Joulu kuvina

Öinen Lyon

Sateinen Lyon...

Joulupäivän aamuinen Lyon <3

Minähän siis asuin tuossa huoneessa peräti neljä päivää

Talvisia alppimaisemia

Lisää alppimaisemia

Minä hostäitini kuvaamana

"Lumivyöryvaara"

Maisemat olivat vähän toista luokkaa kuin Ounasvaaralla!

Laskettelua ja sukulointia

Eilen kotiuduin takaisin Pariisiin siinä puolenyön kieppeillä, joten nyt ajattelin kirjoittaa joululomani kuulumisia, kun olen toipunut matkustamisesta. Matkan alun tunnelmat löytyvät tuosta edellisestä postauksesta, jonka naputtelin jo aiemmin, mutta pääsin julkaisemaan vastan nyt.

Tapaninpäivänä suuntasimme kohti Ranskan Alppeja paikkaan nimeltä Samoëns. Majoittauduimme isoon hiihtomajan tapaiseen taloon. Meidän kanssamme samaan paikkaan majoittui myös suunnilleen hostäitini koko suku – kaksi serkkua perheineen (kummallakin oli kolme lasta), hostäitini äiti, tämän sisko perheineen, kolmas serkku... Minun makuuni tuolla olikin liikaa ihmisiä, varsinkin kun suurin osa heistä oli täysin vieraita. Oli varsin raskasta yrittää muistaa kaikkien nimet, ymmärtää kaikki kysytty, selittää aina samat asiat Suomesta (kuinka kylmää siellä on, onko revontulia oikeasti ja kuinka usein, mitä suomalaiset syövät...). Jurona suomalaisena tulikin kaivattua välillä enemmän omaa rauhaa, vaikka onneksi minulla sentään oli oma huone.

Mökissä asumista kuitenkin helpotti kummasti se, että pääsin tiistai-iltana SAUNAAN! Olen kaivannut saunaa täällä ollessa tosi paljon, joten otin mahdollisuudestani kaiken irti. Saunassa ollessa kuitenkin huomasi, että nyt ei olla Suomessa, sillä löylyä heitettiin kastelukannulla ja seinällä oli tiimalasi ajan mittaamista varten. Huvitin myös itseäni myöhemmin kertomalla ranskalaisille suomalaisista saunaperinteistä; varsinkin sekasaunasta kuullessaan ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Ranskalaisille sauna on enemmänkin joku terveysjuttu, eikä sellainen rentoutumispaikka kuin suomalaisille. Minulta kyseltiin, että minkä ikäisinä lapset pääsevät saunaan, kuinka kauan saunassa ollaan, kuinka kuumaksi se lämmitetään, onko sillä terveysvaikutuksia, käydäänkö saunan jälkeen pyörimässä lumessa jne.

Maanantaiaamuna lähdin hostvanhempieni kanssa suksivuokraamon kautta rinteeseen. Ensiksi meidän piti kiivetä gondolihissillä vartin verran ylöspäin, ennen kuin pääsimme edes alimpien lasketteluhissien lähtöpaikalle. Samoënsin laskettelurinteiden kokoluokka oli hieman toista kuin kotoisen Ounasvaaran... Rinteitäkin taisi olla kymmeniä ja suurinpaan tuolihissiin mahtui kerralla kahdeksan ihmistä. Maanantaina en tajunnut ottaa kameraa mukaan, mikä hieman harmitti, mutta tiistaina ja keskiviikkona onneksi muistin ja räpsin hienoja kuvia! Pääsin laskettelun makuunkin ihan uudella tavalla, kun maisema vähän vaihtui.

Ensimmäisen laskettelupäivän jälkeen olo oli kieltämättä varsin arka joka puolelta, mutta onneksi kroppani näytti muistavan lasketteluun tarvittavat lihakset melko nopeasti. Keskiviikkona olo olikin jo varsin mukava, eikä joka puolelle enää sattunut! Huvitin myös itseäni seuraamalla ranskalaisten pukeutumista; itse laskettelin ohuella kevättakilla ja parilla villa- ja fleecepaitakerroksella, mutta ranskalaisilla oli päällään saman verran aluskerrastoja kuin minulla niiden paksujen laskettelutakkiensa alla. Pakkasta siis oli maksimissaan joku -5C...

Keskiviikkoiltana suunnistimme hostsiskoni kanssa juna-asemalle ja otimme suunnan kohti Pariisia. Junamme oli perillä Pariisin Gare de Lyon -asemalla siinä yhdentoista kieppeillä, jonka jälkeen seikkailimme vielä metrolla kotiin. Tässä vaiheessa todellakin huomasin ne laukussani painavat useammat kirjat... Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvinnut kävellä aivan mahdottoman pitkiä matkoja.

Tänään olen naputellut sitä koulun TPE-tutkielmaani, jonka pitää ilmeisesti olla valmis jo joululoman jälkeen. Minä en oikein tiedä näistä aikatauluista, sillä ne muuttuvat koko ajan! Minua vähän inhottaa tuo tutkielman teko, sillä näille ranskalaisoppilaille se on tosi iso juttu, mutta minulle sillä ei ole mitään merkitystä. Ison työn minäkin joudun sen kanssa silti tekemään. Iltapäivällä ohjelmassa taitaa yleisen laiskottelun lisäksi olla pieni Pariisissa pyörähtäminen, matkalaukkujen purkaminen ja joulunjälkeistä siivoilua sekä järjestelyä. Kokkaaminen taitaa olla myös minun hommani nämä pari päivää, sillä hostsiskoltani se ei kuulemma oikein onnistu.

