Joulu kuvina

Öinen Lyon

Sateinen Lyon...

Joulupäivän aamuinen Lyon <3

Minähän siis asuin tuossa huoneessa peräti neljä päivää

Talvisia alppimaisemia

Lisää alppimaisemia

Minä hostäitini kuvaamana

"Lumivyöryvaara"

Maisemat olivat vähän toista luokkaa kuin Ounasvaaralla!

Laskettelua ja sukulointia

Eilen kotiuduin takaisin Pariisiin siinä puolenyön kieppeillä, joten nyt ajattelin kirjoittaa joululomani kuulumisia, kun olen toipunut matkustamisesta. Matkan alun tunnelmat löytyvät tuosta edellisestä postauksesta, jonka naputtelin jo aiemmin, mutta pääsin julkaisemaan vastan nyt.

Tapaninpäivänä suuntasimme kohti Ranskan Alppeja paikkaan nimeltä Samoëns. Majoittauduimme isoon hiihtomajan tapaiseen taloon. Meidän kanssamme samaan paikkaan majoittui myös suunnilleen hostäitini koko suku – kaksi serkkua perheineen (kummallakin oli kolme lasta), hostäitini äiti, tämän sisko perheineen, kolmas serkku... Minun makuuni tuolla olikin liikaa ihmisiä, varsinkin kun suurin osa heistä oli täysin vieraita. Oli varsin raskasta yrittää muistaa kaikkien nimet, ymmärtää kaikki kysytty, selittää aina samat asiat Suomesta (kuinka kylmää siellä on, onko revontulia oikeasti ja kuinka usein, mitä suomalaiset syövät...). Jurona suomalaisena tulikin kaivattua välillä enemmän omaa rauhaa, vaikka onneksi minulla sentään oli oma huone.

Mökissä asumista kuitenkin helpotti kummasti se, että pääsin tiistai-iltana SAUNAAN! Olen kaivannut saunaa täällä ollessa tosi paljon, joten otin mahdollisuudestani kaiken irti. Saunassa ollessa kuitenkin huomasi, että nyt ei olla Suomessa, sillä löylyä heitettiin kastelukannulla ja seinällä oli tiimalasi ajan mittaamista varten. Huvitin myös itseäni myöhemmin kertomalla ranskalaisille suomalaisista saunaperinteistä; varsinkin sekasaunasta kuullessaan ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Ranskalaisille sauna on enemmänkin joku terveysjuttu, eikä sellainen rentoutumispaikka kuin suomalaisille. Minulta kyseltiin, että minkä ikäisinä lapset pääsevät saunaan, kuinka kauan saunassa ollaan, kuinka kuumaksi se lämmitetään, onko sillä terveysvaikutuksia, käydäänkö saunan jälkeen pyörimässä lumessa jne.

Maanantaiaamuna lähdin hostvanhempieni kanssa suksivuokraamon kautta rinteeseen. Ensiksi meidän piti kiivetä gondolihissillä vartin verran ylöspäin, ennen kuin pääsimme edes alimpien lasketteluhissien lähtöpaikalle. Samoënsin laskettelurinteiden kokoluokka oli hieman toista kuin kotoisen Ounasvaaran... Rinteitäkin taisi olla kymmeniä ja suurinpaan tuolihissiin mahtui kerralla kahdeksan ihmistä. Maanantaina en tajunnut ottaa kameraa mukaan, mikä hieman harmitti, mutta tiistaina ja keskiviikkona onneksi muistin ja räpsin hienoja kuvia! Pääsin laskettelun makuunkin ihan uudella tavalla, kun maisema vähän vaihtui.

Ensimmäisen laskettelupäivän jälkeen olo oli kieltämättä varsin arka joka puolelta, mutta onneksi kroppani näytti muistavan lasketteluun tarvittavat lihakset melko nopeasti. Keskiviikkona olo olikin jo varsin mukava, eikä joka puolelle enää sattunut! Huvitin myös itseäni seuraamalla ranskalaisten pukeutumista; itse laskettelin ohuella kevättakilla ja parilla villa- ja fleecepaitakerroksella, mutta ranskalaisilla oli päällään saman verran aluskerrastoja kuin minulla niiden paksujen laskettelutakkiensa alla. Pakkasta siis oli maksimissaan joku -5C...

Keskiviikkoiltana suunnistimme hostsiskoni kanssa juna-asemalle ja otimme suunnan kohti Pariisia. Junamme oli perillä Pariisin Gare de Lyon -asemalla siinä yhdentoista kieppeillä, jonka jälkeen seikkailimme vielä metrolla kotiin. Tässä vaiheessa todellakin huomasin ne laukussani painavat useammat kirjat... Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvinnut kävellä aivan mahdottoman pitkiä matkoja.

Tänään olen naputellut sitä koulun TPE-tutkielmaani, jonka pitää ilmeisesti olla valmis jo joululoman jälkeen. Minä en oikein tiedä näistä aikatauluista, sillä ne muuttuvat koko ajan! Minua vähän inhottaa tuo tutkielman teko, sillä näille ranskalaisoppilaille se on tosi iso juttu, mutta minulle sillä ei ole mitään merkitystä. Ison työn minäkin joudun sen kanssa silti tekemään. Iltapäivällä ohjelmassa taitaa yleisen laiskottelun lisäksi olla pieni Pariisissa pyörähtäminen, matkalaukkujen purkaminen ja joulunjälkeistä siivoilua sekä järjestelyä. Kokkaaminen taitaa olla myös minun hommani nämä pari päivää, sillä hostsiskoltani se ei kuulemma oikein onnistu.

We wish you a merry Christmas

Tätä tekstiä naputtelen joulupäivänä. Isäntäperheeni on tänään ollut haluton lähtemään ulos; nämä ranskalaiset ovat ihan kauhuissaan, kun ulkona on pari astetta pakkasta ja tuulee niin, että lumi pöllyää. Näin suomalaisena tämä on kieltämättä aika huvittavaa...

Joulu on sujunut paremmin kuin etukäteen pelkäsin, sillä siitä kuuluisasta vaihto-oppilaiden joulumasennuksesta kuulutettiin vähän joka puolella. Isäntäperheeni sai jopa Ranskan STS:ltä kirjeen, jossa kerrottiin, että joulu voi olla vaihtareille vaikeaa aikaa. Etukäteisodotukset olivatkin minulla sitä luokkaa, että minulla tulee olemaan joko kurja tai kurjempi joulu.

Minä ja hostäitini lähdimme siis keskiviikkoaamuna ajamaan kohti Lyonia. Edellisiltana oli puhetta, että kymmenen aikaan olisi hyvä olla menossa. Minä tunnollisena suomalaisena raahauduin sängystä puoli yhdeksän aikaan, viimeistelin matkalaukkuni ja hipsin aamupalalle. Minun jo lopetellessani aamupalaani hostäitini vasta nousi sängystä... Lähdimmekin siis vasta yhdentoista aikaan liikkeelle. Perillä hostäitini äidin luona olimme neljän aikaan. Illalla kävimme kävellen pienen kierroksen Lyonissa.

Torstaina ohjelmassa oli Lyonin vanhan kaupungin kiertämistä vesisateessa. Tykkään kovasti kaikista vanhoista kaupungeista, eikä tämäkään ollut poikkeus. Niissä on minun mielestäni kovasti sielukkuutta. Lyonissa on myös paljon pieniä talojen väleissä mutkittelevia käytäviä, joita pitkin pääsee kulkemaan kymmeniä metrejä. Kaupungistä näki lyonilaisen opastamana aivan erilaisia puolia kuin itse turistina olisin osannut etsiä!

Muu perhe saapui Lyoniin 23. päivän iltana. Jouluaattona lähdimmekin koko perheen voimin kiertämään joulumarkkinoita. Minä olisin voinut kiertää niitä pitempäänkin, mutta muut lähinnä kävelivät markkinapaikan läpi. Ilma oli kyllä varsin hyytävä, eikä minullakaan ollut kovasti joulutunnelmaa siinä vesisateessa rämpiessäni... Aattoiltana ohjelmassa oli joulumessuun osallistuminen lähikirkossa. Olisikohan ollut elämäni ensimmäinen joulukirkossa käyminen... Samanlaisia nuo joulumessut taitavat olla joka puolella, kovin jännittävää siellä siis ei ollut, mutta pääsinpähän laulamaan ranskaksi joululauluja. Isäntäperheeni kuulemma käy kirkossa vain kerran vuodessa; juurikin jouluna.

Messun ja ruoan jälkeen illalla (alkuyöstä) ohjelmassa oli LAHJOJEN AUKAISEMINEN! Sain hostperheeltänikin aika monta lahjaa, olin tosi ilahtunut. Saamiani lahjoja olivat mm. korvakorut (ei taida yllättää ketään), uusi päiväkirja (olen täällä kirjottanut tosi paljon), ranskankielinen sarjakuva-albumi, pientä tyttötavaraa, Suomesta saapuneet villasukat, salmiakkia, hapankorppuja, suomenkielistä luettavaa... Ilta oli tosi mukava ja löysin joulufiiliksenikin, mistä on paljolti kiittäminen isäntäperhettäni. Materialistinen mieleni ilahtui myös kummasti lahjojen saamisesta.

Tänään joulupäivänä ohjelmassa on vain löhöilyä ja syömistä. Tänään söimme tyypillisen ranskalaisen joululounaan, joka oli todellakin täyttävä! Ruokana oli mm. ankanmaksaa, kastanjoita, lintupataa, papuja... Iltapäivä onkin mennyt ruokaa sulatellessa. Onneksi otin mukaan useampia kirjoja (tällä hetkellä menossa on George R. R. Martinin Fevre Dream, jota suosittelen kovasti – englannin kielellä siis!) Suklaatakin minulla on, annoin hostperheelleni yhden Fazerin suklaarasian ja säästin loput Suomesta saapuneet suklaat itselleni.

Minulla on siis tähän mennessä ollut kiva joulu, vaikkakin erilainen kuin kotoinen suomalainen! Vähän minulla on ollut suomalaisia jouluperinteitäni ikävä, mutta joulu oli silti paljon mukavampi kuin etukäteen odotin.

Joyeux Noël !

Koska ennen joulua tuskin kirjoittelen enää blogia, kerron tässä vähän joululomani alun kuulumisia.

Sunnuntai-iltapäivä kului isäntäperheeni kanssa Champs-Elyséen joulumarkkinoita kierrellessä, vaikkakaan säät eivät kovin suosineet. Paahdetut kastanjat ovat muuten superhyviä! Niitä saa täällä tähän aikaan vuodesta suunnilleen joka kadunkulmasta.

Alkuviikosta olen taas tukenut ranskalaista Gaumont-elokuvateatteriketjua. Tykkään kovasti Gaumont Parnasse -teatterista, joka esittää suurimmaksi osaksi leffojen pelkkiä originaaliversioita. Eilen maanantaina kävin katsomassa hostäitini ja -siskoni kanssa ranskalaisanimaation Une vie de chat ("Kissan elämä"), joka oli ihan kiva elokuva ja ymmärsin hyvin! Tänään tiistaina kävin hostsiskoni seurassa katsomassa uusimman Narnia-leffan.

Eilen illalla hostisäni veli ja tämän vaimo olivat päivällistämässä meidän luonamme. Vieraiden ollessa kylässä ruoka-ajat näyttävät myöhentyvän kovasti, sillä eilen päivällinen aloitettiin vasta siinä klo 21.30 kohdalla... En edes tiedä, kuinka myöhään muut vielä istuivat pöydässä, minä lähdin ruokapöydästä suunnilleen klo 23. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että tykkään enemmän niistä Suomen varhaisemmista ateria-ajoista!

Parhaillaan odottelen, kuinka leipomani taatelikakku kypsyy uunissa. Tykkään leipomisesta kovasti, ja olen sitä täälläkin harrastanut aika paljon. Leipomukset on myös otettu hyvin vastaan! Esimerkiksi Hanna-tädin kakkuni hävisivät tosi nopeasti, kuten on näemmä käymässä myös pipareille.

Täytyy myöntää, että kaikesta leipomis- ja muusta touhuamisesta huolimatta olo ei ole samalla tavalla jouluinen kuin kotona tähän aikaan vuodesta. Joulumasennusta ei enää kuintenkaan pahemmin ole onneksi ollut enää vähään aikaan. Luulenkin, että minulle on parempi, ettei joulu täällä edes tunnu samalla tavalla joululta kuin kotona Suomessa. Olenkin nyt sillä asenteella liikkeellä, että tänä vuonna näen vähän uusia tapoja viettää joulua.

