Ranskalaisia mökkitunnelmia

Tätä tekstiä naputtelen netittömänä täältä isäntäperheeni mökiltä. Ei sillä, minun arvioni mukaan tämä on pieni maalaistalo pienessä maalaiskylässä, sillä suomalaiselle mökki on yksinäinen torppa mahdollisimman kaukana muista ihmisistä... Talo on kyllä varsin sympaattinen, vaikka paikat ovatkin hieman rempallaan, ja aamuisin ikkunaluukkuja avatessani tunnen eläväni ennemminkin 1900-luvun alkua kuin vuotta 2010.

Loma alkoi hieman kurjasti; sunnuntaina täällä satoi vettä ja flunssa meinasi kaataa minut petiin. Siinä vaiheessa myös muistin, miksi en ole koskaan ollut suuremmasti mökki-ihminen... Päivä kului varsin tylsissä merkeissä, ainut aktiviteetti koko päivänä oli leivän hakeminen läheisestä Belleyn kaupungista.

Maanantai sujui onneksi paremmissa merkeissä kuin sunnuntai. Aamulla lähdimme ruokaostoksille läheiseseen supermarketiin (voin kertoa, että ranskalainen supermarket on jokseenkin samanlainen kuin suomalainen) ja sen jälkeen kävimme ostamassa ison kasan juustoja pienestä tehdasmyymälästä. Iltapäivällä kävimme kävelyllä ja poimimme matkalla tielle tippuneita omenoita, joista myöhemmin teimme survosta ja leivoimme omenapiirakkaa. Hostäidilläni oli omenapiirakkaan kummallinen resepti, sillä pohjaan käytettiin vain jauhoja ja sokeria. Minun suuhuni se maistui aika mauttomalta... Illalla käväisimme naapurin luona ”aperitiivilla”.

Tiistaina lähdimme ajamaan kohti Annecyn vuoristokaupunkia. Tykästyin paikkaan kovasti, olisi mukava vierailla siellä joskus paremmalla ajalla. Räpsin myös kohtuullisen paljon valokuvia, maisemat olivat sellaisia, että minulla oli ”tällaisen takia kannatti tulla tänne” -olo. Illalla tapasimme hostäitini serkun ja tämän vaimon ja kävimme syömässä ravintolassa, jossa jokainen sisustuselementti muistutti jollain tapaa lehmistä. Tosi sympaattinen paikka!

Uusien ihmisten tapaaminen jatkui keskiviikkona, sillä hostäitini ystävä tuli käymään tyttärensä kanssa. On raskasta tavata koko ajan uusia ihmisiä, sillä minun täytyy keskittyä kovasti tähän kieleen. Ranska kuitenkin sujuu koko ajan paremmin ja paremmin. Illan kohokohta oli päivälliseksi syöty ”la racklette” -ruokalaji. Kyseinen ruoka muistuttaa idealtaan fondueta, sulatetusta juustosta siis on kyse.

Keskiviikon ja torstain välinen yö sekä suurin osa torstaita kuluivatkin sitten vähemmän hilpeästi vatsaa tyhjennellessä oksennustaudin merkeissä. Liekö vatsani ärsyyntynyt liiallisesta juustonsyömisestä vai mistä oli kyse, mutta tällä hetkellä tätä kirjoittaessani perjantai-iltapäivänä ajatuskin juustoista ällöttää. Keltaista Jaffaa ei myöskään ollut tarjolla, mutta improvisoin ja laimensin appelsiinimehua vedellä ja lipittelin sitä litkua suunnilleen kymmenen lasillisen verran. Näille ranskalaisille oksennustautijuoma on Coca-cola, mikä minusta on kummallista, sillä minun suuhuni kokis on aivan liian sokerista sairaana. Taisin myös säikäyttää isäntäperheeni sairastamisellani; tiedän itsekin olevani kamala näky lakananvalkoisena oksennustaudin kourissa... Sairastaminen myös aiheutti aallon koti-ikävää, sillä on vaikea kertoa vieraalla kielellä huonosta olosta ja siitä, miltä tuntuu (tulipahan opittua, että pahoinvointi on ranskaksi mal au cœur eli suoraan käännettynä kipu sydämessä). Nyt perjantaina olo on jo huomattavasti parempi, mutta hirveästi ruokahalua ei edelleenkään ole.