We wish you a merry Christmas

Tätä tekstiä naputtelen joulupäivänä. Isäntäperheeni on tänään ollut haluton lähtemään ulos; nämä ranskalaiset ovat ihan kauhuissaan, kun ulkona on pari astetta pakkasta ja tuulee niin, että lumi pöllyää. Näin suomalaisena tämä on kieltämättä aika huvittavaa...

Joulu on sujunut paremmin kuin etukäteen pelkäsin, sillä siitä kuuluisasta vaihto-oppilaiden joulumasennuksesta kuulutettiin vähän joka puolella. Isäntäperheeni sai jopa Ranskan STS:ltä kirjeen, jossa kerrottiin, että joulu voi olla vaihtareille vaikeaa aikaa. Etukäteisodotukset olivatkin minulla sitä luokkaa, että minulla tulee olemaan joko kurja tai kurjempi joulu.

Minä ja hostäitini lähdimme siis keskiviikkoaamuna ajamaan kohti Lyonia. Edellisiltana oli puhetta, että kymmenen aikaan olisi hyvä olla menossa. Minä tunnollisena suomalaisena raahauduin sängystä puoli yhdeksän aikaan, viimeistelin matkalaukkuni ja hipsin aamupalalle. Minun jo lopetellessani aamupalaani hostäitini vasta nousi sängystä... Lähdimmekin siis vasta yhdentoista aikaan liikkeelle. Perillä hostäitini äidin luona olimme neljän aikaan. Illalla kävimme kävellen pienen kierroksen Lyonissa.

Torstaina ohjelmassa oli Lyonin vanhan kaupungin kiertämistä vesisateessa. Tykkään kovasti kaikista vanhoista kaupungeista, eikä tämäkään ollut poikkeus. Niissä on minun mielestäni kovasti sielukkuutta. Lyonissa on myös paljon pieniä talojen väleissä mutkittelevia käytäviä, joita pitkin pääsee kulkemaan kymmeniä metrejä. Kaupungistä näki lyonilaisen opastamana aivan erilaisia puolia kuin itse turistina olisin osannut etsiä!

Muu perhe saapui Lyoniin 23. päivän iltana. Jouluaattona lähdimmekin koko perheen voimin kiertämään joulumarkkinoita. Minä olisin voinut kiertää niitä pitempäänkin, mutta muut lähinnä kävelivät markkinapaikan läpi. Ilma oli kyllä varsin hyytävä, eikä minullakaan ollut kovasti joulutunnelmaa siinä vesisateessa rämpiessäni... Aattoiltana ohjelmassa oli joulumessuun osallistuminen lähikirkossa. Olisikohan ollut elämäni ensimmäinen joulukirkossa käyminen... Samanlaisia nuo joulumessut taitavat olla joka puolella, kovin jännittävää siellä siis ei ollut, mutta pääsinpähän laulamaan ranskaksi joululauluja. Isäntäperheeni kuulemma käy kirkossa vain kerran vuodessa; juurikin jouluna.

Messun ja ruoan jälkeen illalla (alkuyöstä) ohjelmassa oli LAHJOJEN AUKAISEMINEN! Sain hostperheeltänikin aika monta lahjaa, olin tosi ilahtunut. Saamiani lahjoja olivat mm. korvakorut (ei taida yllättää ketään), uusi päiväkirja (olen täällä kirjottanut tosi paljon), ranskankielinen sarjakuva-albumi, pientä tyttötavaraa, Suomesta saapuneet villasukat, salmiakkia, hapankorppuja, suomenkielistä luettavaa... Ilta oli tosi mukava ja löysin joulufiiliksenikin, mistä on paljolti kiittäminen isäntäperhettäni. Materialistinen mieleni ilahtui myös kummasti lahjojen saamisesta.

Tänään joulupäivänä ohjelmassa on vain löhöilyä ja syömistä. Tänään söimme tyypillisen ranskalaisen joululounaan, joka oli todellakin täyttävä! Ruokana oli mm. ankanmaksaa, kastanjoita, lintupataa, papuja... Iltapäivä onkin mennyt ruokaa sulatellessa. Onneksi otin mukaan useampia kirjoja (tällä hetkellä menossa on George R. R. Martinin Fevre Dream, jota suosittelen kovasti – englannin kielellä siis!) Suklaatakin minulla on, annoin hostperheelleni yhden Fazerin suklaarasian ja säästin loput Suomesta saapuneet suklaat itselleni.

Minulla on siis tähän mennessä ollut kiva joulu, vaikkakin erilainen kuin kotoinen suomalainen! Vähän minulla on ollut suomalaisia jouluperinteitäni ikävä, mutta joulu oli silti paljon mukavampi kuin etukäteen odotin.

Joyeux Noël !

Koska ennen joulua tuskin kirjoittelen enää blogia, kerron tässä vähän joululomani alun kuulumisia.

Sunnuntai-iltapäivä kului isäntäperheeni kanssa Champs-Elyséen joulumarkkinoita kierrellessä, vaikkakaan säät eivät kovin suosineet. Paahdetut kastanjat ovat muuten superhyviä! Niitä saa täällä tähän aikaan vuodesta suunnilleen joka kadunkulmasta.

Alkuviikosta olen taas tukenut ranskalaista Gaumont-elokuvateatteriketjua. Tykkään kovasti Gaumont Parnasse -teatterista, joka esittää suurimmaksi osaksi leffojen pelkkiä originaaliversioita. Eilen maanantaina kävin katsomassa hostäitini ja -siskoni kanssa ranskalaisanimaation Une vie de chat ("Kissan elämä"), joka oli ihan kiva elokuva ja ymmärsin hyvin! Tänään tiistaina kävin hostsiskoni seurassa katsomassa uusimman Narnia-leffan.