Hyvää joulua siis kaikille blogini lukijoille, syökää itsenne ähkyyn jouluruoalla minunkin puolestani (porkkana- ja perunalaatikkoa sekä riisipuuroa kyllä kaipaan...) ja nauttikaa jouluaattoaamun Lumiukko-piirretystä!

Joululoma!

Jouluisia tunnelmia Pariisista! Tänä aamuna täällä oikein pyrytti lunta, tosin tällä hetkellä lumisade taitaa olla muuttunut vesisateeksi. Tämä loppuviikko on ollut varsin ohjelmantäyteinen. Koulussa olen käynyt lähinnä kääntymässä, tällä viikolla ei ole ollut paljonkaan oppitunteja ja perjantaina oli viimeinen päivä ennen joululomaa.

Torstaiaamuna pidin englannintunnilla esitelmän suomalaisesta koulujärjestelmästä. Alun perin tarkoituksena oli verrata eri maiden koulujärjestelmiä, mutta jostain mystisestä syystä olinkin ainoa paikalla oleva esitelmänpitäjä. Yhden oppitunnin sain kyllä kulumaan varsin näppärästi yksinkin puhumalla. Kurssimuotoinen lukio tuntui olevan näille ranskalaisille aivan käsittämätön juttu, en ole varma, ymmärsivätkö he sen ideaa vieläkään. Kerroin myös, että minulle on ollut vaikeaa se, että ranskalaiset eivät tiedä vaihto-oppilasasiasta ollenkaan. Ranskassa vaihto-oppilastoimintaa on hyvin vähän, sillä kuulemma kouluun on vaikea tulla takaisin, jos sieltä on vuoden pois.

Torstain hyppytunneilla lähdin yhden luokkakaverini kanssa toisen luokkakaverimme luokse kylään. Hyppytunnit oli paljon mukavampi viettää näin kuin esimerkiksi koulun kirjastossa istumalla! Nyt kun ranskan kieli alkaa sujua paremmin, niin ranskalaisten nuorten kanssa on mukavampi olla ja voin pikku hiljaa alkaa puhua jo kavereista. Iltapäivänä lähdimme vierailemaan Cité des Sciencesissa, eräänlaisessa luonnontiedemuseossa. Paikka oli mielenkiintoinen, haluaisin joskus käydä siellä uudestaankin paremmalla ajalla, nyt kävimme tutustumassa vain optisten harhojen puoleen. Cité des Sciences kuitenkin sijaitsi aivan toisella puolella Pariisia, joten matkustamiseen meni aika pitkä aika. Pariisissa matkustettaessa ei puhutakaan matkasta vaan ajasta; esimerkiksi ero lauantai-illan ja sunnutaiaamun välillä on huomattava.

Perjantaina pyörähdin koulussa hurjat kaksi tuntia, sen jälkeen alkoi minun joululomani. Muulla luokalla oli siis koulua vielä lauantainakin. Ranskalaisessa koulussa ei vietetä minkäänlaisia juhlia eikä juhlia muutenkaan huomioida, joten koulussa joulun lähestymistä ei pahemmin huomannut. Perjantai-iltapäivänä viihdytinkin itseäni pyöräyttämällä piparitaikinan. Raaka-aineiden hankinnassa oli tosin hieman ongelmia; pomeranssinkuorta ei löytynyt mistään (käytin lopulta jauhettua appelsiinkuorta) ja siirappikin löytyi vasta etsinnän jälkeen ja maistui vähän hassulta (siirapissa oli hieman lakritsin makua). Suomalaisen keittiön perusraaka-aineet näyttävätkin olevan harvinaisuuksia Ranskassa...

Perjantai-ilta ja alkuyö kuluivatkin sitten isäntäperheeni tuttavaperheen luona päivällistäessä. Tuttavaperhe asui jonkin matkaa Pariisin ulkopuolella isossa ja hienonnäköisessä talossa, tunsin oloni siellä melko pieneksi... Ruoan jälkeen ei todellakaan ollut nälkä, sillä laskujeni mukaan söimme neljä ruokalajia sekä lopuksi vielä kahvin tai teen.

Lauantaiaamuni aloitin piparinleivonnalla. Alkuun piti kuitenkin hieman improvisoida, sillä piparitaikinani ei halunnut irrota muovikelmusta, en tiedä, olinko loppujen lopuksi lisännyt liian vähän jauhoja vai mistä oli kyse. Aikani taikinan kanssa painittuani ja jauhoja lisäiltyäni koostumus onneksi alkoi näyttää oikealta, joten pääsin käyttämään superhienoa Suomen mallista piparkakkumuottiani (vilkaiskaa edellisen postauksen kuvat)!

Lauantai-illan ohjelmaan kuuluivat vielä vierailu eräässä Pariisin pikkumuseossa, visiitti Montparnassen tornissa (näkyvyys oli tosin tässä lumisateessa aika huono, muuten paikka olisi ollut tosi hieno), päivällinen Crêperiessä ja Raiponce-elokuva hostisäni kanssa. Crêpet ovat yksiä ranskalaisen ruokakulttuurin erikoisuuksista, ne ovat alkujaan lähtöisin Pohjois-Ranskan Bretagnen alueelta. Crêpe yksinkertaisesti on täytetty lettu; suolainen versio on nimeltään galette. Makeita crêpejä saa joka kadunkulmasta, suosituin versio taitaakin olla Nutella-töhnällä täytetty versio... "Oikeampia" crêpejä ja galetteja kannattaa ostaa oikeista crêperieistä, maistuvat oikeammilta ja paremmilta kuin ne Nutella-versiot.

Raiponcea (Disneyn versio Tähkäpää-sadusta, tulee Suomessa elokuviin Googlen mukaan nimellä Kaksin karkuteillä) katsoessa sisäinen viisivuotiaani pääsi valloilleen ja räkätin valehtelematta koko elokuvan ajan lähes taukoamatta. Huumorintajuni on tällä hetkellä varsin kummallinen omasta mielestänikin, sillä en kuitenkaan ymmärrä ranskankielistä huumoria kovin hyvin. ”Paremman” huumorin puutteessa tuleekin naurettua ihan tyhmille asioille... Raiponce oli kuitenkin tosi kiva leffa ja ihastuin sen musiikkiin totaalisesti! Hehkutan vielä vähän elokuvalippujen hintoja; 3D-leffa lauantai-iltana alle 26-vuotiaalle Pariisin alueen matkakortin alennuksilla maksoi 7,90 €.  J'en aime.

Postissa tuli tällä viikolla myös ensimmäisen trimestren  koulutodistukseni, joka tosin oli osoitettu hostvanhemmilleni. Huvittavaa siinä oli se, että keskiarvoni oli parempi kuin luokan keskiarvo (minulla 11.80, luokalla 11.66), tosin ranskasta ja historiasta en saanut arvosanoja. Todistuksesta näki myös, että monesko olin missäkin aineessa ja luokassa yleensäkin (yleissijoitukseni oli jopa 12., en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa...). Tällainen menettely ei minun mielestäni kyllä palvele ketään, sillä mitä mieltä siinä on, että tiedän olevani ”luokan 12. paras oppilas”? Tässä taas on yksi asia, joka mielestäni suomalaisessa koulussa hoidetaan paremmin.

Piparilauantai

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä teille minun lauantaiaamun tunnelmiani.

Piparimuotteja (tuo Suomi-muotti on rahdattu Suomesta asti!)

Nams <3

Kuka on keksinyt tehdä sienenmallisen pipari/leivontamuotin?

Saamiani kortteja ja kirjeitä :)

Rankkaa koulunkäyntiä...

Hohhoijaa, onpas tämä koulun käyminen rankkaa. Maanantaina olin koulussa klo 8–10, tiistaina klo 10–14.30 (josta kaksi tuntia oli hyppäreitä) ja tänään keskiviikkona klo 8–11. Huomenna torstaina koulupäivä on normaalin mittainen, mutta perjantaina (viimeisenä päivänä ennen joululomaa) olen koulussa klo 10–12. Tämän viikon lukujärjestys on tuntunut varsin kivalta! Lyhyet koulupäivät johtuvat siis siitä, että suurin osa luokasta on tällä hetkellä Espanjassa.

Maanantai-iltapäivänä lähdin hostäitini mukana lähikaupunki Vélizyn mammuttikokoiseen ostoskeskukseen. Ostin reissulta neuletakin (tarkoitus oli metsästää oikea villatakki...) ja ihanan keltaisen t-paidan. En tiedä, miksi (haalean) keltaiset vaatteet ovat hiljalleen alkaneet näyttää niin ihanilta minun silmissäni. Taidan joku päivä lähteä pyörähtämään tuossa ostoskeskuksessa uudestaankin vähän paremmalla ajalla.

Paluumatkalla bongasin IKEAn (tosin vain keittiötarvikkeita myyvän sellaisen), jonka ruokapuolelta mukaan tarttuivat lakkahillopurkki, glögipullo sekä lisää vain vesi -ruisleipätarvikkeet. Teimme maanantai-iltana tuon ruisleivän, ja se maistui tosi hyvältä, vaikkei muistuttanutkaan koostumukseltaan Vaasan Ruispaloja. Kunnon tummaa leipää minulla on todellakin ikävä. Tuota ruisleipää on vielä vähän jäljellä, mutta olen tainnut itse syödä siitä ainakin puolet...

Koulussa on ollut tällä viikolla paljon mukavampaa kuin tavallisesti pienen ryhmäkoon takia. Opettajatkaan eivät huuda ja tunneilla tehdään mukavampia asioita. Esimerkiksi tänään ranskan tunnilla katsoimme elokuvan Blow Out (joka tosin oli ranskaksi dubattu). Huomiseksi minun pitää tehdä pieni esitelmä suomalaisesta koulujärjestelmästä (!) englannin tunnille. Tunnilla on tarkoitus verrata eri maiden kouluja, sillä yksi poika esittele Norsunluurannikon koulua ja yksi tyttö Armenian. Tätä esitelmää olen väkertänyt varsin innoissani, kerrankin asia, josta voin puhua vaikka kuinka! Minusta on täällä ollessa tullut suomalaisen koulun fani.

Olen jo muutaman kerran ihastellut hostäitini arkiruoanlaittokekseliäisyyttä. Esimerkiksi lauantaina meillä oli ruokana eräänlaista lihapataa, jota jäi jonkin verran yli. Maantaina hostäitini jauhoi lihapadan jämistä jauhelihaa ja teki siitä spagettikastikkeen. Hyvältä maistui!

Liikunnan suhteen olen täällä ollessa valitettavasti laiskistunut. Viikoittaisesta uimassa käymisestä olen yrittänyt pitää kiinni melko hyvin tuloksin, mutta muuten kunto on kyllä päässyt rapistumaan. Kuudennessa kerroksessa asumisessa on kuitenkin hyvät puolensa, sillä portaita rampatessa arkiliikuntaa tulee huomaamatta. 

Ensi viikolla suunnitelmissa on muutaman päivän verran lomailua Pariisissa ja keskiviikkona suuntaamme hostäitini kanssa Lyoniin. Muu perhe tulee perässä jouluaattona. Joululomaa odotellessa!

Pariisi + lumisade = kaaos

Viime päivät Pariisi on ollut ihan sekaisin lumen tulosta! Nyt kaikki viikon aikana tullut lumi on kyllä sulanut, mutta viikolla sitä oli aika paljon.

Keskiviikkona koulupäiväni loppui onneksi aikaisin, joten palasin kotiin jo puolen päivän aikaan. Iltapäivällä mihinkään ei enää oikeastaan enää päässyt, sillä lumisateen vuoksi liikenne oli aivan tukossa. Keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna bussitkaan eivät kulkeneet. Myöskään kaikki luokkakaverini eivät päässeet koteihinsa, joten heidän piti viettään yönsä jossain muualla. Kävin keskiviikkoiltana kävelemässä tässä lähialueella, ja oikeasti kävellen pääsi paljon nopeammin eteenpäin kuin autolla.