Viikon netittömyys on välillä tuntunut raskaalta, sillä en ole kuullut mitään uutisia ulkomaailmasta tai Suomesta. Olen huomannut, että minulla on vähemmän koti-ikävää, jos kuulen säännöllisesti uutisia kotoa, toisin kuin meille vaihto-oppilasinfossa kerrottiin. Loman lopussa pääsen onneksi helpottamaan Suomi-ikävääni toisen suomalaisen vaihtarin kanssa, sillä ohjelmassa on kahden päivän ajan seikkailua Pariisissa ihan kahdestaan. Ihana päästä puhumaan välillä muutakin kuin ranskaa!

Täällä ollessani olen vasta tajunnut, kuinka paljon äidinkieli vaikuttaa elämään. On niin paljon helpompaa, kun jokaista sanomaansa ei tarvitse miettiä ja oikeat lauserakenteet yms. tulevat itsestään. Välillä kaipaan kovasti sitä, että pääsen kunnolla ilmaisemaan itseäni kielellä jota osaan – ja se näkyy päiväkirjassani... Tykkään myös tästä blogin kirjoittamisesta, minusta on mukavaa raportoida tänne kaikesta tapahtuneesta. Minulle siis ei ole ainakaan tähän mennessä tapahtunut niin kuin monille vaihtareille, joilla muu elämä menee blogin kirjoittamisen edelle.

Huomioita:

- Juomalasit ovat täällä monesti tosi pieniä, siis sellaisia reilun desin kokoisia.

Pick yourself up and dust yourself off

Näperrän tänään pienen blogitekstin, sillä huomenna alkaa viikon netittömyyteni. Lähden isäntäperheeni mukana Lyonin lähettyville maaseudulle näiden mökille. Saapa nähdä, käyvätkö minun ja ranskalaisten arviot "mökistä" yksiin...

Näissä mielialanvaihteluissa on sellainen hyvä puoli, että lisääntyneiden huonojen mielialojen vastapainoksi hyvät päivät ovat todellakin hyviä päiviä. Aamiaisella avasin hillopurkin pahaa-aavistamattomana ja laitoin hilloa patongilleni (hillo leivän päällä on hyvää ajoittain, mutten ymmärrä, miten nämä voivat popsia sitä joka aamu...). Sehän olikin luumuhilloa, joten minulla oli aamulla ihan jouluinen olo!

Iltapäivällä meillä oli normaalien tuntien sijaan kahden tunnin teatteriharjoitukset "En attendant Godot" -näytelmäkatkelmien parissa. Minähän en tiennyt, että katkelma piti osata täksi päiväksi... Yllätin itsenikin opettelemalla oman osuuteni noin vartissa. Sain isot aplodit ja kehuja osuuteni jälkeen, nyt on hyvä olo! Luokkani menee tänään myös katsomaan tuota näytelmää, mutta minä luistin siitä vaihto-oppilaan oikeudellani. Ranskalaisparat joutuvat väsäämään vielä huomiseksi jonkilaista runoanalyysiä, olivat siitä aika näreissään.

Ranskan kieli alkaa sujua jo selvästi paremmin. Lukemistonani on tällä hetkellä iso pino sarjakuvia, mm. Tinttiä sekä Asterixia ja Obelixia. Kielen ymmärtämisessä ja puhumisessa on huonoja ja hyviä päiviä, mutta alan jo oppia siihen, että arkeni täällä on ranskankielistä.

Huomioita:

- Hanavesi on aika pahan makuista. Ruokapöydässä onkin aina sellainen suodattimella varustettu vesikannu, siitä otettu vesi on paljon parempaa.

- Liikenteessä näkee paljon sellaisia pikkuautoja. Minunkin isäntäperheelläni on kaksi autoa; sellainen normaalikokoinen sekä miniauto. Miniautoa käytetään lähdettäessä esim. Pariisin keskustaan.

Lomaa odotellessa...

Taas olisi seuraavan blogipäivityksen aika. Näistä teksteistä on viime aikoina tullut aika mammuttipituisia, mutta juttua riittää, sillä kommunikointitaitoni ranskan kielellä on vielä varsin yksinkertaisissa asioissa pysyttelevää...