Eilen illalla hostisäni veli ja tämän vaimo olivat päivällistämässä meidän luonamme. Vieraiden ollessa kylässä ruoka-ajat näyttävät myöhentyvän kovasti, sillä eilen päivällinen aloitettiin vasta siinä klo 21.30 kohdalla... En edes tiedä, kuinka myöhään muut vielä istuivat pöydässä, minä lähdin ruokapöydästä suunnilleen klo 23. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että tykkään enemmän niistä Suomen varhaisemmista ateria-ajoista!

Parhaillaan odottelen, kuinka leipomani taatelikakku kypsyy uunissa. Tykkään leipomisesta kovasti, ja olen sitä täälläkin harrastanut aika paljon. Leipomukset on myös otettu hyvin vastaan! Esimerkiksi Hanna-tädin kakkuni hävisivät tosi nopeasti, kuten on näemmä käymässä myös pipareille.

Täytyy myöntää, että kaikesta leipomis- ja muusta touhuamisesta huolimatta olo ei ole samalla tavalla jouluinen kuin kotona tähän aikaan vuodesta. Joulumasennusta ei enää kuintenkaan pahemmin ole onneksi ollut enää vähään aikaan. Luulenkin, että minulle on parempi, ettei joulu täällä edes tunnu samalla tavalla joululta kuin kotona Suomessa. Olenkin nyt sillä asenteella liikkeellä, että tänä vuonna näen vähän uusia tapoja viettää joulua.

Hyvää joulua siis kaikille blogini lukijoille, syökää itsenne ähkyyn jouluruoalla minunkin puolestani (porkkana- ja perunalaatikkoa sekä riisipuuroa kyllä kaipaan...) ja nauttikaa jouluaattoaamun Lumiukko-piirretystä!

Joululoma!

Jouluisia tunnelmia Pariisista! Tänä aamuna täällä oikein pyrytti lunta, tosin tällä hetkellä lumisade taitaa olla muuttunut vesisateeksi. Tämä loppuviikko on ollut varsin ohjelmantäyteinen. Koulussa olen käynyt lähinnä kääntymässä, tällä viikolla ei ole ollut paljonkaan oppitunteja ja perjantaina oli viimeinen päivä ennen joululomaa.

Torstaiaamuna pidin englannintunnilla esitelmän suomalaisesta koulujärjestelmästä. Alun perin tarkoituksena oli verrata eri maiden koulujärjestelmiä, mutta jostain mystisestä syystä olinkin ainoa paikalla oleva esitelmänpitäjä. Yhden oppitunnin sain kyllä kulumaan varsin näppärästi yksinkin puhumalla. Kurssimuotoinen lukio tuntui olevan näille ranskalaisille aivan käsittämätön juttu, en ole varma, ymmärsivätkö he sen ideaa vieläkään. Kerroin myös, että minulle on ollut vaikeaa se, että ranskalaiset eivät tiedä vaihto-oppilasasiasta ollenkaan. Ranskassa vaihto-oppilastoimintaa on hyvin vähän, sillä kuulemma kouluun on vaikea tulla takaisin, jos sieltä on vuoden pois.

Torstain hyppytunneilla lähdin yhden luokkakaverini kanssa toisen luokkakaverimme luokse kylään. Hyppytunnit oli paljon mukavampi viettää näin kuin esimerkiksi koulun kirjastossa istumalla! Nyt kun ranskan kieli alkaa sujua paremmin, niin ranskalaisten nuorten kanssa on mukavampi olla ja voin pikku hiljaa alkaa puhua jo kavereista. Iltapäivänä lähdimme vierailemaan Cité des Sciencesissa, eräänlaisessa luonnontiedemuseossa. Paikka oli mielenkiintoinen, haluaisin joskus käydä siellä uudestaankin paremmalla ajalla, nyt kävimme tutustumassa vain optisten harhojen puoleen. Cité des Sciences kuitenkin sijaitsi aivan toisella puolella Pariisia, joten matkustamiseen meni aika pitkä aika. Pariisissa matkustettaessa ei puhutakaan matkasta vaan ajasta; esimerkiksi ero lauantai-illan ja sunnutaiaamun välillä on huomattava.

Perjantaina pyörähdin koulussa hurjat kaksi tuntia, sen jälkeen alkoi minun joululomani. Muulla luokalla oli siis koulua vielä lauantainakin. Ranskalaisessa koulussa ei vietetä minkäänlaisia juhlia eikä juhlia muutenkaan huomioida, joten koulussa joulun lähestymistä ei pahemmin huomannut. Perjantai-iltapäivänä viihdytinkin itseäni pyöräyttämällä piparitaikinan. Raaka-aineiden hankinnassa oli tosin hieman ongelmia; pomeranssinkuorta ei löytynyt mistään (käytin lopulta jauhettua appelsiinkuorta) ja siirappikin löytyi vasta etsinnän jälkeen ja maistui vähän hassulta (siirapissa oli hieman lakritsin makua). Suomalaisen keittiön perusraaka-aineet näyttävätkin olevan harvinaisuuksia Ranskassa...

Perjantai-ilta ja alkuyö kuluivatkin sitten isäntäperheeni tuttavaperheen luona päivällistäessä. Tuttavaperhe asui jonkin matkaa Pariisin ulkopuolella isossa ja hienonnäköisessä talossa, tunsin oloni siellä melko pieneksi... Ruoan jälkeen ei todellakaan ollut nälkä, sillä laskujeni mukaan söimme neljä ruokalajia sekä lopuksi vielä kahvin tai teen.

Lauantaiaamuni aloitin piparinleivonnalla. Alkuun piti kuitenkin hieman improvisoida, sillä piparitaikinani ei halunnut irrota muovikelmusta, en tiedä, olinko loppujen lopuksi lisännyt liian vähän jauhoja vai mistä oli kyse. Aikani taikinan kanssa painittuani ja jauhoja lisäiltyäni koostumus onneksi alkoi näyttää oikealta, joten pääsin käyttämään superhienoa Suomen mallista piparkakkumuottiani (vilkaiskaa edellisen postauksen kuvat)!

Lauantai-illan ohjelmaan kuuluivat vielä vierailu eräässä Pariisin pikkumuseossa, visiitti Montparnassen tornissa (näkyvyys oli tosin tässä lumisateessa aika huono, muuten paikka olisi ollut tosi hieno), päivällinen Crêperiessä ja Raiponce-elokuva hostisäni kanssa. Crêpet ovat yksiä ranskalaisen ruokakulttuurin erikoisuuksista, ne ovat alkujaan lähtöisin Pohjois-Ranskan Bretagnen alueelta. Crêpe yksinkertaisesti on täytetty lettu; suolainen versio on nimeltään galette. Makeita crêpejä saa joka kadunkulmasta, suosituin versio taitaakin olla Nutella-töhnällä täytetty versio... "Oikeampia" crêpejä ja galetteja kannattaa ostaa oikeista crêperieistä, maistuvat oikeammilta ja paremmilta kuin ne Nutella-versiot.

Raiponcea (Disneyn versio Tähkäpää-sadusta, tulee Suomessa elokuviin Googlen mukaan nimellä Kaksin karkuteillä) katsoessa sisäinen viisivuotiaani pääsi valloilleen ja räkätin valehtelematta koko elokuvan ajan lähes taukoamatta. Huumorintajuni on tällä hetkellä varsin kummallinen omasta mielestänikin, sillä en kuitenkaan ymmärrä ranskankielistä huumoria kovin hyvin. ”Paremman” huumorin puutteessa tuleekin naurettua ihan tyhmille asioille... Raiponce oli kuitenkin tosi kiva leffa ja ihastuin sen musiikkiin totaalisesti! Hehkutan vielä vähän elokuvalippujen hintoja; 3D-leffa lauantai-iltana alle 26-vuotiaalle Pariisin alueen matkakortin alennuksilla maksoi 7,90 €.  J'en aime.

Postissa tuli tällä viikolla myös ensimmäisen trimestren  koulutodistukseni, joka tosin oli osoitettu hostvanhemmilleni. Huvittavaa siinä oli se, että keskiarvoni oli parempi kuin luokan keskiarvo (minulla 11.80, luokalla 11.66), tosin ranskasta ja historiasta en saanut arvosanoja. Todistuksesta näki myös, että monesko olin missäkin aineessa ja luokassa yleensäkin (yleissijoitukseni oli jopa 12., en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa...). Tällainen menettely ei minun mielestäni kyllä palvele ketään, sillä mitä mieltä siinä on, että tiedän olevani ”luokan 12. paras oppilas”? Tässä taas on yksi asia, joka mielestäni suomalaisessa koulussa hoidetaan paremmin.

Piparilauantai

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä teille minun lauantaiaamun tunnelmiani.

Piparimuotteja (tuo Suomi-muotti on rahdattu Suomesta asti!)

Nams <3

Kuka on keksinyt tehdä sienenmallisen pipari/leivontamuotin?

Saamiani kortteja ja kirjeitä :)

Rankkaa koulunkäyntiä...

Hohhoijaa, onpas tämä koulun käyminen rankkaa. Maanantaina olin koulussa klo 8–10, tiistaina klo 10–14.30 (josta kaksi tuntia oli hyppäreitä) ja tänään keskiviikkona klo 8–11. Huomenna torstaina koulupäivä on normaalin mittainen, mutta perjantaina (viimeisenä päivänä ennen joululomaa) olen koulussa klo 10–12. Tämän viikon lukujärjestys on tuntunut varsin kivalta! Lyhyet koulupäivät johtuvat siis siitä, että suurin osa luokasta on tällä hetkellä Espanjassa.

Maanantai-iltapäivänä lähdin hostäitini mukana lähikaupunki Vélizyn mammuttikokoiseen ostoskeskukseen. Ostin reissulta neuletakin (tarkoitus oli metsästää oikea villatakki...) ja ihanan keltaisen t-paidan. En tiedä, miksi (haalean) keltaiset vaatteet ovat hiljalleen alkaneet näyttää niin ihanilta minun silmissäni. Taidan joku päivä lähteä pyörähtämään tuossa ostoskeskuksessa uudestaankin vähän paremmalla ajalla.

Paluumatkalla bongasin IKEAn (tosin vain keittiötarvikkeita myyvän sellaisen), jonka ruokapuolelta mukaan tarttuivat lakkahillopurkki, glögipullo sekä lisää vain vesi -ruisleipätarvikkeet. Teimme maanantai-iltana tuon ruisleivän, ja se maistui tosi hyvältä, vaikkei muistuttanutkaan koostumukseltaan Vaasan Ruispaloja. Kunnon tummaa leipää minulla on todellakin ikävä. Tuota ruisleipää on vielä vähän jäljellä, mutta olen tainnut itse syödä siitä ainakin puolet...

Koulussa on ollut tällä viikolla paljon mukavampaa kuin tavallisesti pienen ryhmäkoon takia. Opettajatkaan eivät huuda ja tunneilla tehdään mukavampia asioita. Esimerkiksi tänään ranskan tunnilla katsoimme elokuvan Blow Out (joka tosin oli ranskaksi dubattu). Huomiseksi minun pitää tehdä pieni esitelmä suomalaisesta koulujärjestelmästä (!) englannin tunnille. Tunnilla on tarkoitus verrata eri maiden kouluja, sillä yksi poika esittele Norsunluurannikon koulua ja yksi tyttö Armenian. Tätä esitelmää olen väkertänyt varsin innoissani, kerrankin asia, josta voin puhua vaikka kuinka! Minusta on täällä ollessa tullut suomalaisen koulun fani.

Olen jo muutaman kerran ihastellut hostäitini arkiruoanlaittokekseliäisyyttä. Esimerkiksi lauantaina meillä oli ruokana eräänlaista lihapataa, jota jäi jonkin verran yli. Maantaina hostäitini jauhoi lihapadan jämistä jauhelihaa ja teki siitä spagettikastikkeen. Hyvältä maistui!

Liikunnan suhteen olen täällä ollessa valitettavasti laiskistunut. Viikoittaisesta uimassa käymisestä olen yrittänyt pitää kiinni melko hyvin tuloksin, mutta muuten kunto on kyllä päässyt rapistumaan. Kuudennessa kerroksessa asumisessa on kuitenkin hyvät puolensa, sillä portaita rampatessa arkiliikuntaa tulee huomaamatta. 

Ensi viikolla suunnitelmissa on muutaman päivän verran lomailua Pariisissa ja keskiviikkona suuntaamme hostäitini kanssa Lyoniin. Muu perhe tulee perässä jouluaattona. Joululomaa odotellessa!

Pariisi + lumisade = kaaos

Viime päivät Pariisi on ollut ihan sekaisin lumen tulosta! Nyt kaikki viikon aikana tullut lumi on kyllä sulanut, mutta viikolla sitä oli aika paljon.

Keskiviikkona koulupäiväni loppui onneksi aikaisin, joten palasin kotiin jo puolen päivän aikaan. Iltapäivällä mihinkään ei enää oikeastaan enää päässyt, sillä lumisateen vuoksi liikenne oli aivan tukossa. Keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna bussitkaan eivät kulkeneet. Myöskään kaikki luokkakaverini eivät päässeet koteihinsa, joten heidän piti viettään yönsä jossain muualla. Kävin keskiviikkoiltana kävelemässä tässä lähialueella, ja oikeasti kävellen pääsi paljon nopeammin eteenpäin kuin autolla.

Torstaina meillä oli tarkoitus olla koulussa aamulla englanninkielinen teatterityöpaja, mutta se peruuntui, sillä sen pitäjä ei päässyt kulkuyhteyksien puutteessa tulemaan. Sen sijaan meillä oli aamulla kolme tuntia englantia... Iltapäivällä menimme luokkani kanssa katsomaan elokuvan Blow Up, -67 valmistuneen leffan, joka oli jonkinlainen epämääräinen taide-murhaelokuva. Täytyy myöntää, että vaikka olenkin melko avarakatseinen kaikkien taidemuotojen suhteen, tuo elokuva oli liikaa minullekin. Puolitoista tuntia torstai-iltapäivästä kuluivatkin varsin madellen.

Perjantaina koulupäiväni loppui taas puolelta päivin, joten iltapäivällä suunnistin Pariisin englanninkielisiä kirjakauppoja kohti. WHSmithistä mukaani tarttuivat yksi romaani joululomaa ajatellen ja suklaajälkiruokakeittokirja. Calvin and Hobbes (Lassi ja Leevi) -albumeita selasin myös innokkaasti, taidan jossain vaiheessa käydä ostamassa sellaisen (sellaiset) itselleni. Myös valokuvausoppaita pläräsin ostoaikeet mielessäni. (Kiroan sitten kesäkuussa, että miten saan kaikki kirjani rahdattua Suomeen...)

Perjantai-iltana koululla oli luokkamme Conseil de classe, jossa pari luokkamme edustajaa juttelivat opettajien kanssa luokkamme oppilaiden koulumenestyksestä. Kuulemma opettajat ovat tähän mennessä varsin tyytyväisiä minun ranskan oppimiseeni. Toisen trimestren lopussa minun pitäisi kuulemma saada arvosanat myös ranskasta ja historiasta, joten ranskan kanssa täytyy kuulemma tehdä edelleen töitä. Onneksi näillä arvosanoilla ei ole minulle mitään väliä... Minua ärsyttää tällä koulussa se, että koska nämä eivät täällä tiedä vaihto-oppilasasiasta, minuun ei myöskään osata suhtautua vaihto-oppilaana.

Lauantai-iltapäivän vietimme jälleen suomalaisvaihtariseurassa Hannan kanssa. Pariisin kahviloita tuli siis jälleen tuettua. Olen täällä ollessa kunnolla innostunut kahviloissa istumisesta, joten niihin on mennyt aika lailla rahaakin. Pariisissa on kyllä ihania kuppiloita... Kahviakin olen alkanut oppia juomaan.

Tänään sunnuntaina katselen juuri ikkunasta jonkinlaista ihmeellistä jouluperinnettä, sillä kymmenet joulupukeiksi pukeutuneet ihmiset juoksevat juuri Issy-les-Moulineauxin katuja pitkin. Tämä on kuulemma jokavuotinen perinne ja jatkuu koko päivän. Perinteen ideaa en ole ihan vielä tavoittanut, saapa nähdä, ymmärränkö sen tämän päivän aikana.

Oi maamme Suomi

Pariisin sää on näinä päivinä vaihdellut lumisateesta vesisateeseen. Nyt lunta tulee oikein pyryttämällä, mutta kauaa se ei luultavasti taaskaan maassa pysy. Mielummin minä ne pakkaset ottaisin kun tällaisen räntäkelin. (”Räntä” on muuten aika vekkuli sana; ranskalaiset puhuvat vain märästä lumesta.)

Maanantai ei oikein tuntunut itsenäisyyspäivältä, sillä olin normaalisti koulussa (jossa tosin mainostin Suomen itsenäisyyspäivää!). Illalla tosin surffasin Iltasanomien ja Iltalehden sivuilta Linnan juhlien pukuja ja napsin salmiakkia, sillä kotoa tuli taas paketti! Isänmaallista olotilaani kohotin myös kuuntelemalla YouTubesta Maamme-laulua, Porilaisten marssia sekä Finlandiaa. Täällä ollessani olen oikeasti oppinut arvostamaan Suomea ihan uudella tavalla ja tunnen itseni entistä enemmän suomalaiseksi. Niin kai se on, että kaukaa näkee lähelle, sillä varsinkin suomalaisen koulun parhauden olen kunnolla ymmärtänyt vasta täällä.

Suomalaisesta koulusta puhutaan myös täällä, sillä esimerkiksi eilen uutisissa oli PISA-tuloksista, joissa Ranska ei ole pärjännyt kovin hyvin (oli sijalla 22). Suomikin mainittiin, sillä armas peruskoulumme kuuluu maailman parhaiden joukkoon (Suomi oli PISA-vertailun kolmas). 

Lyhyet koulupäiväni seuraavat toisiaan, tiistaina minulla oli hurjat kaksi tuntia koulua. Myös ensi viikolla osa tunneista on peruttu, sillä ensi viikolla suurin osa luokasta (espanjan opiskelijat) lähtee viikoksi Espanjaan. En tiedä, mitä me jäljelle jäävät teemme tunneilla, sillä meitä ei ole kovin monta.

Tiistaiaamun vietin kuitenkin kouluhommien parissa, sillä naputtelin sitä TPE-tutkielmaani. Sen tilanne ei ole ollenkaan hassumpi, sillä tekstiosuuden pitää olla vähintään viisi sivua, ja valmista tekstiä on jo kaksi sivua. Ensimmäinen deadline on 15.1.2011 ja lopullisesti tutkielman pitää olla valmis viimeistään 4.2.2011. En tosin tiedä, miksi minunkin pitää tuo tutkielma tehdä, sillä sen arvosana tulee suoraan ylioppilaskirjoitusten arvosanaan (le bac), enkä minä todellakaan kirjoita täällä ylioppilaaksi. Tänään luokanvalvojani myös jakeli ilmoittautumiskaavakkeita, ja jostain syystä yhdessä kaavakkeessa oli minun nimeni. Onkohan järjestö unohtanut ilmoittaa, että minä en tee täällä ylioppilaskoetta? Olenkin ilmoitellut opettajille, että: ”Je ne passe pas le bac ici.”

Tänään keskiviikkona meillä olisi pitänyt olla tuplatunti ranskaa, mutta opettajaa ei näkynyt. Jäin kuitenkin muutaman muun luokkalaiseni kanssa koululle odottelemaan, ja opettaja tulikin noin puoli tuntia myöhässä. Keskustelimme jäljellä olevan puolitoistatuntisen luokkamme ”ongelmista” opettajien kanssa. Varsinkin englannin, matematiikan ja liikunnanopettjan kanssa luokkamme ei oikein tule toimeen. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi noista opettajista ei tykätä, sillä minullakin on tunneilla sellainen olo, että opettajat suhtautuvat meihin kuin alempiarvoisiin. Esimerkiksi englanninopettajalle ei voi sanoa mitään kritiikkiin tai korjausehdotuksiin viittaavaakaan ilman, että saa vastaansa kunnon huudot (”opettaja ei koskaan ole väärässä”).

Muuten olen viihtynyt luokallani kyllä hyvin, vaikken koulunkäynnistä täällä muuten kovasti pidäkään. Luokkahengestä ei siis ole valittamista. Oppilaskuntatoiminta toimii myös hyvin ainakin minun luokallani; kaksi oppilasta on oppilaskunnassa ja heille voi aina kertoa, jos on korjausehdotuksia, kritiikkiä yms. koulua koskien.

Täytyy tässä vaiheessa myös kertoa, että olen todellakin ymmärtänyt, miksi vaihto-oppilaat lihovat. Itse olen pysytellyt ihan kohtuudessa, mutta silti täytyy todellakin tarkkailla, mitä suuhuni pistän. Itse ruoat ovat kyllä terveellisiä, mutta ne välipalat lihottavat. Esimerkiksi täällä isäntäperheeni luona on aina kaapissa vaikka minkälaisia keksejä, suklaapatukoita, karkkia yms. Ruokarytmi on paljon harvempi kuin Suomessa, sillä täällä on päivässä oikeastaan vain kaksi ateriaa (aamupalalla ranskalaiset eivät paljoa syö). Nyt olen jo tottunut tähän melko hyvin, mutta ruoilla pitääkin sitten tankata oikeasti aika paljon.

Kouluruoat ovat oikeasti tosi täyttäviä, sillä annokseen kuuluvat aina alku-, pää- ja jälkiruoka. Alkuruoksi on monesti jonkinlaista salaattia tai jokin piiras, pääruoaksi lihaa, kalaa tai kanaa sekä jotain lisäkettä ja jälkkäriksi jogurtti tai juustoa sekä hedelmä tai jokin muu makea, kuten rahka, vanukas tms. Tosin kouluruoat pitää maksaa itse... Pääruoka ei myöskään aina ole turhan hyvää, enkä erehdy enää ottamaan koulussa mitään vihanneshöystöjä, sillä ne maistuvat oikeasti pahoilta. Kasvisruokavaliosta on täällä turha edes haaveilla, ranskalaisille sellainen taitaa olla ihan tuntematon juttu.

Kielikin jo sujuu

Minäkin olen alkanut päästä jo hieman enemmän joulutunnelmaan, sillä eilen laitoimme isäntäperheeni kanssa joulukoristeita. Kuusi tuotiin sisälle ja koristeltiin jo eilen (sellainen pieni kuusi, ehkä 1,2 metriä korkea, mutta sitäkin leveämpi...) ja olohuoneeseen laitettiin joulukoristeita. Joulukoristeista huomaa Ranskan olevan katolinen maa, sillä esimerkiksi pianon päällä on tällä hetkellä Joosef ja Maria -patsas, vaikkei isäntäperheeni uskonnollinen olekaan.

Arki sujuu täällä samalla tavalla kuin ennenkin; koulussa joulun lähestymisen huomaa lähinnä ruokalan erittäin kitch-henkisistä (ja aika tyylittömistä) joulukoristeista. Ranskalaisessa koulussa ei ole minkäänlaisia juhlia, eikä siellä muutenkaan huomioida erilaisia juhlia.

Perjantaina minulla oli jälleen koulua vain klo 8-12, joten iltapäivällä suunnistin Pariisin Montparnassen elokuvateatteriin katsomaan uusimman Harry Potterin. Silloin onneksi lippuja oli vielä hyvin saatavilla, iltapäivänäytös ei ollut täynnä. Elokuvissa käyminen ei ole täällä edes kallista, sillä julkisen liikenteen kortilla saa alennusta, joten leffalippu maksaa 5,90€. Finnkinon hinnat Suomessa tuntuvatkin aika riistämiseltä... Elokuvan valinnassa saa kuitenkin olla tarkkana, sillä iso osa näytöksistä on ranskaksi dubattuja versioita. Minähän en halua sellaisia katsoa, ja onneksi hostperheenikin katsoo elokuvat aina alkuperäisversioina. Televisiosta tulevat elokuvat, tv-sarjat yms. on kuitenkin aina dubattu ranskaksi, johon en ole vieläkään tottunut. Viime viikolla yhtenä päivänä televisiosta tuli Harry Potter ja feeniksin kilta, joka ei yhtään vaikuttanut ”oikealta” Harry Potterilta väärien äänien vuoksi.

Koulussa minunkin täytyy tehdä muiden tavoin TPE-tutkielma. TPE:n (travaux personnel encadrés, ”henkilökohtainen rajattu työskentely”) arvosana vaikuttaa suoraan bacin (ylioppilaskirjoitukset) arvosanaan, joten luokkalaiseni työskentelevät tosissaan. Kyseessä on siis noin viisisivuinen tekstidokumentti (onneksi saan tehdä sen englanniksi) ja joku ”lopullinen tuotos” pareittain tai pienryhmissä. Minun ryhmäni aihe on onneksi kuitenkin ihan mielenkiintoinen (The emergence of homosexual movement in the United States of America, ”homoseksuaalisen liikkeen synty USA:ssa”), ja kun en muissa aineissa kuitenkaan mitään tee, niin luulen saavani tutkielmani tehtyä kunnialla. Minulla on koulua tällä hetkellä paljon vähemmän kuin näillä ranskalaisilla; viikossa 23 tuntia, perusranskalaisella keskimäärin 30 h.

Lauantaiaamuna leivoin isäntäperheelleni pullaa. Se kuitenkin hieman epäonnistui, sillä hostäitini kuivahiiva ei ollut aivan eilispäivänä ostettua... Pulla siis maistui hyvältä, mutta oli koostumukseltaan varsin raskasta, sillä pullataikina ei noussut yhtään. Ranskalaisetkin tuntevat eräänlaisen pullan (”brioche”), joten pullataikina ei ollut aivan uusi tuttavuus.

Iltapäivällä lähdin hostvanhempieni kanssa vierailemaan Orsayn museossa. Tykkäsin siellä käymisestä kovasti, museo on tosi kaunis rakennus (vanha rautatieasema) ja näyttelyt olivat mukavia. Varsinkin vieraileva Gérôme-näyttely oli kiva nähdä. Turisteja kuitenkin Pariisissa aina riittää; tällä hetkellä ei edes ole turistikausi meneillään, mutta jouduimme silti jonottamaan museoon sisälle vartin verran.

Ranskan kieleni on edennyt hurjasti alkuaikoihin verrattuna. Nykyään ymmärrän jo varsin hyvin ja esimerkiksi päivällispöytäkeskustelut ymmärrän kaikki. Yhtenä päivänä katsoin sivusilmällä jotain television keskusteluohjelmaa, ja tajusin vasta jonkin aikaa katsottuani, että ymmärsin kaiken, mitä siinä sanottiin (oli muuten aika hurja tunne). Minulla ei ole Pariisissa käydessänikään enää samalla tavalla turistiolo kuin alkuaikoina oli. On aivan totta, että ranskalaiset eivät puhu englantia (joitan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), joten olen alkanut päästä tähän kulttuuriin aivan uudella tavalla sisälle kielenoppimisen myötä. Tosin niinhän se on jokaisen kulttuurin kohdalla. Jopa se aikamuotojen käyttäminen (lähinnä tässä vaiheessa passé composé ja l'imparfait) on oikeasti alkanut aueta minulle! Ranskan kielioppi on kuitenkin varsin kinkkinen, joten sen parissa riittää työskenneltävää vielä pitkään.