Torstaina meillä oli tarkoitus olla koulussa aamulla englanninkielinen teatterityöpaja, mutta se peruuntui, sillä sen pitäjä ei päässyt kulkuyhteyksien puutteessa tulemaan. Sen sijaan meillä oli aamulla kolme tuntia englantia... Iltapäivällä menimme luokkani kanssa katsomaan elokuvan Blow Up, -67 valmistuneen leffan, joka oli jonkinlainen epämääräinen taide-murhaelokuva. Täytyy myöntää, että vaikka olenkin melko avarakatseinen kaikkien taidemuotojen suhteen, tuo elokuva oli liikaa minullekin. Puolitoista tuntia torstai-iltapäivästä kuluivatkin varsin madellen.

Perjantaina koulupäiväni loppui taas puolelta päivin, joten iltapäivällä suunnistin Pariisin englanninkielisiä kirjakauppoja kohti. WHSmithistä mukaani tarttuivat yksi romaani joululomaa ajatellen ja suklaajälkiruokakeittokirja. Calvin and Hobbes (Lassi ja Leevi) -albumeita selasin myös innokkaasti, taidan jossain vaiheessa käydä ostamassa sellaisen (sellaiset) itselleni. Myös valokuvausoppaita pläräsin ostoaikeet mielessäni. (Kiroan sitten kesäkuussa, että miten saan kaikki kirjani rahdattua Suomeen...)

Perjantai-iltana koululla oli luokkamme Conseil de classe, jossa pari luokkamme edustajaa juttelivat opettajien kanssa luokkamme oppilaiden koulumenestyksestä. Kuulemma opettajat ovat tähän mennessä varsin tyytyväisiä minun ranskan oppimiseeni. Toisen trimestren lopussa minun pitäisi kuulemma saada arvosanat myös ranskasta ja historiasta, joten ranskan kanssa täytyy kuulemma tehdä edelleen töitä. Onneksi näillä arvosanoilla ei ole minulle mitään väliä... Minua ärsyttää tällä koulussa se, että koska nämä eivät täällä tiedä vaihto-oppilasasiasta, minuun ei myöskään osata suhtautua vaihto-oppilaana.

Lauantai-iltapäivän vietimme jälleen suomalaisvaihtariseurassa Hannan kanssa. Pariisin kahviloita tuli siis jälleen tuettua. Olen täällä ollessa kunnolla innostunut kahviloissa istumisesta, joten niihin on mennyt aika lailla rahaakin. Pariisissa on kyllä ihania kuppiloita... Kahviakin olen alkanut oppia juomaan.

Tänään sunnuntaina katselen juuri ikkunasta jonkinlaista ihmeellistä jouluperinnettä, sillä kymmenet joulupukeiksi pukeutuneet ihmiset juoksevat juuri Issy-les-Moulineauxin katuja pitkin. Tämä on kuulemma jokavuotinen perinne ja jatkuu koko päivän. Perinteen ideaa en ole ihan vielä tavoittanut, saapa nähdä, ymmärränkö sen tämän päivän aikana.

Oi maamme Suomi

Pariisin sää on näinä päivinä vaihdellut lumisateesta vesisateeseen. Nyt lunta tulee oikein pyryttämällä, mutta kauaa se ei luultavasti taaskaan maassa pysy. Mielummin minä ne pakkaset ottaisin kun tällaisen räntäkelin. (”Räntä” on muuten aika vekkuli sana; ranskalaiset puhuvat vain märästä lumesta.)

Maanantai ei oikein tuntunut itsenäisyyspäivältä, sillä olin normaalisti koulussa (jossa tosin mainostin Suomen itsenäisyyspäivää!). Illalla tosin surffasin Iltasanomien ja Iltalehden sivuilta Linnan juhlien pukuja ja napsin salmiakkia, sillä kotoa tuli taas paketti! Isänmaallista olotilaani kohotin myös kuuntelemalla YouTubesta Maamme-laulua, Porilaisten marssia sekä Finlandiaa. Täällä ollessani olen oikeasti oppinut arvostamaan Suomea ihan uudella tavalla ja tunnen itseni entistä enemmän suomalaiseksi. Niin kai se on, että kaukaa näkee lähelle, sillä varsinkin suomalaisen koulun parhauden olen kunnolla ymmärtänyt vasta täällä.

Suomalaisesta koulusta puhutaan myös täällä, sillä esimerkiksi eilen uutisissa oli PISA-tuloksista, joissa Ranska ei ole pärjännyt kovin hyvin (oli sijalla 22). Suomikin mainittiin, sillä armas peruskoulumme kuuluu maailman parhaiden joukkoon (Suomi oli PISA-vertailun kolmas). 

Lyhyet koulupäiväni seuraavat toisiaan, tiistaina minulla oli hurjat kaksi tuntia koulua. Myös ensi viikolla osa tunneista on peruttu, sillä ensi viikolla suurin osa luokasta (espanjan opiskelijat) lähtee viikoksi Espanjaan. En tiedä, mitä me jäljelle jäävät teemme tunneilla, sillä meitä ei ole kovin monta.

Tiistaiaamun vietin kuitenkin kouluhommien parissa, sillä naputtelin sitä TPE-tutkielmaani. Sen tilanne ei ole ollenkaan hassumpi, sillä tekstiosuuden pitää olla vähintään viisi sivua, ja valmista tekstiä on jo kaksi sivua. Ensimmäinen deadline on 15.1.2011 ja lopullisesti tutkielman pitää olla valmis viimeistään 4.2.2011. En tosin tiedä, miksi minunkin pitää tuo tutkielma tehdä, sillä sen arvosana tulee suoraan ylioppilaskirjoitusten arvosanaan (le bac), enkä minä todellakaan kirjoita täällä ylioppilaaksi. Tänään luokanvalvojani myös jakeli ilmoittautumiskaavakkeita, ja jostain syystä yhdessä kaavakkeessa oli minun nimeni. Onkohan järjestö unohtanut ilmoittaa, että minä en tee täällä ylioppilaskoetta? Olenkin ilmoitellut opettajille, että: ”Je ne passe pas le bac ici.”

Tänään keskiviikkona meillä olisi pitänyt olla tuplatunti ranskaa, mutta opettajaa ei näkynyt. Jäin kuitenkin muutaman muun luokkalaiseni kanssa koululle odottelemaan, ja opettaja tulikin noin puoli tuntia myöhässä. Keskustelimme jäljellä olevan puolitoistatuntisen luokkamme ”ongelmista” opettajien kanssa. Varsinkin englannin, matematiikan ja liikunnanopettjan kanssa luokkamme ei oikein tule toimeen. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi noista opettajista ei tykätä, sillä minullakin on tunneilla sellainen olo, että opettajat suhtautuvat meihin kuin alempiarvoisiin. Esimerkiksi englanninopettajalle ei voi sanoa mitään kritiikkiin tai korjausehdotuksiin viittaavaakaan ilman, että saa vastaansa kunnon huudot (”opettaja ei koskaan ole väärässä”).

Muuten olen viihtynyt luokallani kyllä hyvin, vaikken koulunkäynnistä täällä muuten kovasti pidäkään. Luokkahengestä ei siis ole valittamista. Oppilaskuntatoiminta toimii myös hyvin ainakin minun luokallani; kaksi oppilasta on oppilaskunnassa ja heille voi aina kertoa, jos on korjausehdotuksia, kritiikkiä yms. koulua koskien.

Täytyy tässä vaiheessa myös kertoa, että olen todellakin ymmärtänyt, miksi vaihto-oppilaat lihovat. Itse olen pysytellyt ihan kohtuudessa, mutta silti täytyy todellakin tarkkailla, mitä suuhuni pistän. Itse ruoat ovat kyllä terveellisiä, mutta ne välipalat lihottavat. Esimerkiksi täällä isäntäperheeni luona on aina kaapissa vaikka minkälaisia keksejä, suklaapatukoita, karkkia yms. Ruokarytmi on paljon harvempi kuin Suomessa, sillä täällä on päivässä oikeastaan vain kaksi ateriaa (aamupalalla ranskalaiset eivät paljoa syö). Nyt olen jo tottunut tähän melko hyvin, mutta ruoilla pitääkin sitten tankata oikeasti aika paljon.

Kouluruoat ovat oikeasti tosi täyttäviä, sillä annokseen kuuluvat aina alku-, pää- ja jälkiruoka. Alkuruoksi on monesti jonkinlaista salaattia tai jokin piiras, pääruoaksi lihaa, kalaa tai kanaa sekä jotain lisäkettä ja jälkkäriksi jogurtti tai juustoa sekä hedelmä tai jokin muu makea, kuten rahka, vanukas tms. Tosin kouluruoat pitää maksaa itse... Pääruoka ei myöskään aina ole turhan hyvää, enkä erehdy enää ottamaan koulussa mitään vihanneshöystöjä, sillä ne maistuvat oikeasti pahoilta. Kasvisruokavaliosta on täällä turha edes haaveilla, ranskalaisille sellainen taitaa olla ihan tuntematon juttu.

Kielikin jo sujuu

Minäkin olen alkanut päästä jo hieman enemmän joulutunnelmaan, sillä eilen laitoimme isäntäperheeni kanssa joulukoristeita. Kuusi tuotiin sisälle ja koristeltiin jo eilen (sellainen pieni kuusi, ehkä 1,2 metriä korkea, mutta sitäkin leveämpi...) ja olohuoneeseen laitettiin joulukoristeita. Joulukoristeista huomaa Ranskan olevan katolinen maa, sillä esimerkiksi pianon päällä on tällä hetkellä Joosef ja Maria -patsas, vaikkei isäntäperheeni uskonnollinen olekaan.

Arki sujuu täällä samalla tavalla kuin ennenkin; koulussa joulun lähestymisen huomaa lähinnä ruokalan erittäin kitch-henkisistä (ja aika tyylittömistä) joulukoristeista. Ranskalaisessa koulussa ei ole minkäänlaisia juhlia, eikä siellä muutenkaan huomioida erilaisia juhlia.

Perjantaina minulla oli jälleen koulua vain klo 8-12, joten iltapäivällä suunnistin Pariisin Montparnassen elokuvateatteriin katsomaan uusimman Harry Potterin. Silloin onneksi lippuja oli vielä hyvin saatavilla, iltapäivänäytös ei ollut täynnä. Elokuvissa käyminen ei ole täällä edes kallista, sillä julkisen liikenteen kortilla saa alennusta, joten leffalippu maksaa 5,90€. Finnkinon hinnat Suomessa tuntuvatkin aika riistämiseltä... Elokuvan valinnassa saa kuitenkin olla tarkkana, sillä iso osa näytöksistä on ranskaksi dubattuja versioita. Minähän en halua sellaisia katsoa, ja onneksi hostperheenikin katsoo elokuvat aina alkuperäisversioina. Televisiosta tulevat elokuvat, tv-sarjat yms. on kuitenkin aina dubattu ranskaksi, johon en ole vieläkään tottunut. Viime viikolla yhtenä päivänä televisiosta tuli Harry Potter ja feeniksin kilta, joka ei yhtään vaikuttanut ”oikealta” Harry Potterilta väärien äänien vuoksi.

Koulussa minunkin täytyy tehdä muiden tavoin TPE-tutkielma. TPE:n (travaux personnel encadrés, ”henkilökohtainen rajattu työskentely”) arvosana vaikuttaa suoraan bacin (ylioppilaskirjoitukset) arvosanaan, joten luokkalaiseni työskentelevät tosissaan. Kyseessä on siis noin viisisivuinen tekstidokumentti (onneksi saan tehdä sen englanniksi) ja joku ”lopullinen tuotos” pareittain tai pienryhmissä. Minun ryhmäni aihe on onneksi kuitenkin ihan mielenkiintoinen (The emergence of homosexual movement in the United States of America, ”homoseksuaalisen liikkeen synty USA:ssa”), ja kun en muissa aineissa kuitenkaan mitään tee, niin luulen saavani tutkielmani tehtyä kunnialla. Minulla on koulua tällä hetkellä paljon vähemmän kuin näillä ranskalaisilla; viikossa 23 tuntia, perusranskalaisella keskimäärin 30 h.

Lauantaiaamuna leivoin isäntäperheelleni pullaa. Se kuitenkin hieman epäonnistui, sillä hostäitini kuivahiiva ei ollut aivan eilispäivänä ostettua... Pulla siis maistui hyvältä, mutta oli koostumukseltaan varsin raskasta, sillä pullataikina ei noussut yhtään. Ranskalaisetkin tuntevat eräänlaisen pullan (”brioche”), joten pullataikina ei ollut aivan uusi tuttavuus.

Iltapäivällä lähdin hostvanhempieni kanssa vierailemaan Orsayn museossa. Tykkäsin siellä käymisestä kovasti, museo on tosi kaunis rakennus (vanha rautatieasema) ja näyttelyt olivat mukavia. Varsinkin vieraileva Gérôme-näyttely oli kiva nähdä. Turisteja kuitenkin Pariisissa aina riittää; tällä hetkellä ei edes ole turistikausi meneillään, mutta jouduimme silti jonottamaan museoon sisälle vartin verran.

Ranskan kieleni on edennyt hurjasti alkuaikoihin verrattuna. Nykyään ymmärrän jo varsin hyvin ja esimerkiksi päivällispöytäkeskustelut ymmärrän kaikki. Yhtenä päivänä katsoin sivusilmällä jotain television keskusteluohjelmaa, ja tajusin vasta jonkin aikaa katsottuani, että ymmärsin kaiken, mitä siinä sanottiin (oli muuten aika hurja tunne). Minulla ei ole Pariisissa käydessänikään enää samalla tavalla turistiolo kuin alkuaikoina oli. On aivan totta, että ranskalaiset eivät puhu englantia (joitan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), joten olen alkanut päästä tähän kulttuuriin aivan uudella tavalla sisälle kielenoppimisen myötä. Tosin niinhän se on jokaisen kulttuurin kohdalla. Jopa se aikamuotojen käyttäminen (lähinnä tässä vaiheessa passé composé ja l'imparfait) on oikeasti alkanut aueta minulle! Ranskan kielioppi on kuitenkin varsin kinkkinen, joten sen parissa riittää työskenneltävää vielä pitkään.

Teitittelykin on pikku hiljaa alkanut sujua. Ranskassa siis teititellään kaikkia vieraita (tosin nuoret sinuttelevat toisiaan), koulussa opettajia jne. Pääasiassa opettajat sinuttelevat oppilaita, tosin tähänkin on poikkeuksia, kuten minun STV:n ja fysiikka-kemian opettajani, jotka teitittelevät myös oppilaita. Varsinkin aluksi teitittely tuntui todella oudolta, mutta kaikkeen tottuu (Suomeen palatessani kuulostan naurettavalta, jos tämä tapa jää päälle...). Ranskalaisessa tapakulttuurissa tittelit ovat muutenkin tärkeämpiä kuin suomalaisessa.

Joulun odotusta

Kulutin tänään iltapäivällä aikaani niinkin hyödylliseen tekemiseen kuin joulukalenterien etsimiseen netistä. Ne auttoivat pääsemään joulukuiseen tunnelmaan, sitä kun ei minulla täällä vielä kovasti ole ollut. Suklaajoulukalenterinkin kävin tänään ostamassa. Ikäähän minulla on siis melkein 18 vuotta...

Alkuviikkoon ei kuulu mitään ihmeellisempää. Olen käynyt koulussa ja parannellut flunssaani, joka alkaa onneksi olla jo ohitse, tällä kertaa selvisin vain muutaman päivän niiskuttamisella. Ilmat ovat tällä viikolla olleet talvisia, pakkasta on ollut parin asteen verran ja etenkin maanantaiaamuna maisema oli ihanan luminen.

Ranskalaisia taloja ei kuitenkaan selvästi ole tehty talvea varten. Ikkunoiden lähettyvillä on kylmä ja niistä vetää! Patteritkin vaikuttavat tosi pieniltä niihin suomalaisiin kunnollisiin pattereihin verrattuna. Minulla onkin nykyään sisällä aina villasukat ja fleecetakki päällä... Nyt on sentään lämmin, sillä naputtelen tätä tekstiä keittiön pöydän ääressä kylki kiinni patterissa.

Tiiistaina koulupäiväni lyheni kahdella tunnilla, sillä liikuntatuntia ei ollut. Ainakaan tämä ranskalaiskoulu ei tunne sijaisia, sillä oppituntien sisältö on vain opettajasta kiinni, ja jos opettaja ei ole paikalla, tuntiakaan ei pidetä. Ei sillä, että minua haittaisivat nämä ylimääräiset vapaatunnit, mutta näille ranskalaisille, joiden pitäisi varmaan oikeasti jotain oppiakin, tällainen järjestely ei oikein palvele tarkoitustaan.

Koulussa en ole muutenkaan mitenkään erityisen ”hyvä” oppilas, ja monet tunnit kuluvatkin minun osaltani kaikkeen muuhun kuin opetuksen seuraamiseen; englannin tunnit ovat ainoita, joilla teen kaiken kuten muutkin. Esimerkiksi tänään ranskan tunnilla opetuksen seuraamisen sijaan kirjoittelin kirjeitä Suomeen ja pläräsin sanakirjastani kiinnostavia sanoja ja ilmauksia. Minua vain turhauttavat nämä oppitunnit, ja varsinkin, kun en voi tehdä mukana vaikka yrittäisinkin. Opetettavia asioitakaan en voi yrittää opiskella edes itsekseni, sillä suurin osa opettajista vain sanelee kaikki muistiinpanot, oppikirjoja ei pahemmin käytetä.

Tänään keskiviikkona hoidin joululahja-asiat loppuun ja kävin tukemassa Ranskan postilaitosta joululahjapakettien lähettämisen merkeissä. Sainpahan kuitenkin ne lähetettyä ja vieläpä ihan kohtuulliseen aikaan. Voin kertoa kaikista hienoista joululahjaideoistani, mutta vasta joulun jälkeen, sillä lahjojeni saajat lukevat tätä blogia. Sen verran voin jo sanoa, että kaikenlaisia ranskalaisia erikoisuuksia kotiin päin on tulossa.

Joulu luultavasti on minulle vaikeaa aikaa täällä, kuten monet vaihtarit kertovat. Kuuntelin tänään suomalaisia joululauluja ja koti-ikävä meinasi iskeä. Olen jouluihminen ja joulu on lempijuhlani vuodessa, joten osasin kyllä odottaakin koti-ikävää, mutta eihän se silti kivalta tunnu. Minusta joulua on ihana odottaa, laittaa paljon joulukoristeita (jouluvalot!), tehdä paljon jouluruokaa (yleensä jouluaaton vastaisena yönä...) sekä se hillittömän iso perinteinen piparitaikina, joten täällä ollessa minusta ei ollenkaan tunnu, että on jo joulukuun alku. Pitäisi tietysti muistaa, että ensi vuonna olen taas kotona Suomessa ja saan viettää suomalaisen jouluni ja ärsyyntyä markettien joululauluista ja syödä ihan liikaa niitä Maraboun keltaisessa rasiassa olevia suklaakonvehteja ja että pitäisi nauttia tästä uudesta kokemuksesta, mutta helpompaa on sanoa kuin toteuttaa.

Pohdintaa räkätautisena

Flunssaisia terveisiä koleanharmaasta Pariisista. Poden tällä hetkellä kolmatta flunssaani Ranskassa ollessani, vähän ärsyttää. Vaihto-oppilaana oleminen näyttääkin olevan kropalle aika raskasta. Toisaalta minulle kelpaa kyllä muutama vapaapäivä koulusta...

Torstaina menimme luokkani kanssa teatteriin katsomaan Alfred Mussetin Les Enfants du Siècle (”Vuosisadan lapset”, en tiedä onko tätä käännetty oikeasti suomeksi) -näytelmää. Kyseinen näytelmä sisältää itse asiassa kaksi erillistä näytelmää, nimeltään Fantasio ja On ne badine pas avec l'amour (”Rakkaudella ei leikitellä”). Hirvittävästi en niistä ymmärtänyt, sillä kieli oli vanhahtavampaa ranskaa, mutta teatterissa oli silti ihan mukava käydä. Hieman lyhyempikin esitys olisi kuitenkin minulle riittänyt; kolme tuntia tuntui loppuvaiheessa varsin pitkältä...

Perjantaina minulla oli vain kolme tuntia koulussa, mutta aamuinen herätys klo 6.30 tuntui teatterissa myöhään venähtäneen illan takia varsin julmalta. Iltapäivällä jatkoin ulkoiluhousujen metsästämistä tuloksekkaasti; lompakkoni laihtui kummasti, mutta olen nyt ihanien purppuranviolettien Roxyn ulkoiluhousujen omistaja. Onneksi olivat sentään alennusmyynnissä. Alunperin tarkoituksenani oli lähteä perjantai-iltana urheilemaan, mutta päälle iskenyt räkätauti päätti toisin. Mielialaa piristi kuitenkin lumisade (vaikka lumi sulikin heti pois)!

Lauantaina tuntui edelleenkin ihanalta ja ihmeelliseltä nukkua pitkään! Iltapäivällä lähdin hostperheeni kanssa kävelemään Les Passages -käytäviä ja ihastelemaan Pariisin pikkuputiikkeja. Kartutin taas joulukoristevalikoimaanikin. Alkuillasta tapasin Hannan ja lähdimme suunnistamaan kohti elokuvateatteria, mutta Harry Potter -suunnitelmamme kariutuivat vapaiden paikkojen puutteeseen. Aikamme Pariisin katuja ilman kummempia suunnitelmia tallailtuamme lähdimme Notre Damen suuntaan etsimään kivaa ruokapaikkaa. Illan ruoaksi valikoitui kanawokki, ranskalaisittain... Loppuillan vietimme Shakespeare and Company -kirjakaupassa, jossa ollessa tuntui, kuin olisi hypännyt yhtäkkiä Britanniaan. Oli erittäin ihanaa kuulla välillä englanninkielistä puhetta ranskan kielen sijaan! En taida myöskään tarkistaa tilini saldoa vähään aikaan, sillä ostin lauantaina taas kaikkea ”tarpeellista”. Kotiin päin lähdettyämme tapasimme juna-asemalla myös suomalaisen vaihto-oppilaan! Hän oli kylläkin yliopistovaihdossa, mutta tällainen kohtaaminen piristi mieltä.

Alun perin tarkoituksenani oli lähteä yrittämään onneani Harry Potterin suhteen uudestaan tänään sunnuntaina, mutta lippujen varaaminen ei onnistunut, enkä jaksanut lähteä yrittämään, kun varmuutta lipuista ei ollut. Ajattelin mennä katsomaan Harry Potterin ensi perjantaina, sillä minulla on koko iltapäivä vapaana.

Minulla on täällä paljon aikaa ajatella, kuten olen aikaisemminkin sanonut. Viime aikoina olen pohtinut yhteyden pitämistä Suomeen. Olen puhunut vanhempieni kanssa Skypen välityksellä kerran viikossa ja kirjoitellut sähköpostia kun on tuntunut siltä. Kavereihini olen pitänyt vähemmän yhteyttä, lähinnä Facebookissa ja mesessä, mutta silti paljon enemmän kuin STS suosittelee (”kerran kuukaudessa voi soittaa vanhemmille, kerran viikossa voi käydä Facebookissa”). Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että koska lopulta minun aikani täällä Ranskassa ei ole hirvittävän pitkä (vaikka rehellisesti puhuen se välillä tuntuukin ikuisuudelta), en halua ”katkaista” kaikkia siteitäni Suomeen. Luulen myös paluun olevan helpompi näin, jos minulta ei ole jäänyt vuoden elämää Suomessa kokonaan ”välistä”. Ymmärrän kuitenkin, että liikaa Suomen elämään ei saa takertua, tai tästä ajasta täällä ei pysty nauttimaan.

Arkea

Mitäs tässä onkaan viime blogipäivityksen jälkeen tapahtunut... Arki on täällä nykyään viikosta toiseen samanlaista, sillä koulussa ei tapahdu mitään ihmeellisempää. Ajattelinkin muka, että tästä päivityksestä tulisi lyhyt, mutta innostuinkin vähän kertoilemaan muista asioista...

Maanantaina lähdin hostsiskoni seuraksi elokuviin. Katsoimme ranskalaisleffan nimeltä No et moi, joka kertoi kahdesta tytöstä, joista toinen asui kadulla. Lempileffojeni joukkoon tuo elokuva ei taida päästä, mutta olin erittäin tyytyväinen siihen, kuinka hyvin ymmärsin tarinan! Suunnittelin meneväni leffaan myös ensi viikonloppuna, sillä Harry Potter 7:n ensimmäinen osa tulee täällä ensi-iltaan tänään keskiviikkona 24.11. Ranskassahan ei niitä maailmanensi-iltoja tunneta... Täällä kaikki uudet leffat tulevat ensi-iltaan keskiviikkoisin, sillä silloin oppilaat ovat koulussa vain aamupäivällä.

Tiistaina saimme koulussa historian/maantiedon tunnilla ne viimeviikkoiset maantiedonkokeet takaisin, pistemääräni oli niinkin hurja kuin 8,5/20. Olen itse asiassa ihan tyytyväinen, sillä en pahemmin tuohon kokeeseen lukenut. Viimeisellä tunnilla oli totuttuun tapaan liikuntaa. Halukkaat saivat mennä parantamaan ”kolmiloikan” tulostaan, loput saivat jäädä pelaamaan koripalloa. Loppujen lopuksi vain muutama oppilas pelasi (mm. minä!) ja loput istuskelivat tylsistyneinä salin seinustoilla, sillä opettaja oli valvomassa kolmiloikkaajia. Tunnin lopussa saimme kuulla hirveän saarnan siitä, kuinka opettajat eivät oikein tykkää meidän luokastamme, sillä me emme kuulemma kunnioita opettajia. Huvitin itseäni huomaamalla, että minulla ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää tuota puhetta... Minäkin kyllä ihmettelen, että ovatko nämä ranskalaisoppilaat minun ikäisiäni, sillä he käyttäytyvät kuin suomalaiset yläastelaiset.

Muutenkin minua ärsyttää ranskalaisissa nuorissa minkäänlaisen itsenäisyyden puute. Täällä hostperheeni luona minunkaan ei esimerkiksi tarvitse tehdä paljonkaan kotitöitä, kunhan vain pidän oman huoneeni ja kylppärini suhteellisen siisteinä. Ruoka tulee aina valmiina pöytään, ja hostäitini taisikin alkuun olla aika hämmästynyt siitä, että minä osaan oikeasti tehdä itse ruokaa ja leipoa. Yksin kotona ollessani ensimmäinen ruokavaihtoehtoni ei siis ole noutopizza... Hostsisarukseni ovat tosi mukavia kumpikin, mutten silti uskoisi heidän olevan 18- ja 21-vuotiaita. Täällä myös muutetaan kotoa paljon myöhemmin pois kuin Suomessa tehdään. Ranskassa lasten ja aikuisten välissä on oikeasti kuilu, ja koulussakin meitä pidetään vain lapsina. Suomalaiseen lukioon tottuneena, jossa kaikki asiat täytyy hoitaa itsenäisesti ja osata suunnitella opintonsa, tällainen kohtelu on tosi ärsyttävää. Koulun Carnet de liaison -vihkoon (suunnilleen samanlainen kuin ala-asteen ”reissuvihko”, haha) täytyy myös pyytää aina vanhemmilta allekirjoitus, jos esimerksi tunti on peruttu.

Näin keskiviikkoisin koulupäivä on mukavan lyhyt. Luokanvalvojamme ilmoitti myös, että hän on poissa kolme seuraavaa perjantaita, joten ensi perjantaina minulla on kolme tuntia koulua myös perutun englannintunnin johdosta! Tämä koulu ei taida tuntea sijaisia, mutta se ei haittaa minua kyllä yhtään.

Minulta on täällä jo muutaman kerran kysytty, että ovatko säät täällä minun mielestäni todella lämpimiä. Näiden ranskalaisten mielestä onkin kummallista, että minulla voi olla täällä kylmä. Hostäitini piti sitä kummallisena, että minä käytän jo näillä keleillä hattua ja hanskoja. Olenkin kertonut, että Suomessa puetaan paljon vaatteita silloin kun on kylmä. Kerrospukeutuminenkin taitaa olla ihan tuntematon juttu. Monilla ranskalaisilla on jo nyt päällään sellainen superpaksu untuvatakki (lämpöasteita on siis noin 5°C), ihmettelenpähän vain, että mitä he pukevat päälleen vielä kylmempien ilmojen tullessa.

Kirjoittelin eilen illalla huvikseni listaa siitä, mitä kaipaan Suomesta eniten, ja ajattelin laittaa sen tännekin näkyville. En pode koti-ikävää, mutta joitakin asioita muistelen kaiholla:

• Sauna. Mietin ennen tänne lähtöä, että tulenko kaipaamaan saunaa, ja tässä vaiheessa voin kertoa, että kyllä kaipaan. Vaikka suihkuun pääsee aina halutessaan, niin olo ei ole samalla tavalla puhdas kuin saunan jälkeen. Myös sitä saunan jälkeistä rentoa oloa on ikävä.
• Klisee mikä klisee, mutta ruisleipä. Patonkikin on hyvää, ei siinä mitään, ja on täällä muunkinlaista leipää aina välillä, mutta kunnollinen tumma ruisleipä vain on jotain ihanaa. Äidin lähettämiä hapankorppuja olisin voinut syödä vaikka kuinka...
• Tämä taitaa olla myös klisee suomalaisvaihtarien keskuudessa, mutta suomalainen maito. Täällä maito maistuu ihmeelliseltä (luultavasti säilöntäaineiden vuoksi, sillä maitoa säilytetään lämpimässä). Nyt alan olla jo tottunut sen makuun, mutta en juo silti maitoa samalla tavalla kuin kotona.
• Kunnollinen luminen talvi. Tiedän kyllä, että ensi talvena taas kiroan, kun koko ajan on kylmä, mutta tällainen väli-ilmasto, missä tällä hetkellä elän, ei vain sovi minulle.
• Suomalainen lukio. Vaikka stressikäyräni nouseekin aina tasaista tahtia koeviikon lähestyessa, suomalaisessa lukiossa oikeasti oppiikin jotain, ja se vähän niin kuin on koulun idea.
• Suomen kieli. Vaikka ymmärränkin ranskaa jo varsin hyvin, en kuitenkaan voi puhua sitä vielä kovin sujuvasti ja kertoa kaikkia mielipiteitäni. Ja vaikka loppuajasta täällä toivon mukaan ranska sujuu myös itse puhuttuna, vieraalla kielellä puhuminen ei koskaan ole samanlaista kuin omalla äidinkielellä asioiminen.
• Hiljaisuus ja tietynlainen toisten asioiden rauhaan jättäminen.
• Äiti ja iskä sekä minun koirani. Koti. Tarvinneeko sanoa enempää?

Ihana Pariisi ja ihanaa ruokaa

Värkkäsin blogini asetuksia tänä aamuna, joten nyt kirjoituksia pitäisi pystyä kommentoimaan ilman minkäänlaisia tunnuksia. Kommentit otetaan ilolla vastaan! Google Analytics -ohjelmani kertoo, että blogillani on lukijoita, joten olisi kiva tietää, keitä te kaikki olette.

Loppuviikko hurahti koulun merkeissä, torstaina oli SVT:n/fysiikan koe ja perjantaina matematiikan. Tuohon edellä mainittuun raapustelin kolmen sivun verran kaikenlaista, mutta en yhtään tiedä, oliko yksikään vastaus oikein... Koe oli sinällään tosi helppo näin kolme lukion fysiikan kurssia käyneenä, mutta en osaa luonnontiedesanastoa ranskaksi. Matematiikan koe oli ihmeellinen, sillä osa kysymyksistä oli sellaisia, mitä ei ollut käyty tunneilla ollenkaan. En näin ollen ymmärtänyt tehtävänannoista kovastikaan... Hostäitini kertoi, että saatan saada luonnontiedeaineista numerot samoin perustein kuin ranskalaisoppilaat, joten kovin korkeita arvosanoja tuskin on odotettavissa.

Perjantain megahyppärilläni tulin taas käymään täällä kotona. Aluksi tarkoituksenani oli käydä kirjastossa ja vähän kävelemässä, mutta lopulta juutuin muokkaamaan blogilleni uutta ulkoasua. Jäinkin koukkuun kuvankäsittelyohjelman kanssa värkkäämiseen... Tuo pitkä hyppytunti on vähän ärsyttävä, sillä vaikka aikaa on yhteensä 4,5 tuntia, koko ajan pitää seurata kelloa. Sekin ärsyttää minua nykyään silti vähemmän, sillä lauantaina minun ei sentään tarvitse mennä enää kouluun. Olen oppinut arvostamaan kunnollista viikonloppua ihan uudella tavalla.

Lauantaiaamuna lähdimme Hannan kanssa Pariisiin joululahjaostosten merkeissä. Mieliala ei ollut ollenkaan hassumpi siinä Seinen rannalla kevyttä kenttälounasta syödessämme... Ymmärrän nykyään erittäin hyvin, miksi turistit rakastavat Pariisia, sillä minäkin rakastan tätä kaupunkia kovasti. Ranskalaisen yhteiskunnan kanssa en ole aina (tai monestikaan) samaa mieltä asioista, mutta Pariisin viehätysvoimaa ei käy kiistäminen.

Lauantai-iltapäivänä menimme hostperheeni sukulaisen häihin. Ranskassa kaikki vihkimiset hoidetaan ensin maistraatissa, jonka jälkeen halukkaat voivat vielä järjestää kirkkohäät, nyt kyse oli siis maistraattivihkimisestä. Paikalla oli jonkin verran sukulaisia ja ystäviä. Itse seremonia oli varsin lyhyt, enkä ymmärtänyt siitä kovinkaan paljon. Vihkimisen jälkeen menimme häävastaanotolle ilmeisesti morsiamen isovanhempien luokse Pariisin keskustaan erittäin nättiin ja luultavasti erittäin kalliiseen suureen asuntoon. Minä ja hostveljeni kuitenkin lähdimme kotia kohti melko lyhyen ajan jälkeen. Korkokengät olivat hieman väärä ratkaisu sitä illan metrotunneleissa ravaamista ajatellen...

Illalla hostveljeni ystäviä tuli vielä käymään ja olinkin heidän seurassaan varsin pitkään. Ilta oli mukava, vaikka nuorisoslangin ymmärtäminen onkin vielä vähän hakusessa. Perusranskan ymmärtäminen sujuu kuitenkin jo melko sujuvasti, josta olen erittäin tyytyväinen! Yritän koko ajan myös aktiivisesti opetella tätä kieltä, sillä ranskan kielioppi on kuitenkin varsin kinkkinen ja lukuisat aikamuodot vetävät minulta kielen solmuun.

Tänään sunnuntaina lounastimme hostisäni isän kanssa ravintolassa hostisäni syntymäpäivän kunniaksi. Näin kolmen ruokalajin ja kahden tunnin syömisen jälkeen olo on kieltämättä aika täysi, mutta ruoka oli hyvää (jumalainen crème brûlée)! Nyt sunnuntai-iltapäivänä opiskelen vielä vähän ranskaa hostäitini avustuksella (”lauantaiaamun tunti”).

Yksi huvittavista kielimokistani täällä ollessani on carte d'identité (henkilöllisyystodistus) ja carte fidélité (jäsenkortti) -ilmausten melko samankaltaisen ääntämisen sekoittaminen. Pari kertaa olenkin näyttänyt kassalle henkilöllisyystodistusta ja saanut vastaani kummastuneen ilmeen. Nykyään onneksi alan jo erottaa nuo ilmaukset!

Mission impossible: Accomplished

Niin se aikaa kuluu... Mielialani ovat onneksi alkaneet tasaantua ja olo alkaa tuntua vähitellen ”normaalimmalta”. Pikku hiljaa olen pystynyt myös suhtautumaan Ranskaankin vähän objektiivisemmin sen pahimman kulttuurishokkivaiheen jälkeen. Täytyy kuitenkin tässä vaiheessa sanoa, että olen alkanut ymmärtää hyvin henkilökohtaisesti, mitä Chisu laulaa kappaleessaan ”Mun koti ei oo täällä”. Vaikka tällä hetkellä mieliala on hyvä ja minun on mukava olla täällä, niin vielä mukavampaa on palata ensi kesäkuussa kotiin.

Sunnuntaina juhlimme hostisäni syntymäpäivää, mistä en ollut kuullut etukäteen... Onneksi kannoin Suomesta mukanani kasan pikkulahjoja ja Suomi-tavaraa, joten minulla oli antaa pieni lahja. Leivoin sunnuntaina myös Hanna-tädin kakkuja, jotka olivatkin suuri menestys täällä ranskalaisten keskuudessa! Perunajauhojen käyttäminen leivonnassa on täällä ilmeisesti kohtuullisen harvinaista. Hapankorpuistakin tykkäsivät täällä kovasti.

Maantaina lähdinkin sitten selvittelemään niiden kuuluisien lauantaikoulupäivien kohtaloa. Aamupäivällä kävin juttelemassa ilmeisesti herra apulaisrehtorille, jolla ei ollut mitään asiaa vastaan. Historiantunnin aikana eräs koulun työntekijä tuli puhumaan minun kanssani ja hän kertoi, että minun pitäisikin saada hyväksyntä joltain toiselta taholta. Iltapäivällä marssin vielä koulun sihteerin tms. luokse, joka sanoi, että koska apulaisrehtori antoi suostumuksensa, niin saan jäädä lauantaina pois koulusta. Maantaina en kuitenkaan vielä osannut asiasta hirveästi iloita, sillä en tiennyt, että onko tämä päätös nyt se lopullinen. Nyt keskiviikkoon mennessä uusia uutisia ei ole tullut, joten uskallan alkaa jo luottaa siihen, että minun kouluviikkoni ovat jatkossa viisipäiväisiä. Annoinkin hostäidilleni kiitokseksi Niiskuneiti-kortin, sillä hän teki paljon töitä minun eteeni. Lopputulos: Maija vs. ranskalainen koululaitos: 1 – 0.

Minusta tuntuu, että näillä ranskalaisoppilailla on suurempi kynnys mennä esimerkiksi puhumaan rehtorille tai muulle ylemmän tahon toimihenkilölle kuin minulla suomalaisena on. Ei minusta ole mitenkään ihmeellistä marssia rehtorin luokse, jos minulla on asiaa, mutta nämä katsoivat minua ihan ihmeissään, kun kerroin keiden kanssa olin asiaani selvittänyt. Tästäkin huomasin, että kuilu esim. opettajien ja oppilaiden välissä on aika iso.

Muuten olen jo alkanut tottua kunnolla koulunkäyntiikin. Tunneilla ymmärrän jo ihan hyvin, mutta muistiinpanoja ei minun kielitaidollani paljon kirjoitella... Ensimmäinen kolmannes kouluvuodesta (”trimestre”) alkaa olla kohta ohi, joten kokeita on ollut ja on lähiaikoina paljon. SVT:n (aine, jossa opiskellaan suunnilleen biologian ja fysiikan asioita) sekä fysiikan ja kemian yhdistetty koe vähän hirvittää, sillä opettajat eivät taida pitää minusta kovastikaan, ja minulla on olo, että he odottavat minulta samaa kuin ranskalaisoppilailta. Muihin kokeisiin olen raapustellut jotain osaamiseni mukaan, mantsankokeessa taisin tosin muotoilla Euroopan unionin ulkorajoja vähän uuteen uskoon...

Se, mikä minua on täälläoloaikana häirinnyt eniten on se, että täällä ei tiedetä vaihto-oppilasohjelmasta oikeastaan ollenkaan. Koulussa minua pidetään lähinnä jonain kummajaisena, joka ei puhu ranskaa (näin kärjistetysti), ja minulta on kysytty, että miksi olen täällä, missä asun ja olenko tosiaan tullut tänne yksin. Myös se on kummallista, etten mene käymään lomilla Suomessa. Vaihto-oppilaisiin ei osata täällä suhtautua samalla tavalla kuin esim. Suomessa suhtaudutaan.

Operaatio lauantait vapaaksi

Ja taas olisi uuden blogipäivityksen aika... Aika on ruvennut hiljalleen kulumaan paljon nopeammin kuin sillon aluksi. Välillä synkkinä hetkinäni lasken päiviä kotiinpaluuseen (alle seitsemän kuukautta!), mutta tiedän kyllä, että se saapuukin lopulta varmaan varsin yllättäen.

Katsoimme keskiviikkoiltana isäntäperheeni kanssa Delicatessen-nimisen elokuvan, joka on samalta ohjaajalta kuin Amélie. Elokuva oli varsin mielenkiintoinen... Haluaisin joskus vähän ajan päästä ehkä kuitenkin katsoa sen uudelleen, sillä ihan kaikkea en siitä ymmärtänyt. Torstai oli vapaapäivä, mikä tuntui ruhtinaalliselta! Iltapäivällä menin toisen suomalaisvaihtarin Hannan luokse; alun perin tarkoituksena oli mennä vierailemaan Versailles'n linnassa, mutta huonon sään takia vietimmekin iltapäivän ja alkuillan ihan kotosalla. Suomen puhuminen on ihanaa!

Lauantait vapaaksi -projektini eteni taas lauantaina, sillä hostäitini kirjoitti luokanvalvojalleni, että hän voi opettaa minulle ranskaa (hän opettaa muutenkin ranskaa maahanmuuttajille) lauantaiaamuisin sen sijaan, että istuisin kaksi tuntia ranskantunnilla tekemättä mitään. Luokanvalvojani mielestä idea oli hyvä, joten nyt sille täytyy saada vielä hyväksyntä ylemmältä taholta. Sainkin kutsun mennä käymään koulun kansliassa asian tiimoilta, joten maanantaina selviää, mitä tämä tyttö tekee jatkossa lauantaiaamuisin! Olo on kuitenkin tällä hetkellä toiveikas; minusta on mukava opiskella ranskaa hostäitini avustuksella ja se on minulle paljon hyödyllisempää kuin oppitunneilla istuminen. Hostsiskoni myös vitsaili, että jos minulle ei anneta lauantaiaamuja vapaaksi, niin sitten täytyy vain hankkia lääkärintodistus, että olen kykenemätön työskentelemään lauantaisin...

Lauantaina pääsin vielä tutustumaan Shakespeare and Company -kirjakauppaan, joka myy vain englanninkielisiä kirjoja. Kyseinen puoti on kirjanystävän unelma; vanha, sympaattinen rakennus täynnä kaikenlaisia kirjoja lattiasta kattoon. Olisin voinut viettää kaupassa vaikka kuinka kauan!

Sunnuntaiaamuna lähdin hostisäni kanssa tutustumaan Pariisin katakombeihin. Olimme paikalla jo hyvissä ajoin ennen avaamisaikaa, mutta jonoa oli silti ehtynyt jo kertyä. Tykkäsin katakombeissa vierailusta kovasti, paikka oli tosi mielenkiintoinen. Miljoonien ihmisten luut tuli luultavasti nähtyä. Ahtaanpaikankammoinen ei kuitenkaan siellä kärsinyt olla, katakombit kun sijaitsevat noin 20 metriä maanpinnan alapuolella metron, vesiputkien yms. alla.

Seuraavana projektinani onkin joululahjojen osto ja lähettäminen. Onneksi minulla on jo muutama idea siihenkin suuntaan, sillä Pariisissa on paljon ihania pikkupuoteja. Kauhistelen vain jo valmiiksi postimaksuja...

I have moved and I've kept on moving

Terveisiä sateisestä ja syksyisestä Pariisista. Minulla alkaa olla ikävä lunta ja pakkasta kaiken tämän vesisateen keskellä... Mielialani on kuitenkin onneksi hyvä tällä hetkellä; nyt on menossa se parempi kausi. Kulttuurishokkikin taisi ruveta laantumaan, kunhan tiedostin sen.

Koulu pyörähti käyntiin kunnolla näin loman jälkeen ja kokeita olisi lähitulevaisuudessa edessä useampiakin. Ei sillä, että minä niihin osaisin jotain tehdäkin... Englannin kokeissa minua ärsyttää se, että niissä on paljon käännöslauseita englannista ranskaan ja toisin päin, se kun ei ole vahva lajini. Muihin kokeisiin olen yleensä vain raapustellut muutaman rivin jonkinlaista silsasalsaa...

Tiistaina muu luokka meni katsomaan Andromaque-näytelmää. Minä luistin siitä vaihto-oppilaan oikeudellani, sillä hostäitini mukaan kyseinen näytelmä on vaikeaselkoinen. Kuulemma nämä äidinkielenään ranskaa puhuvatkaan eivät olleet ymmärtäneet ihan kaikkea... Tiistaina koulupäivä loppuikin vähän aikaisemmin, sillä liikuntatuntia ei ollut tuon teatterikäynnin takia. Neljältä loppuva koulupäivä tuntuu nykyään tosi lyhyeltä!

Tänään keskiviikkona ranskantunnilla oli vierailemassa kaksi näyttelijää. He esittivät lyhyen näytelmän, jossa aiheena oli näytelmän harjoitteleminen, ja sen jälkeen kertoivat työstään. Minusta on ihan kivaa, että välillä tunnit ovat hieman erilaisia, sillä ranskaa on kuitenkin seitsemän tuntia viikossa. Kukaan ei kuitenkaan ollut kertonut minulle, että ranskantunteja oli siirretty tunnilla eteenpäin... Logistiikka ei oikein tässä ranskalaiskoulussa pelaa. Tässä vaiheessa tuli ikävä suomalaislukion Wilma-internetohjelmaa ja sitä, että sieltä sai oikeasti tietää poikkeusaikatauluista.

Iltapäivällä äitiyslomalta palannut oikea aluevalvojani Aude soitti minulle ja kyseli kuulumisia. Olen tällä hetkellä suunnattoman ylpeä siitä, että puhuin kokonaisen puhelun ranskan kielellä!!! Päällimmäisenä aiheena keskustelussa oli minun koulunkäyntini ja ne inhottavat lauantaikoulupäivät... Tällä hetkellä sekä hostäitini että STS (vaihto-oppilasjärjestöni) ovat ottaneet yhteyttä kouluun tämän asian tienoilta, sillä en minä näillä opinnoilla kuitenkaan jatkossa mitään tee. Koulu kuitenkin ilmeisesti haluaisi, että minä istuisin niillä tunneilla myös lauantaiaamuisin... Toivon kovasti, että tässä asiassa tapahtuisi edistystä. On inhottavaa ja rankkaa, kun ei ole ollenkaan oikeita viikonloppuja.

Alkuillasta uhmasin syyssadetta ja suunnistin bussipysäkille suuntanani Boulogne-Billancourtin kauppakeskus. Tarkoituksena oli löytää jonkinnäköiset ulkoiluhousut joululoman laskettelu- ja hiihtoharrastusta ajatellen, mutta aikani sovituskopissa ähkittyäni tuumasin, että ainakaan näitä ranskalaishousuja ei ole tehty tällaiselle pohjoismaalaiselle ruumiinrakenteelle... Perjantaina ajattelinkin suunnistaa toiseen ostoskeskukseen jatkamaan etsintöjä! Housujen ostamisen sijaan poistuin kauppakeskuksesta mukanani uusi puuteri (luvattoman kallis, mutta luonnonmukaisesti tuotettu) sekä ihana uusi hattu! Olen aivan ihastunut Accessorize-kauppaketjuun, joka myy mm. laadukkaita laukkuja, hattuja, huiveja, hanskoja sekä kivaa pikkukrääsää. Olisin voinut ostaa koko kaupan. Harmi vain, että kyseinen puoti ei ole aivan halvimmasta päästä... Ranskalaiset leipomot ovat myös aivan liian houkuttelevia, joten sorruin ostamaan pain au chocolatin, voitaikinaleivonnaisen jonka sisällä on suklaata. Vaihto-oppilaskilot ovat kuitenkin tähän asti pysyneet jokseenkin kurissa.

On ihanaa huomata, että minä pystyn jo kommunikoimaan ranskaksi jonkinlaisella tasolla. Ymmärtäminen alkaa olla jo huomattavasti parempaa (maanantaina ymmärsin jopa silloin, kun uimahallin kassaneiti kysyi, että onko minulla 50 sentin kolikkoa vaatesäilytykseen!) ja olo sen johdosta mukavampi. Meikäläinen kuulkaas puhuu sujuvaa ranskaa ensi keväänä, odottakaapas vain! Hostperheeni on myös alkanut opettaa minulle uusia sanontoja ja sanontatapoja, varsinkin puhekielen sellaisia.

Chambord-tunnelmia

Tämä viikko on tuntunut pitemmältä kuin tavallisesti, sillä ohjelmaa on ollut vaikka minkälaista. Ensi viikkokin on vielä hieman erikoisempi, sillä torstai 11.11. on vapaapäivä (jonkin aselevon muistopäivä se muistaakseni oli...).

Torstaina oli paluu kouluun, siellä ei ollut mikään muuttunut. Koulusta en edelleenkään suuremmasti pidä, mutta pakko sitäkin on täällä sietää... Onneksi kuitenkin kielitaitoni on selvästi parantunut; minun on paljon mukavampaa olla, kun ymmärrän enemmän ympärilläni käytäviä keskusteluja. Ranskan lausumisenikin on kuulemma parantunut alkuajoista paljon, ja se kurkku-r:kin alkaa sujua varsin näppärästi! Yksi päivä koin myös ahaa-elämyksen ranskan oikeinkirjoituksen suhteen, sillä tajusin, miten niitä aksenttimerkkejä on tarkoitus käyttää. Nauroimme hostperheeni kanssa yksi päivä myös sanastoni kehitykselle: Asterix ja Obelix -sarjakuvasta olen oppinut niinkin hyödylliset sanat kuin sanglier (villisika) ja menhir (hiidenkivi).

Lauantaina en mennyt poikkeuksellisesti kouluun, sillä lähdimme aamupäivällä ajamaan kohti Chambordin linnaa. Oli ihan luksusta nukkua lauantaina pitempään... Ajomatkaa oli miltei kahden tunnin verran. Päivällä ohjelmassa oli vierailu itse Chambordin linnassa sekä eläintenbongausta Chambordin mailla. Linna oli valtava ja kaunis, mutta ei se silti pääse lempilinnojeni joukkoon, sillä jonkinlaista sielukkuutta siltä puuttui. Linnassa oli myös varsin koleaa. Kuuntelin kuitenkin tunnin verran audioguide-opastusta, joten linnan historiaa jäi toivottavasti vähän päähänkin. Säät eivät kuitenkaan meitä suosineet; lauantaina ilma oli harmaa ja vettä ripsi satunnaisesti, sunnuntaina satoikin sitten ihan kunnolla.

Itse linnassa vierailemisen jälkeen lähdimme bongailemaan eläimiä. Chambordin linnan tilukset ovat valtavat ja siellä elää villeinä jos jonkinmoista vipeltäjää. Onnistuimme näkemään pari peurantapaista otusta ja yhden villisian! Hostperheeni suruksi hotellimme ruokalistalla ei enää ollut villisikaa, mutta ruoka oli silti siellä varsin maittavaa. En ole kuitenkaan ihan varma mitä söin, sillä ruokalistasanasto oli varsin kinkkistä...

Sunnuntaina kirjoittauduimme hotellista aamulla ulos ja lähdimme kohti lähikaupungissa Bloisissa sijaitsevaa linnaa. Ranskalaisia linnoja onkin tullut jo nähtyä... Bloisin linna oli tyyliltään melko samanlainen kuin Chambord, tosin paljon pienempi. Kaikenlaista sielläkin oli kuitenkin tapahtunut, ainakin yhdestä salamurhasta oli pajon juttua. Iltapäivällä tuli tutustuttua sateiseen ranskalaiseen pikkukaupunkiin avonaisen ruokapaikan etsimisen merkeissä.

Olen täällä Ranskassa ollessa tykästynyt valokuvaamiseen ihan uudella tavalla. Ajatuksissa olisikin paremman kameran ostaminen sitten Suomeen palatessa. Kyllähän niitä kameroita täältäkin saisi, mutta haluan käyttöohjeet suomeksi! Minun pitäisi vain jossain vaiheessa jaksaa käydä läpi kaikki tähän mennessä ottamani kuvat, niitä on kertynyt jo varsin kunnioitettava määrä. En ole kuitenkaan enää kuvannut kaikkea samalla tavalla innoissani kuin alussa, sillä ranskalaiset kaupungit ja kylät ovat melko samanlaisia joka puolella.

Täytyy vielä mainita, että ei tämä hostperheeni asuinpaikka ole ollenkaan hullumpi, sillä huoneeni ikkunasta näkee Eiffel-tornin, kun vähän kuikuilee näiden pilvenpiirtäjien välistä. Ei myöskään ole paljosta kiinni, että asuisin Pariisin 15. arrondissementissa...

Lomakuulumisia, osa 2

Viimeisen lomapäivän ilta on käsillä, joten kirjoittelen nyt lomakuulumisteni toisen osan. Mihinkäs se loma oikein humahti?

Lauantaina lähdimme siis ajelemaan maaseudulta kohti Pariisia. Minun oloni oli edelleen heikohko oksennustaudin jäljiltä, mutta eipähän tarvinnut osallistua siivoamiseen... Pienistä asioista täytyy iloita. Automatka oli varsin tylsä, kuutisen tuntia autossa istuttuani ja loppuvaiheessa pariisilaiseen liikenneruuhkaan tutustuttuani mielialani ei ollut niitä kaikkein parhaimpia.

Sunnuntainen megapuhelu kotiin nostatti mielialaa paljon. Analysoin yhtenä päivänä, että taidan elää sitä kulttuurishokkivaihetta, jossa kaikki vieraan maan tavat ja asiat ovat ihan huonoja ja väärin... Välillä huomaan olleeni varsin naiivi ennen tänne lähtöä, sillä ajattelin, että eihän minulle mitään kulttuurishokkia tule. Olen jo tässä vajaassa kahdessa kuukaudessa kuitenkin oppinut itsestäni valtavasti. Hirvittävästä koti-ikävästä en ole missään vaiheessa kärsinyt, mutta pieni ikävä ja kaiho kutkuttelevat silti välillä mielen perukoilla.

En minä lomani viimeisiä päiviä kuitenkaan onneton ole ollut, sillä aktiviteettia on ollut kaikenlaista! Sunnuntai-iltapäivänä lähdin hostvanhempieni kanssa vierailemaan Père Lachaise -hautausmaalla. Kyseessä on Pariisin kuuluisin hautausmaa, johon on haudattu mm. sellaiset kuuluisuudet kuin Jim Morrison, Edith Piaf, Oscar Wilde, Frederick Chopin... Paikka oli minunkin mielestäni nätti, mutta siltä puuttui hautausmaan rauha. Cimetière du Père Lachaise olikin enemmän turistinähtävyys kuin hautausmaa minun mielestäni. Ilma oli kuitenkin tosi nätti ja sopiva valokuvaamiseen, pitäisi vain jossain vaiheessa jaksaa käydä läpi kaikki tähän mennessä ottamani kuvat!

Maanantaina oli pyhäpäivä Toussaint (vastaa suomalaista Pyhäinmiesten päivää), jonka kunniaksi lounalla oli ruokana simpukoita. Olen ollut hieman ennakkoluuloinen simpukoiden suhteen, mutta minähän pidin niistä! (Ostereista en edelleenkään tosin pidä.) Iltapäivällä kiersin hostvanhempieni kanssa Jardin des Plantes -puutarhaa, jonka jälkeen jäin itsekseni kiertelemään Pariisiin. Pariisin suuret kaupat eivät ilmeisesti pyhäpäivästä olleet kuulleet, sillä kaikki suuret vaatekaupat olivat auki. Minullehan se kävi enemmän kuin hyvin, ja ostinkin reissultani farkut. Kyseiset farkut eivät vaihtarikiloja kestä, mutta pysyypähän itsekuria, jos meinaan niihin housuihin mahtua jatkossakin... Löysin seikkaillessani myös englanninkielisen kirjakaupan (WHSmith), ja siellä vieraillessani olo oli kuin olisin yhtäkkiä hypännyt Isoon-Britanniaan.

Tiistaina lähdimme alueen toisen suomalaisen Hannan kanssa kahdestaan Pariisiin. Aamulla jäimme RER-junalta Notre Damen asemalla ilman suurempia etukäteissuunnitelmia. Aloitimmekin aamun hakemalla boulangeriesta vähän terveellistä aamupalaa... Seuraavaksi minä suunnistin suosikkikenkämerkkini El Naturalistan kauppaan, josta mukaan tarttuivatkin kengät... vaikka eivät olleetkaan ihan halvat. Sain kuitenkin niistä muutaman euron alennusta, sillä myyjä ei jostain syystä saanut pankkikortinlukulaitetta toimimaan ja jouduin hakemaan käteistä maksaakseni ostokseni.

Hanna esitteli minulle ihanan pikkupuodin, josta sai kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta nukkekodin rakentamista varten. Löysinpäs samalla reissulla myös sopivan kaupan joululahjoja ajatellen... joita täytyy muuten alkaa ostaa piakkoin! Muuta päivän aikana mukaan tarttunutta olivat Pariisin Hard Rock Café -t-paita, kasa uusia sukkia (niinkin ranskalaisesta liikkeestä kuin H&M), vähän Ranska-tuliaisia itselleni ja kiva pieni vedenkestävän silmämeikin poistoaine.

Kulttuurillisesti sivistimme itseämme näkemällä Moulin Rougen (jonne päästäkseen piti tosin kävellä vähän kyseenalaisten katujen poikki, krhm). Sanottakoon siitä alueesta sen verran, että siellä en haluaisi olla pimeällä. Ennen kotiinpaluuta kuvasin vielä yhden ihanista Pariisin art nouveau -tyylisistä metrokylteistä.

Itse aloitin älykkäästi uusien kenkieni sisäänajon kevyesti uudella Pariisi-päivällä keskiviikkona... selvisin päivästä kuitenkin vain yhdellä rakkolaastarilla, joten kengät olivat hyvä ostos! Muuten keskiviikko alkoi samoissa tunnelmissa kuin tiistai, tosin aloitimme päivämme etsimällä Suomen suurlähtystön. Suomalaiset olivat tietysti onnessaan löytäessään Pariisista Place de Finlande -nimisen aukion... Jatkoimme aamuamme vaatekauppojen kiertämisen merkeissä, ja löysin viimeinkin himoitsemani villatakin. Ostin myös viimenkin sen kunnollisen Pariisin kartan (sellaisen pienen vihkosen, Paris arrondissements, isoa karttaa käyttävät vain turistit!).

Tällä hetkellä Pariisissa ovat muuten muotia ratsastussaappaiden näköiset kengät ja sellaiset paksut villapaidat, mitä Suomessa kiskotaan päälle niiden -30ºC:n pakkasten tullessa. Ranskalaiset pukeutuvat melko hillittyihin, maanläheisiin väreihin ja klassisen tyylikkäisiin vaatteisiin. Minäkin olen jo alkanut himoita jakkutakkia, vaikka ennen en ole kyseisistä vaatekappaleista edes hirveästi tykännyt... sitä se Ranskassa olo teettää. Kiva jakku onkin seuraavana ostoslistallani!

Jatkoimme päiväämme suuntaamalla metrolla Montmartrelle ja etsimällä sieltä ruokapaikan. Tiistaina söimme lounaamme ihan ravintolassa, mutta keskiviikkona tyydyimme patonkeihin. Jälkiruoaksi vetäisimme Nutella-crêpit, joita ei tosin makeutensa takia voinut kokonaan syödä... Ranskalaiset muuten tykkäävät laittaa tuota Nutella-tahnaa joka paikkaan! Montmartrelta löytyi myös joululahjoja ajatellen aivan ihastuttava kauppa.

Montmartrelta suuntasimme vielä Pariisin pääostos- ja turistikatu Champs Elyséelle. Paikalliset eivät koskaan kuulemma kyseisellä kadulla käy... Jatkoin vaatevarastoni kasvattamista ostamalla vielä kolme paitaa. Tällä tahdilla saatte äiti ja iskä ottaa isot matkalaukut mukaan tullessanne tänne ensi keväänä...! Minusta Champs Elyséellä oli hauska pyörähtää, vaikkei paikka suosikkialuettani Pariisissa olekaan. Keskiviikkona vietimme Pariisissa lyhyemmän ajan kuin tiistaina, kaksi päivää Pariisin kiertämistä jalan on rankkaa puuhaa.

Pariisin metroa on tullut myös koluttua sen verran, että jotkut metrolinjat alan kohta osata ulkoa. Pariisin metro on helppokäyttöinen, mutta metroasemilla saa kyllä varautua kävelemään ihan kunnolla! Kaipaan myös vähän niitä Lontoon metron pitkiä liukuportaita, täällä portaiden kiipeäminen hoituu suurimmaksi osaksi ihan lihastyöllä...

Illalla keskustelin hostäitini kanssa pitkään vaihtovuoteni alusta. Koulunkäynti on ollut minulle rankkaa täällä ja kouluun sopeutuminen vaikeinta tähän asti vaihtovuodessani. En kadu vaihtoon lähtöä, sillä olen oppinut itsestäni jo tässä ajassa paljon ja olen myös saanut paljon itsevarmuutta. Vieraalla kielellä puhuminen on nykyään paljon helpompaa kuin ennen, sillä täällä on vain pakko puhua ja saada itsensä ymmärretyksi. Ranskan kieltä olen oppinut hurjasti, ja elämä on täällä koko ajan mukavampaa, sillä ymmärrän enemmän, enkä tunne koulussakaan oloani niin ulkopuoliseksi. Kokemuksena vaihtovuosi on jo tähän mennessä vaikuttanut paljon elämääni.

Ranskalaisia mökkitunnelmia

Tätä tekstiä naputtelen netittömänä täältä isäntäperheeni mökiltä. Ei sillä, minun arvioni mukaan tämä on pieni maalaistalo pienessä maalaiskylässä, sillä suomalaiselle mökki on yksinäinen torppa mahdollisimman kaukana muista ihmisistä... Talo on kyllä varsin sympaattinen, vaikka paikat ovatkin hieman rempallaan, ja aamuisin ikkunaluukkuja avatessani tunnen eläväni ennemminkin 1900-luvun alkua kuin vuotta 2010.

Loma alkoi hieman kurjasti; sunnuntaina täällä satoi vettä ja flunssa meinasi kaataa minut petiin. Siinä vaiheessa myös muistin, miksi en ole koskaan ollut suuremmasti mökki-ihminen... Päivä kului varsin tylsissä merkeissä, ainut aktiviteetti koko päivänä oli leivän hakeminen läheisestä Belleyn kaupungista.

Maanantai sujui onneksi paremmissa merkeissä kuin sunnuntai. Aamulla lähdimme ruokaostoksille läheiseseen supermarketiin (voin kertoa, että ranskalainen supermarket on jokseenkin samanlainen kuin suomalainen) ja sen jälkeen kävimme ostamassa ison kasan juustoja pienestä tehdasmyymälästä. Iltapäivällä kävimme kävelyllä ja poimimme matkalla tielle tippuneita omenoita, joista myöhemmin teimme survosta ja leivoimme omenapiirakkaa. Hostäidilläni oli omenapiirakkaan kummallinen resepti, sillä pohjaan käytettiin vain jauhoja ja sokeria. Minun suuhuni se maistui aika mauttomalta... Illalla käväisimme naapurin luona ”aperitiivilla”.

Tiistaina lähdimme ajamaan kohti Annecyn vuoristokaupunkia. Tykästyin paikkaan kovasti, olisi mukava vierailla siellä joskus paremmalla ajalla. Räpsin myös kohtuullisen paljon valokuvia, maisemat olivat sellaisia, että minulla oli ”tällaisen takia kannatti tulla tänne” -olo. Illalla tapasimme hostäitini serkun ja tämän vaimon ja kävimme syömässä ravintolassa, jossa jokainen sisustuselementti muistutti jollain tapaa lehmistä. Tosi sympaattinen paikka!

Uusien ihmisten tapaaminen jatkui keskiviikkona, sillä hostäitini ystävä tuli käymään tyttärensä kanssa. On raskasta tavata koko ajan uusia ihmisiä, sillä minun täytyy keskittyä kovasti tähän kieleen. Ranska kuitenkin sujuu koko ajan paremmin ja paremmin. Illan kohokohta oli päivälliseksi syöty ”la racklette” -ruokalaji. Kyseinen ruoka muistuttaa idealtaan fondueta, sulatetusta juustosta siis on kyse.

Keskiviikon ja torstain välinen yö sekä suurin osa torstaita kuluivatkin sitten vähemmän hilpeästi vatsaa tyhjennellessä oksennustaudin merkeissä. Liekö vatsani ärsyyntynyt liiallisesta juustonsyömisestä vai mistä oli kyse, mutta tällä hetkellä tätä kirjoittaessani perjantai-iltapäivänä ajatuskin juustoista ällöttää. Keltaista Jaffaa ei myöskään ollut tarjolla, mutta improvisoin ja laimensin appelsiinimehua vedellä ja lipittelin sitä litkua suunnilleen kymmenen lasillisen verran. Näille ranskalaisille oksennustautijuoma on Coca-cola, mikä minusta on kummallista, sillä minun suuhuni kokis on aivan liian sokerista sairaana. Taisin myös säikäyttää isäntäperheeni sairastamisellani; tiedän itsekin olevani kamala näky lakananvalkoisena oksennustaudin kourissa... Sairastaminen myös aiheutti aallon koti-ikävää, sillä on vaikea kertoa vieraalla kielellä huonosta olosta ja siitä, miltä tuntuu (tulipahan opittua, että pahoinvointi on ranskaksi mal au cœur eli suoraan käännettynä kipu sydämessä). Nyt perjantaina olo on jo huomattavasti parempi, mutta hirveästi ruokahalua ei edelleenkään ole.

Viikon netittömyys on välillä tuntunut raskaalta, sillä en ole kuullut mitään uutisia ulkomaailmasta tai Suomesta. Olen huomannut, että minulla on vähemmän koti-ikävää, jos kuulen säännöllisesti uutisia kotoa, toisin kuin meille vaihto-oppilasinfossa kerrottiin. Loman lopussa pääsen onneksi helpottamaan Suomi-ikävääni toisen suomalaisen vaihtarin kanssa, sillä ohjelmassa on kahden päivän ajan seikkailua Pariisissa ihan kahdestaan. Ihana päästä puhumaan välillä muutakin kuin ranskaa!

Täällä ollessani olen vasta tajunnut, kuinka paljon äidinkieli vaikuttaa elämään. On niin paljon helpompaa, kun jokaista sanomaansa ei tarvitse miettiä ja oikeat lauserakenteet yms. tulevat itsestään. Välillä kaipaan kovasti sitä, että pääsen kunnolla ilmaisemaan itseäni kielellä jota osaan – ja se näkyy päiväkirjassani... Tykkään myös tästä blogin kirjoittamisesta, minusta on mukavaa raportoida tänne kaikesta tapahtuneesta. Minulle siis ei ole ainakaan tähän mennessä tapahtunut niin kuin monille vaihtareille, joilla muu elämä menee blogin kirjoittamisen edelle.

Huomioita:

- Juomalasit ovat täällä monesti tosi pieniä, siis sellaisia reilun desin kokoisia.

Pick yourself up and dust yourself off

Näperrän tänään pienen blogitekstin, sillä huomenna alkaa viikon netittömyyteni. Lähden isäntäperheeni mukana Lyonin lähettyville maaseudulle näiden mökille. Saapa nähdä, käyvätkö minun ja ranskalaisten arviot "mökistä" yksiin...

Näissä mielialanvaihteluissa on sellainen hyvä puoli, että lisääntyneiden huonojen mielialojen vastapainoksi hyvät päivät ovat todellakin hyviä päiviä. Aamiaisella avasin hillopurkin pahaa-aavistamattomana ja laitoin hilloa patongilleni (hillo leivän päällä on hyvää ajoittain, mutten ymmärrä, miten nämä voivat popsia sitä joka aamu...). Sehän olikin luumuhilloa, joten minulla oli aamulla ihan jouluinen olo!

Iltapäivällä meillä oli normaalien tuntien sijaan kahden tunnin teatteriharjoitukset "En attendant Godot" -näytelmäkatkelmien parissa. Minähän en tiennyt, että katkelma piti osata täksi päiväksi... Yllätin itsenikin opettelemalla oman osuuteni noin vartissa. Sain isot aplodit ja kehuja osuuteni jälkeen, nyt on hyvä olo! Luokkani menee tänään myös katsomaan tuota näytelmää, mutta minä luistin siitä vaihto-oppilaan oikeudellani. Ranskalaisparat joutuvat väsäämään vielä huomiseksi jonkilaista runoanalyysiä, olivat siitä aika näreissään.

Ranskan kieli alkaa sujua jo selvästi paremmin. Lukemistonani on tällä hetkellä iso pino sarjakuvia, mm. Tinttiä sekä Asterixia ja Obelixia. Kielen ymmärtämisessä ja puhumisessa on huonoja ja hyviä päiviä, mutta alan jo oppia siihen, että arkeni täällä on ranskankielistä.

Huomioita:

- Hanavesi on aika pahan makuista. Ruokapöydässä onkin aina sellainen suodattimella varustettu vesikannu, siitä otettu vesi on paljon parempaa.

- Liikenteessä näkee paljon sellaisia pikkuautoja. Minunkin isäntäperheelläni on kaksi autoa; sellainen normaalikokoinen sekä miniauto. Miniautoa käytetään lähdettäessä esim. Pariisin keskustaan.

Lomaa odotellessa...

Taas olisi seuraavan blogipäivityksen aika. Näistä teksteistä on viime aikoina tullut aika mammuttipituisia, mutta juttua riittää, sillä kommunikointitaitoni ranskan kielellä on vielä varsin yksinkertaisissa asioissa pysyttelevää...

Maanantai vierähti ranskalaista mielenosoitusta seuratessa, josta laitonkin kuvia. Kouluun en mennyt, sillä portti oli teljetty umpeen (myöhemmin kuulin, että toisesta portista olisi päässyt sisälle, mutta oppitunteja ei ollut, sillä oppilaat eivät saapuneet tunneille...). Tällainen ylimääräinen vapaapäivä kelpasi kyllä minulle! Maanantaina lounastinkin hostäitini ja tämän äidin kanssa läheisessä lounasravintolassa ja iltapäivällä lähdimme kiertelemään kauppoja Pariisiin. Pariisin pikkuputiikkeja on kyllä pakko rakastaa, ne ovat älyttömän sympaattisia.

Tiistaina oli jälleen valitettavasti koulua, vaikka useimmat oppilaat eivät sitä näyttäneet tietävän... Englannintunnillani olisin ollut ainoa oppilas (tuntia ei siis järjestetty), matematiikan tunnilla meitä oli kuusi sekä historian- ja liikuntatunnilla kahdeksan. Liikuntatunti oli kuitenkin kerrankin kiva, hypimme trampoliinilla ja pelasimme koripalloa.

Minulla on täällä ihan liian paljon aikaa ajatella, sillä jos en tunneilla ymmärrä aihetta, niin suurin osa menee pakostakin ohi korvien. Olenkin ehtinyt analysoida kaikki fiilikseni tänne tultuani useampaan otteeseen. Eniten minun mielialaani laskee koulu, joka on ranskalaisille ihan hirveän iso osa elämää; siellä vietetään paljon aikaa ja kotitehtäviä on tosi paljon (minä teen tosin vain englanninläksyt, ne ovat ainoat jotka ymmärrän...). Minä en kuitenkaan tämän vuoden opiskeluista mitään hyvityksiä saa, joten opiskelumotivaatiota ei kamalasti ole. En myöskään haluaisi viettää vaihto-oppilasvuottani (tästähän minä olen unelmoinut vuosia...) vain koulunpenkillä istuen. Minulla ei myöskään ole täällä sellaisia aineita, mistä hyötyisin Suomessa, kuten esimerkiksi kunnollista matematiikkaa (tällä hetkellä matikantunneilla täällä opetellaan lukemaan (x,y)-kuvaajaa), fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa.

Koulussa on kuitenkin välillä huvittaviakin sattumuksia. Minulla oli pari viikkoa sitten matematiikankoe, joka meni mielestäni vähän niin ja näin, sillä en ymmärtänyt kaikkia tehtävänantoja kovin hyvin ja aika loppui kesken. Sain kokeen muutama päivä sitten takaisin, ja olo oli aika huvittunut huomatessani saaneeni 17,5/20. Näemmä sieltä pitkästä matikasta on jäänyt jotain päähänkin.

Loma alkaa tämän viikon jälkeen, odotan sitä hartaasti. Menemme isäntäperheeni kanssa muutamaksi päiväksi maalle näiden mökille, pariksi päiväksi vierailemaan Chambord-linnassa ja viimeiset päivät pääsen viettämään Pariisiin. Jouluksi lähdemme Lyoniin hostäitini äidin luokse, odotan sitä innossani! Pääsen myös tutustumaan Lyoniin, sillä lähdemme muutamaa päivää ennen joulua. Joulun jälkeen menemme laskettelemaan, olenkin yrittänyt selvitellä, että mistä saan tarvittavat vaatteet ja varusteet sitä varten... En minä näemmä sitä lumista talvea kokonaan täälläkään pakoon pääse!

Huomioita:

- Monet oppilaat jäävät luokalle. Minunkin luokallani on varsin eri-ikäisiä ihmisiä, vaikka periatteessa prémière-luokalla pitäisi tänä vuonna olla -94 syntyneitä.