Maanantai vierähti ranskalaista mielenosoitusta seuratessa, josta laitonkin kuvia. Kouluun en mennyt, sillä portti oli teljetty umpeen (myöhemmin kuulin, että toisesta portista olisi päässyt sisälle, mutta oppitunteja ei ollut, sillä oppilaat eivät saapuneet tunneille...). Tällainen ylimääräinen vapaapäivä kelpasi kyllä minulle! Maanantaina lounastinkin hostäitini ja tämän äidin kanssa läheisessä lounasravintolassa ja iltapäivällä lähdimme kiertelemään kauppoja Pariisiin. Pariisin pikkuputiikkeja on kyllä pakko rakastaa, ne ovat älyttömän sympaattisia.

Tiistaina oli jälleen valitettavasti koulua, vaikka useimmat oppilaat eivät sitä näyttäneet tietävän... Englannintunnillani olisin ollut ainoa oppilas (tuntia ei siis järjestetty), matematiikan tunnilla meitä oli kuusi sekä historian- ja liikuntatunnilla kahdeksan. Liikuntatunti oli kuitenkin kerrankin kiva, hypimme trampoliinilla ja pelasimme koripalloa.

Minulla on täällä ihan liian paljon aikaa ajatella, sillä jos en tunneilla ymmärrä aihetta, niin suurin osa menee pakostakin ohi korvien. Olenkin ehtinyt analysoida kaikki fiilikseni tänne tultuani useampaan otteeseen. Eniten minun mielialaani laskee koulu, joka on ranskalaisille ihan hirveän iso osa elämää; siellä vietetään paljon aikaa ja kotitehtäviä on tosi paljon (minä teen tosin vain englanninläksyt, ne ovat ainoat jotka ymmärrän...). Minä en kuitenkaan tämän vuoden opiskeluista mitään hyvityksiä saa, joten opiskelumotivaatiota ei kamalasti ole. En myöskään haluaisi viettää vaihto-oppilasvuottani (tästähän minä olen unelmoinut vuosia...) vain koulunpenkillä istuen. Minulla ei myöskään ole täällä sellaisia aineita, mistä hyötyisin Suomessa, kuten esimerkiksi kunnollista matematiikkaa (tällä hetkellä matikantunneilla täällä opetellaan lukemaan (x,y)-kuvaajaa), fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa.

Koulussa on kuitenkin välillä huvittaviakin sattumuksia. Minulla oli pari viikkoa sitten matematiikankoe, joka meni mielestäni vähän niin ja näin, sillä en ymmärtänyt kaikkia tehtävänantoja kovin hyvin ja aika loppui kesken. Sain kokeen muutama päivä sitten takaisin, ja olo oli aika huvittunut huomatessani saaneeni 17,5/20. Näemmä sieltä pitkästä matikasta on jäänyt jotain päähänkin.

Loma alkaa tämän viikon jälkeen, odotan sitä hartaasti. Menemme isäntäperheeni kanssa muutamaksi päiväksi maalle näiden mökille, pariksi päiväksi vierailemaan Chambord-linnassa ja viimeiset päivät pääsen viettämään Pariisiin. Jouluksi lähdemme Lyoniin hostäitini äidin luokse, odotan sitä innossani! Pääsen myös tutustumaan Lyoniin, sillä lähdemme muutamaa päivää ennen joulua. Joulun jälkeen menemme laskettelemaan, olenkin yrittänyt selvitellä, että mistä saan tarvittavat vaatteet ja varusteet sitä varten... En minä näemmä sitä lumista talvea kokonaan täälläkään pakoon pääse!

Huomioita:

- Monet oppilaat jäävät luokalle. Minunkin luokallani on varsin eri-ikäisiä ihmisiä, vaikka periatteessa prémière-luokalla pitäisi tänä vuonna olla -94 syntyneitä.

Bienvenue en France !

Bienvenue en France ! Tältä näytti kouluni portti tänä aamuna, siellä oli siis käynnissä mielenosoitus Ranskan eläkeuudistusta vastaan. En tiedä, mitä oppilaat kuvittelevat saavuttavansa tällaisella mielenosoituksella, mutta mulle ainakin kelpaa tämä ylimääräinen lomapäivä!

"Rabelais contre la réforme" eli "Rabelais uudistusta vastaan"

 

Viikonlopun saldo: taantuminen viisivuotiaan tasolle ja ihan liikaa suklaakakkuja

Tällä kertaa lähettelen Disney Landin vierailun jälkeisiä terveisiä. Eilinen oli oikein mukava päivä koleasta säästä huolimatta!

Yritän vakiinnuttaa blogipäivitykseni kahteen kertaan viikossa, joten lisää kuulumisia voi odotella ihannetapauksissa aina keskiviikkoisin ja sunnuntaisin (täytyy vain tähän väliin huomauttaa, että ensi viikon jälkeen alkava syysloma voi sotkea hienot aikatauluni...).

Loppuviikko on sujunut varsin vuoristoratamaisia mielialanvaihteluja seuraten. Inhoan olla tällainen tuuliviiri, kun kotona Suomessa olen tosi tasainen ja peruspositiivinen ihminen. Täällä pienikin vastoinkäyminen voi pilata koko päivän... Mutta niinhän sitä sanotaan, että vaihto-oppilasvuosi sisältää sekä loistavia että karmeita päiviä, ja sen olen kyllä huomannut! Suurin mielialanlaskijani on edelleen koulu, josta saan nauttia kuutena päivänä viikossa. Välillä on kouluaikana tullut laskettua myös jäljelläolevaa aikaa (8 kk) ja koulun osuutta siitä (6 kk – puolentoista- sekä kahden viikon lomat syksyllä, jouluna ja kahdesti keväällä ovat niitä harvoja asioita, joista koulussa tykkään).

Perjantaina hauskuutin luokkakavereitani harjoittelemalla ranskan ääntämistä. Varsinkin kurkku-r on hankala sanoa, mutta sekin alkaa pikkuhiljaa sujua. Olen tähän mennessä treenannut sanoilla verdâtre (vihertävä) ja propre (puhdas). Hyvän tunnelmani ranskan tunnilla kuitenkin latisti luokanvalvojani ilmoitus, että ensi viikolla sekä heti loman jälkeen olisi odotettavissa kaksi teatterikäyntiä. Minä oikeasti tykkään teatterista ja aion täälläkin käydä jossain vaiheessa, mutta inhoan kaikkea pakollisuutta. Lisäksi teatterikäynnit ovat tosi myöhään, ja pidän kynsin hampain kiinni yöunistani ihan oman mielialanikin vuoksi. Väsyneenä olen kuulemma varsin kärttyistä seuraa... Puhuinkin asiasta luokanvalvojalleni. Pitkällisen puheen kuunneltuani sain kuin sainkin luvan jäädä näiltä teatterikäynneiltä pois. Teatteri- sekä muuta aktiviteettia on kuitenkin luvassa valtavasti myös jatkossa, sillä opiskelen (”opiskelen”) kirjallisuuslinjalla. Luulen, että opettaja vähän hämmästyi sitä, että tulin edes kysymään, sillä täällä kuilu opettajien ja oppilaiden välillä on kuitenkin kohtuullisen iso ajoittaisesta keskinäisestä pilailusta huolimatta.

Tämä viikonloppu onkin ollut ensimmäinen oikea viikonloppu sitten tänne saavuttuani (tarkoittaen siis sitä, että minulla on sekä lauantai että sunnuntai vapaata). Eilen ohjelmassa oli se kauan odotettu Pariisin Disney Landin vierailu. Lähdimmekin aamuvarhaisella Hannan, alueen toisen suomalaisen, kanssa seikkailemaan RER-junilla kohti Marnie-de-Vallee - Chessyn asemaa. Onni oli puolellamme; kaikki junat kulkivat ja onnistuimme vaihtamaan oikeisiin juniin. Ei sillä, Pariisin julkisilla liikennevälineillä on helppo kulkea. SNCF:llä (Ranskan VR) on kuitenkin parhaillaan menossa jonkinmoinen lakko, joten kaikki kauempaa tulleet vaihto-oppilaat eivät olleet yhtä onnekkaita kuin me junien löytämisessä. STS:n työntekijät selvittelivätkin koko päivän tulo- ja paluujunia kauempana asuville...

Disney Villagen edustalla tapasimme paljon muita STS-oppilaita sekä muutaman STS:n edustajan. Päivän aikana kommunikointi hoitui ranska-englanti-suomi-sekamelskalla, joten illalla oli varsin pöllämystynyt olo! Ranskaksi kommunikointikin alkaa pikku hiljaa sujua, vaikka lauserakenteet ja pöljät aikamuodot vetävätkin kielen usein solmuun. Disney Landissä haluan ehdottomasti käydä uudestaankin, sillä päivässä ei ehdi kovinkaan paljon ja Disney Studios jäi vielä kokonaan käymättä. Ehdimme kuitenkin pyörähtää useammassa huvipuistolaitteessa ja kierrellä vähän kauppoja. