. En tiedä onko tämä selitys ymmärrettävää...
- Ihmisten käsiala on kummallista. Koulussa on tosi hankala yrittää lukea opettajien raapustuksia, kun muutenkin on vaikeaa ja jotkut kirjaimet tehdään täällä ihan oudolla tavalla (esim p on sellainen ihme viiva-vinkura alaspäin).
- Koulussa kaikkeen erikoisempaan (kuten esim. teatterikäynti) vanhempien pitää täyttää lupalappu. Suomessa sanottaisiin vain että tähän aikaan ja täällä, älkää myöhästykö.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Olipa kerran ranskalainen koulu
Ranskalaista elämää on kohta kaksi viikkoa takana. Arkikin alkaa pikku hiljaa tulla jo tutuksi.
Olen aikaisemmin valitellut ranskalaisesta koulujärjestelmästä, joten ajattelin nyt kirjoittaa siitä vähän pitemmän ja perusteellisemman selostuksen.
Koulua on siis kuutena päivänä viikossa. Periaatteessa tunteja on ma-pe klo 8-17.35 ja la klo 8-12, mutta hyppäreitä on jonkin verran (minulla aika paljon). Oppitunnit kestävät 55 min, tuplatuntejakin on aika paljon. Kokeita on kun opettaja haluaa sellaisen pitää, myös pistareita on jonkin verran.
Aika harvassa luokassa on mitään tekniikkaa, kuten esim. videotykkiä. Se on outoa, kun on tottunut suomalaisen lukion opettajien Power point -tykkäämiseen... ATK-luokka kuitenkin on, opettelimme siellä yhdellä matikantunnilla käyttämään Exceliä (oli aika mielenkiintoista ranskaksi).
Varsinkin kieltentunneilla opettajilla on tapana koko ajan korjata oppilaiden tekemiä virheitä, ei ole kovin rohkaisevaa puhua kun koko ajan saa miettiä sivulauseen sanajärjestystä yms. Oppilaita valvotaan paljon tarkemmin kuin Suomessa. Suomalaisen lukion vapautta kaipaan, sillä siellä opettajat eivät käy kyttäämässä jokaisen muistiinpanoja ja läksyjen tekoa joka päivä kuten Suomessa ala-asteella tehdään...
Oppikirjat ovat täällä tolkuttoman isoja ja painavia. Olen julkisessa koulussa, joten saan kirjat sieltä. Yksityiskouluissa kirjat pitää kuulemma ostaa itse. Kirjoja kuitenkin käytetään tunneilla tosi vähän; opettajat jakavat hirveän määrän monisteita. Kieltenkirjoissa ei ole samalla tavalla sanastoa kuin suomalaisissa kirjoissa; esim. englannin sanojen opettelu tehdään niin, että opettaja kirjoittaa sanat taululle ja oppilaat kopioivat. On tosi ärsyttävää yrittää lukea johonkin sanakokeeseen, kun sanat ovat kirjoitettuna jonnekin päin muistiinpanopapereita...
Huomioita:
- Täällä näkee paljon sellaisia "isoja" kuulokkeita. Ei siis mitään nappimallisia vaan sellaisia oikeasti isoja.
- Koulussa aika harva oppilas erottautuu pukeutumisellaan.
- Arki-iltaisin ihmisillä on tosi vähän vapaa-aikaa, sillä työt loppuvat myöhään. Esim. hostisäni tulee töistä vasta seitsemän-kahdeksan aikaan.
Olen aikaisemmin valitellut ranskalaisesta koulujärjestelmästä, joten ajattelin nyt kirjoittaa siitä vähän pitemmän ja perusteellisemman selostuksen.
Koulua on siis kuutena päivänä viikossa. Periaatteessa tunteja on ma-pe klo 8-17.35 ja la klo 8-12, mutta hyppäreitä on jonkin verran (minulla aika paljon). Oppitunnit kestävät 55 min, tuplatuntejakin on aika paljon. Kokeita on kun opettaja haluaa sellaisen pitää, myös pistareita on jonkin verran.
Aika harvassa luokassa on mitään tekniikkaa, kuten esim. videotykkiä. Se on outoa, kun on tottunut suomalaisen lukion opettajien Power point -tykkäämiseen... ATK-luokka kuitenkin on, opettelimme siellä yhdellä matikantunnilla käyttämään Exceliä (oli aika mielenkiintoista ranskaksi).
Varsinkin kieltentunneilla opettajilla on tapana koko ajan korjata oppilaiden tekemiä virheitä, ei ole kovin rohkaisevaa puhua kun koko ajan saa miettiä sivulauseen sanajärjestystä yms. Oppilaita valvotaan paljon tarkemmin kuin Suomessa. Suomalaisen lukion vapautta kaipaan, sillä siellä opettajat eivät käy kyttäämässä jokaisen muistiinpanoja ja läksyjen tekoa joka päivä kuten Suomessa ala-asteella tehdään...
Oppikirjat ovat täällä tolkuttoman isoja ja painavia. Olen julkisessa koulussa, joten saan kirjat sieltä. Yksityiskouluissa kirjat pitää kuulemma ostaa itse. Kirjoja kuitenkin käytetään tunneilla tosi vähän; opettajat jakavat hirveän määrän monisteita. Kieltenkirjoissa ei ole samalla tavalla sanastoa kuin suomalaisissa kirjoissa; esim. englannin sanojen opettelu tehdään niin, että opettaja kirjoittaa sanat taululle ja oppilaat kopioivat. On tosi ärsyttävää yrittää lukea johonkin sanakokeeseen, kun sanat ovat kirjoitettuna jonnekin päin muistiinpanopapereita...
Huomioita:
- Täällä näkee paljon sellaisia "isoja" kuulokkeita. Ei siis mitään nappimallisia vaan sellaisia oikeasti isoja.
- Koulussa aika harva oppilas erottautuu pukeutumisellaan.
- Arki-iltaisin ihmisillä on tosi vähän vapaa-aikaa, sillä työt loppuvat myöhään. Esim. hostisäni tulee töistä vasta seitsemän-kahdeksan aikaan.
perjantai 17. syyskuuta 2010
Yhteenveto vaihtovuoden alusta
Tänne saapumisesta tuli eilen kuluneeksi viikko. Kokonaisuudessaan asiat ovat sujuneet ihan mukavasti, tosin sunnuntaina syysflunssa meinasi jo kaataa petiin. Vieläkin vähän niiskututtaa, mutta paranemaan päin! Pahimmassa niiskutusvaiheessa tuli jo vähän koti-ikäväkin, kun oli kurja olo...
Tykkään isäntäperheestäni täällä tosi paljon. Myös asumisympäristö on mukava, sillä isäntäperheelläni on kaksi huoneistoa samassa kerroksessa ja minulla on pienempi niistä lähes kokonaan itselläni. Täällä ei kuitenkaan hirveästi ehdi olemaan, sillä koulupäivät kestävät pahimmillaan klo 17.35:een asti! Myös lauantaina on koulua. Ugh.
Epämieluisana yllätyksenä tulikin koululpäivien pituus ja määrä. Tiesin kyllä jo etukäteen, että lauantaisinkin on koulua, mutta täällä sen vasta todella tajuaa... Keskiviikko ja lauantai ovat kuitenkin onneksi lyhyitä päiviä. Minulla on myös paljon hyppäreitä ja kaikki päivät eivät ole puoli kuuteen. Lukio täällä ("lycée") muistuttaa ehkä enemmän suomalaista yläastetta kuin lukiota, sillä kaikkea valvotaan tosi tarkasti. Yhden liikuntatunnin saaminen vapaaksi nuhan takia oli sekin vähän isompi operaatio. Koulussa pitää olla joka päivä mukana "Carnet de liason", (suomeksi suunnilleen "yhteydenpitovihko"), johon merkitään kaikki myöhästymiset, poissaolot, tottelemattomuudet yms. Oppitunnit ovat aika tylsiä (varsinkin kun ymmärrän aika vähän...), sillä yleensä opettaja vain sanelee ja oppilaat kirjoittavat.
Vaihto-oppilastoiminta ei taida olla kovin tunnettua Ranskassa. Minäkin joudun koulussa sanomaan, että olen ulkomaalainen oppilas, kun esittelen itseni. Minulta myös kysyttiin, että tulinko tänne yksin. Nuorison puhumaa kieltä on tosi vaikea ymmärtää, koska se on ihan erilaista kuin kirjoitettu ranska ja sitä puhutaan tosi nopeasti!
**
Huomioita:
- Kierrättämistä ei täällä tunneta, kaikki vain samaan roskikseen...
- Koulussa oppilaat jättävät hirveästi ruokaa lautaselle.
- Liikennevalot ovat vain "suuntaviivoja" (kuten hostäitini kertoi minulle), niitä eivät noudata jalankulkijat eivätkä autot kovin säntillisesti.
- Täällä maksetaan paljon shekeillä. Suomessa niitä ei ole käytetty varmaan kahteenkymmeneen vuoteen... Ylipäätään hirveän monet asiat hoituvat kotona Suomessa netissä, mutta täällä käytetään vanhempia keinoja.
- Leipää lämitään aina käsin. Ei saa olla kovinkaan bakteerikammoinen jos haluaa syödä ranskalaista leipää! Mutta hyvää se silti on.
Tykkään isäntäperheestäni täällä tosi paljon. Myös asumisympäristö on mukava, sillä isäntäperheelläni on kaksi huoneistoa samassa kerroksessa ja minulla on pienempi niistä lähes kokonaan itselläni. Täällä ei kuitenkaan hirveästi ehdi olemaan, sillä koulupäivät kestävät pahimmillaan klo 17.35:een asti! Myös lauantaina on koulua. Ugh.
Epämieluisana yllätyksenä tulikin koululpäivien pituus ja määrä. Tiesin kyllä jo etukäteen, että lauantaisinkin on koulua, mutta täällä sen vasta todella tajuaa... Keskiviikko ja lauantai ovat kuitenkin onneksi lyhyitä päiviä. Minulla on myös paljon hyppäreitä ja kaikki päivät eivät ole puoli kuuteen. Lukio täällä ("lycée") muistuttaa ehkä enemmän suomalaista yläastetta kuin lukiota, sillä kaikkea valvotaan tosi tarkasti. Yhden liikuntatunnin saaminen vapaaksi nuhan takia oli sekin vähän isompi operaatio. Koulussa pitää olla joka päivä mukana "Carnet de liason", (suomeksi suunnilleen "yhteydenpitovihko"), johon merkitään kaikki myöhästymiset, poissaolot, tottelemattomuudet yms. Oppitunnit ovat aika tylsiä (varsinkin kun ymmärrän aika vähän...), sillä yleensä opettaja vain sanelee ja oppilaat kirjoittavat.
Vaihto-oppilastoiminta ei taida olla kovin tunnettua Ranskassa. Minäkin joudun koulussa sanomaan, että olen ulkomaalainen oppilas, kun esittelen itseni. Minulta myös kysyttiin, että tulinko tänne yksin. Nuorison puhumaa kieltä on tosi vaikea ymmärtää, koska se on ihan erilaista kuin kirjoitettu ranska ja sitä puhutaan tosi nopeasti!
**
Huomioita:
- Kierrättämistä ei täällä tunneta, kaikki vain samaan roskikseen...
- Koulussa oppilaat jättävät hirveästi ruokaa lautaselle.
- Liikennevalot ovat vain "suuntaviivoja" (kuten hostäitini kertoi minulle), niitä eivät noudata jalankulkijat eivätkä autot kovin säntillisesti.
- Täällä maksetaan paljon shekeillä. Suomessa niitä ei ole käytetty varmaan kahteenkymmeneen vuoteen... Ylipäätään hirveän monet asiat hoituvat kotona Suomessa netissä, mutta täällä käytetään vanhempia keinoja.
- Leipää lämitään aina käsin. Ei saa olla kovinkaan bakteerikammoinen jos haluaa syödä ranskalaista leipää! Mutta hyvää se silti on.
maanantai 13. syyskuuta 2010
"Je suis une étudiante etrangere, je ne parle pas français bien"
Ensimmäinen koulupäivä on nyt takana. Kokonaisuudessaan olen yllättynyt kuinka sujuvasti sekin meni, minulla kun on pahana tapana kehitellä kaikenlaisia kauhuskenaarioita...
Aamulla herätys oli siis Ihan Liian Aikaisin ja ripeästi suoritettujen aamutoimien ja hostäidin flunssankarkoitusteen jälkeen lähdin kävelemään hostäidin mukana kohti juna-asemaa. Koululle pääsee sekä junalla että bussilla, tosin tykkään junasta enemmän vaikka pysäkille onkin vähän enemmän matkaa. Koululle ei todellisuudessa ole kuin muutama kilometri, mutta siihen pitää varata silti aikaa noin 45 min (kävelyineen). Suurkaupungissa asumisen ihanuuksia...
Koulussa joku oli sotkenut minun etu- ja sukunimeni keskenään, joten tuntien alussa jouduin aina selittelmään, että miten päin nimeni oikeasti ovatkaan... Ensimmäinen tunti oli ranskaa. Oppitunnit ovat täällä 55 minuutin mittaisia ja osa tunneista on tuplatunteja, joten maanantai-aamun kunniaksi rääkkäsinkin sitten aivojani kaksi tuntia ranskankielisen runoanalyysin parissa. Asiaa olisi tietysti auttanut se, että olisin ymmärtänyt runoista jotakin... Tähän mennessä joka paikassa toiminut Gummeruksen pieni keltainen sanakirjakin joutui taipumaan ranskankielisen klassikkorunouden edessä. Runot ovat ilmeisesti täällä in, koska minun pitäisi hommata itselleni joku 90 klassikkorunon kokoelmakin (onneksi saan sen hostperheeltäni). Lisäksi lukemistoon kuuluu pino ranskankielistä klassikkokirjallisuutta, hostäidin mukaan se voi olla vähän turhan vaativaa minun kielitaidolleni...
Seuraavana oli vuorossa historiaa. Täällä on koulussa kahdenlaista historiaa, HiGeo (liittyy maantieteeseen) ja HiEu (jota minun ei ilmeisesti tarvitse opiskella, en tiedä mitä siellä on). Opettajan puheesta tajusin aika vähän (aihe saattoi liipata teollista vallankumousta), mutta se asia tuli selväksi, että kaikki asiat käsitellään ranskalaisesta näkökulmasta. Maailmanhistoria ohoi...? Historiaakin oli tuplatunti. Tässä vaiheessa minulla alkoi jo olla kiljuva nälkä, mutta vielä oli tunti saksaa ennen ruokailua!
Saksantunti oli koulupäivän kokemusistani epämukavin. Opettaja ei saanut kuria luokkaan, tajusin puheesta vielä vähemmän kuin muilla tunneilla (ranska-saksa-sekoitus on vielä karmeampaa yrittää ymmärtää kuin ihan tavallinen ranska) ja aiheet muutenkin menivät onnellisesti ohi korvien. Ei siitä sen enempää.
Minulle päivän viimeinen tunti oli englantia (ranskalaisparat joutuivat olemaan vielä kaksi tuntia koulussa). Englanninopettaja oli erittäin mukava vanhempi nainen. Yksi uusista tuttavuuksistani koulussa sanoi ennen tuntia, että opettaja on tosi kiva. Olihan hän, mutta Suomessa minulla on ollut samankaltaisia tunteja aika paljon... Englanninopettaja oli paljon epämuodollisempi kuin muut opettajat. Aiheet tunnilla olivat tosi yksinkertaisia, kysymyslauseita ja passiivin muodostamista. Ranskalaisnuoriso ei todellakaan puhu hyvää englantia! Oli kuitenkin ihanaa vain istua tunti paikoillaan ja oikeasti ymmärtää kaikki puhuttu! Tällaisen tunteen tietää vain, jos on kokenut, kuinka raskasta on koko ajan yrittää ymmärtää ihan arkipäiväisiäkin asioita.
***
Huomioita:
- Koulussa on tosi tarkkaa, millaiselle paperille kirjoittaa. Sain hostperheeltäni pinkan "koulupaperia" ja kansion, jossa niitä pitää säilyttää.
- Koulussa kaikki kirjoittavat mustekynällä. Tuntuu kummalliselta näin suomalaisena.
Aamulla herätys oli siis Ihan Liian Aikaisin ja ripeästi suoritettujen aamutoimien ja hostäidin flunssankarkoitusteen jälkeen lähdin kävelemään hostäidin mukana kohti juna-asemaa. Koululle pääsee sekä junalla että bussilla, tosin tykkään junasta enemmän vaikka pysäkille onkin vähän enemmän matkaa. Koululle ei todellisuudessa ole kuin muutama kilometri, mutta siihen pitää varata silti aikaa noin 45 min (kävelyineen). Suurkaupungissa asumisen ihanuuksia...
Koulussa joku oli sotkenut minun etu- ja sukunimeni keskenään, joten tuntien alussa jouduin aina selittelmään, että miten päin nimeni oikeasti ovatkaan... Ensimmäinen tunti oli ranskaa. Oppitunnit ovat täällä 55 minuutin mittaisia ja osa tunneista on tuplatunteja, joten maanantai-aamun kunniaksi rääkkäsinkin sitten aivojani kaksi tuntia ranskankielisen runoanalyysin parissa. Asiaa olisi tietysti auttanut se, että olisin ymmärtänyt runoista jotakin... Tähän mennessä joka paikassa toiminut Gummeruksen pieni keltainen sanakirjakin joutui taipumaan ranskankielisen klassikkorunouden edessä. Runot ovat ilmeisesti täällä in, koska minun pitäisi hommata itselleni joku 90 klassikkorunon kokoelmakin (onneksi saan sen hostperheeltäni). Lisäksi lukemistoon kuuluu pino ranskankielistä klassikkokirjallisuutta, hostäidin mukaan se voi olla vähän turhan vaativaa minun kielitaidolleni...
Seuraavana oli vuorossa historiaa. Täällä on koulussa kahdenlaista historiaa, HiGeo (liittyy maantieteeseen) ja HiEu (jota minun ei ilmeisesti tarvitse opiskella, en tiedä mitä siellä on). Opettajan puheesta tajusin aika vähän (aihe saattoi liipata teollista vallankumousta), mutta se asia tuli selväksi, että kaikki asiat käsitellään ranskalaisesta näkökulmasta. Maailmanhistoria ohoi...? Historiaakin oli tuplatunti. Tässä vaiheessa minulla alkoi jo olla kiljuva nälkä, mutta vielä oli tunti saksaa ennen ruokailua!
Saksantunti oli koulupäivän kokemusistani epämukavin. Opettaja ei saanut kuria luokkaan, tajusin puheesta vielä vähemmän kuin muilla tunneilla (ranska-saksa-sekoitus on vielä karmeampaa yrittää ymmärtää kuin ihan tavallinen ranska) ja aiheet muutenkin menivät onnellisesti ohi korvien. Ei siitä sen enempää.
Minulle päivän viimeinen tunti oli englantia (ranskalaisparat joutuivat olemaan vielä kaksi tuntia koulussa). Englanninopettaja oli erittäin mukava vanhempi nainen. Yksi uusista tuttavuuksistani koulussa sanoi ennen tuntia, että opettaja on tosi kiva. Olihan hän, mutta Suomessa minulla on ollut samankaltaisia tunteja aika paljon... Englanninopettaja oli paljon epämuodollisempi kuin muut opettajat. Aiheet tunnilla olivat tosi yksinkertaisia, kysymyslauseita ja passiivin muodostamista. Ranskalaisnuoriso ei todellakaan puhu hyvää englantia! Oli kuitenkin ihanaa vain istua tunti paikoillaan ja oikeasti ymmärtää kaikki puhuttu! Tällaisen tunteen tietää vain, jos on kokenut, kuinka raskasta on koko ajan yrittää ymmärtää ihan arkipäiväisiäkin asioita.
***
Huomioita:
- Koulussa on tosi tarkkaa, millaiselle paperille kirjoittaa. Sain hostperheeltäni pinkan "koulupaperia" ja kansion, jossa niitä pitää säilyttää.
- Koulussa kaikki kirjoittavat mustekynällä. Tuntuu kummalliselta näin suomalaisena.
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
C'est la vie française
Nyt olisi viimeinen "lomapäivä" ennen koulun alkua. Johan tässä onkin lomailtu yli kolme kuukautta... Vähän jo jännittää.
Päällimmäisenä tunteena täällä on nyt ollut väsymys, koska koko ajan täytyy keskittyä. Nukuinkin melkein kymmenen tuntia! Eilen kävimme aamupäivällä Forum de Rentréella, jossa esiteltiin lähialueiden harrastusmahdollisuudet. Harrastaminen täällä on ilmeisesti melko kallista. Urheiluharrastukset myös ovat tosi myöhään, esimerkiksi yksi katsomani urheiluharrastus oli klo 21-22.15! On se tietysti ymmärrettävääkin, jos koulutkin loppuvat 17.35, mutta missä välissä ihmiset täällä nukkuvat?? Minunkin täytyy olla menossa kouluun useimmiten kahdeksaksi, joka tarkoittaa että herätys on kuudelta. Ugh.
Eilisiltana kävimme tekemässä pienen kierroksen Pariisissa ja syömässä Montmartrella ravintolassa. Jälkiruoka (suklaakakkua ja jonkinlaista sorbettia) oli jumalaisen hyvää! Ruokailun jälkeen kävelimme vielä hieman Montmartella ja kävimme Sacre-Coeurin basilikassa. Hostisäni osti minulle lahjaksi mini-Eiffel-tornin. Lisäksi ostin postikortteja. Lähettelen niitä sinne koto-Suomeen tässä pikku hiljaa, kunhan selvitän mistä saan postimerkkejä. Lähdettyämme ajamaan hostperheeni kotia kohti tulimme tärkeimpien nähtävyyksien kautta, joten olen nyt nähnyt Eiffel-tornin, Louvren ja sen lasipyramidin, Orsayn museon, kansallisoopperan (oli muuten varsin hieno rakennus)...
Syysflunssa meinaa ilmeisesti olla iskemässä päälle. Yritän vältellä sitä parhaani mukaan, koska tällä hetkellä ei olisi kiva jäädä tänne kämpille sairastamaan.
***
Huomioita:
- Minun hostperheeni juo teetä sellaisista isoista kulhoista, joista minä ennemmin söisin puuroa kun joisin teetä! En tiedä onko tämä tapa yleinen ranskassa vai vain tämän perheen tapa.
- Ateriavälit ovat tosi pitkiä. Lounas on klo 13 ja päivällinen klo 20, eivätkä nämä ranskalaiset ilmeisesti syö siinä välissä mitään! Minä olenkin ollut viime päivinä useasti keittiön kaapilla hakemassa välipalaa... Aterioihin kuuluvat täällä kotona aina alkusalaatti, pääruoka, välipala (jogurtti/juustoja) ja hedelmälautanen.
- Aamupalalla syödään lähinnä pala eilistä leipää jos sitäkään (leipä siis ostetaan joka päivä tuoreena Boulangeriesta). Pyysin vähän enemmän ruokaa aamupalalle, niin minulle tarjottiin jotain suklaamuroja. Seuraavaksi voisin yrittää selittää ranskaksi, että voin kyllä tehdä oman aamupalani, mutta esim. puuro olisi aika ihanaa.
- Useimmat ranskalaiset ovat kohtuullisen hoikkia. Olen tähän mennessä nähnyt vain muutaman vähän tukevamman ihmisen enkä yhtään tolkuttoman lihavaa.
Päällimmäisenä tunteena täällä on nyt ollut väsymys, koska koko ajan täytyy keskittyä. Nukuinkin melkein kymmenen tuntia! Eilen kävimme aamupäivällä Forum de Rentréella, jossa esiteltiin lähialueiden harrastusmahdollisuudet. Harrastaminen täällä on ilmeisesti melko kallista. Urheiluharrastukset myös ovat tosi myöhään, esimerkiksi yksi katsomani urheiluharrastus oli klo 21-22.15! On se tietysti ymmärrettävääkin, jos koulutkin loppuvat 17.35, mutta missä välissä ihmiset täällä nukkuvat?? Minunkin täytyy olla menossa kouluun useimmiten kahdeksaksi, joka tarkoittaa että herätys on kuudelta. Ugh.
Eilisiltana kävimme tekemässä pienen kierroksen Pariisissa ja syömässä Montmartrella ravintolassa. Jälkiruoka (suklaakakkua ja jonkinlaista sorbettia) oli jumalaisen hyvää! Ruokailun jälkeen kävelimme vielä hieman Montmartella ja kävimme Sacre-Coeurin basilikassa. Hostisäni osti minulle lahjaksi mini-Eiffel-tornin. Lisäksi ostin postikortteja. Lähettelen niitä sinne koto-Suomeen tässä pikku hiljaa, kunhan selvitän mistä saan postimerkkejä. Lähdettyämme ajamaan hostperheeni kotia kohti tulimme tärkeimpien nähtävyyksien kautta, joten olen nyt nähnyt Eiffel-tornin, Louvren ja sen lasipyramidin, Orsayn museon, kansallisoopperan (oli muuten varsin hieno rakennus)...
Syysflunssa meinaa ilmeisesti olla iskemässä päälle. Yritän vältellä sitä parhaani mukaan, koska tällä hetkellä ei olisi kiva jäädä tänne kämpille sairastamaan.
***
Huomioita:
- Minun hostperheeni juo teetä sellaisista isoista kulhoista, joista minä ennemmin söisin puuroa kun joisin teetä! En tiedä onko tämä tapa yleinen ranskassa vai vain tämän perheen tapa.
- Ateriavälit ovat tosi pitkiä. Lounas on klo 13 ja päivällinen klo 20, eivätkä nämä ranskalaiset ilmeisesti syö siinä välissä mitään! Minä olenkin ollut viime päivinä useasti keittiön kaapilla hakemassa välipalaa... Aterioihin kuuluvat täällä kotona aina alkusalaatti, pääruoka, välipala (jogurtti/juustoja) ja hedelmälautanen.
- Aamupalalla syödään lähinnä pala eilistä leipää jos sitäkään (leipä siis ostetaan joka päivä tuoreena Boulangeriesta). Pyysin vähän enemmän ruokaa aamupalalle, niin minulle tarjottiin jotain suklaamuroja. Seuraavaksi voisin yrittää selittää ranskaksi, että voin kyllä tehdä oman aamupalani, mutta esim. puuro olisi aika ihanaa.
- Useimmat ranskalaiset ovat kohtuullisen hoikkia. Olen tähän mennessä nähnyt vain muutaman vähän tukevamman ihmisen enkä yhtään tolkuttoman lihavaa.
perjantai 10. syyskuuta 2010
Ranskalaista elämää
Toinen päivä Ranskassa on nyt alkanut. Eilen saavuin iltapäivällä Pariisin lentokentälle, jossa isäntäperheeni oli vastassa. Matkalaukku oli kuitenkin jäänyt jonnekin matkan varrelle... Onneksi se ilmeisesti tänään tulee perille. Sain isäntäperheeltäni eilen hammasharjan, kun omaa ei ollut. Tämä perhe kyllä vaikuttaa tosi kivalta :)
Eilen sain myös ensimmäisen kokemukseni ranskalaisesta kotiruoasta. Päivälliseen kuului alkusalaatti, pääruoka (makaronia ja liha-hedelmäkastiketta, ihan hyvää) ja jälkiruoka (jogurttia). Illalla katsoimme vielä telkkarista tullutta elokuvaa, mutta minä lähdin aika nopeasti nukkumaan. Täällä pitää keskittyä koko ajan, kun kieli on vieras ja se on tosi väsyttävää. Nukuinkin onnellisesti yli yhdeksän tunnin yöunet.
Tänään ohjelmassa on ilmeisesti pikavisiitti koululla, että saan lukujärjestykseni. Maanantaina olisi sitten ensimmäinen oikea koulupäiväni, saapa nähdä mitä siitäkin tulee...
Kirjoittelen enemmän, kunhan saan netin toimimaan omassa koneessani. Tällä ranskalaisella näppäimistöllä on tosi vaikea kirjoittaa, kun osa kirjaimista ja kaikki erikoismerkit ovat ihan ihmeellisissä paikoissa.
***
Huomioita:
-täällä huoneistot ovat ahtaita näin suomalaiseen avaruuteen tottuneena!
-poskisuukkoja annetaan usein, tällä alueella aina kaksi, kunnallekin poskelle
-ranskalaisten kauan kestävä päivällinen ei ole myytti ja ruoka tehdään itse
Eilen sain myös ensimmäisen kokemukseni ranskalaisesta kotiruoasta. Päivälliseen kuului alkusalaatti, pääruoka (makaronia ja liha-hedelmäkastiketta, ihan hyvää) ja jälkiruoka (jogurttia). Illalla katsoimme vielä telkkarista tullutta elokuvaa, mutta minä lähdin aika nopeasti nukkumaan. Täällä pitää keskittyä koko ajan, kun kieli on vieras ja se on tosi väsyttävää. Nukuinkin onnellisesti yli yhdeksän tunnin yöunet.
Tänään ohjelmassa on ilmeisesti pikavisiitti koululla, että saan lukujärjestykseni. Maanantaina olisi sitten ensimmäinen oikea koulupäiväni, saapa nähdä mitä siitäkin tulee...
Kirjoittelen enemmän, kunhan saan netin toimimaan omassa koneessani. Tällä ranskalaisella näppäimistöllä on tosi vaikea kirjoittaa, kun osa kirjaimista ja kaikki erikoismerkit ovat ihan ihmeellisissä paikoissa.
***
Huomioita:
-täällä huoneistot ovat ahtaita näin suomalaiseen avaruuteen tottuneena!
-poskisuukkoja annetaan usein, tällä alueella aina kaksi, kunnallekin poskelle
-ranskalaisten kauan kestävä päivällinen ei ole myytti ja ruoka tehdään itse
tiistai 7. syyskuuta 2010
Oi maani Suomi
Lähtöön on aikaa puolitoista vuorokautta ja tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan tässä viime päivien aikana. Minusta on ihana lähteä Ranskaan ja Pariisiin, mutta perheen, kavereiden ja suomalaisen elämän jättäminen miltei vuodeksi ei tunnu kivalta. Vaihtoon lähteminen ylipäätäänkin on jo tähän mennessä ollut pitkä prosessi enkä ole vielä edes kohdemaassa...
Huomenna pitäisi pakata tavarat kunnolla – tähän mennessä "koepakkaus" on käsittänyt suuren tavarakuorman olohuoneen lattialla, joka on runtattu avonaiseen matkalaukkuun. Krhm. Matkalaukku on sentään kirkkaan violetti, vaikkei upea väri helpotakaan pakkaamista...
Yritän kirjoittaa tähän blogiin säännöllisesti kunhan pääsen Ranskaan. Kommentit ovat myös aina tervetulleita! :)
Huomenna pitäisi pakata tavarat kunnolla – tähän mennessä "koepakkaus" on käsittänyt suuren tavarakuorman olohuoneen lattialla, joka on runtattu avonaiseen matkalaukkuun. Krhm. Matkalaukku on sentään kirkkaan violetti, vaikkei upea väri helpotakaan pakkaamista...
Yritän kirjoittaa tähän blogiin säännöllisesti kunhan pääsen Ranskaan. Kommentit ovat myös aina tervetulleita! :)
Alku
Minä olen 17-vuotias tyttö, joka lähtee ylihuomenna vaihto-oppilaaksi kymmeneksi kuukaudeksi Pariisin kupeeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)