Teitittelykin on pikku hiljaa alkanut sujua. Ranskassa siis teititellään kaikkia vieraita (tosin nuoret sinuttelevat toisiaan), koulussa opettajia jne. Pääasiassa opettajat sinuttelevat oppilaita, tosin tähänkin on poikkeuksia, kuten minun STV:n ja fysiikka-kemian opettajani, jotka teitittelevät myös oppilaita. Varsinkin aluksi teitittely tuntui todella oudolta, mutta kaikkeen tottuu (Suomeen palatessani kuulostan naurettavalta, jos tämä tapa jää päälle...). Ranskalaisessa tapakulttuurissa tittelit ovat muutenkin tärkeämpiä kuin suomalaisessa.

Joulun odotusta

Kulutin tänään iltapäivällä aikaani niinkin hyödylliseen tekemiseen kuin joulukalenterien etsimiseen netistä. Ne auttoivat pääsemään joulukuiseen tunnelmaan, sitä kun ei minulla täällä vielä kovasti ole ollut. Suklaajoulukalenterinkin kävin tänään ostamassa. Ikäähän minulla on siis melkein 18 vuotta...

Alkuviikkoon ei kuulu mitään ihmeellisempää. Olen käynyt koulussa ja parannellut flunssaani, joka alkaa onneksi olla jo ohitse, tällä kertaa selvisin vain muutaman päivän niiskuttamisella. Ilmat ovat tällä viikolla olleet talvisia, pakkasta on ollut parin asteen verran ja etenkin maanantaiaamuna maisema oli ihanan luminen.

Ranskalaisia taloja ei kuitenkaan selvästi ole tehty talvea varten. Ikkunoiden lähettyvillä on kylmä ja niistä vetää! Patteritkin vaikuttavat tosi pieniltä niihin suomalaisiin kunnollisiin pattereihin verrattuna. Minulla onkin nykyään sisällä aina villasukat ja fleecetakki päällä... Nyt on sentään lämmin, sillä naputtelen tätä tekstiä keittiön pöydän ääressä kylki kiinni patterissa.

Tiiistaina koulupäiväni lyheni kahdella tunnilla, sillä liikuntatuntia ei ollut. Ainakaan tämä ranskalaiskoulu ei tunne sijaisia, sillä oppituntien sisältö on vain opettajasta kiinni, ja jos opettaja ei ole paikalla, tuntiakaan ei pidetä. Ei sillä, että minua haittaisivat nämä ylimääräiset vapaatunnit, mutta näille ranskalaisille, joiden pitäisi varmaan oikeasti jotain oppiakin, tällainen järjestely ei oikein palvele tarkoitustaan.

Koulussa en ole muutenkaan mitenkään erityisen ”hyvä” oppilas, ja monet tunnit kuluvatkin minun osaltani kaikkeen muuhun kuin opetuksen seuraamiseen; englannin tunnit ovat ainoita, joilla teen kaiken kuten muutkin. Esimerkiksi tänään ranskan tunnilla opetuksen seuraamisen sijaan kirjoittelin kirjeitä Suomeen ja pläräsin sanakirjastani kiinnostavia sanoja ja ilmauksia. Minua vain turhauttavat nämä oppitunnit, ja varsinkin, kun en voi tehdä mukana vaikka yrittäisinkin. Opetettavia asioitakaan en voi yrittää opiskella edes itsekseni, sillä suurin osa opettajista vain sanelee kaikki muistiinpanot, oppikirjoja ei pahemmin käytetä.

Tänään keskiviikkona hoidin joululahja-asiat loppuun ja kävin tukemassa Ranskan postilaitosta joululahjapakettien lähettämisen merkeissä. Sainpahan kuitenkin ne lähetettyä ja vieläpä ihan kohtuulliseen aikaan. Voin kertoa kaikista hienoista joululahjaideoistani, mutta vasta joulun jälkeen, sillä lahjojeni saajat lukevat tätä blogia. Sen verran voin jo sanoa, että kaikenlaisia ranskalaisia erikoisuuksia kotiin päin on tulossa.

Joulu luultavasti on minulle vaikeaa aikaa täällä, kuten monet vaihtarit kertovat. Kuuntelin tänään suomalaisia joululauluja ja koti-ikävä meinasi iskeä. Olen jouluihminen ja joulu on lempijuhlani vuodessa, joten osasin kyllä odottaakin koti-ikävää, mutta eihän se silti kivalta tunnu. Minusta joulua on ihana odottaa, laittaa paljon joulukoristeita (jouluvalot!), tehdä paljon jouluruokaa (yleensä jouluaaton vastaisena yönä...) sekä se hillittömän iso perinteinen piparitaikina, joten täällä ollessa minusta ei ollenkaan tunnu, että on jo joulukuun alku. Pitäisi tietysti muistaa, että ensi vuonna olen taas kotona Suomessa ja saan viettää suomalaisen jouluni ja ärsyyntyä markettien joululauluista ja syödä ihan liikaa niitä Maraboun keltaisessa rasiassa olevia suklaakonvehteja ja että pitäisi nauttia tästä uudesta kokemuksesta, mutta helpompaa on sanoa kuin toteuttaa.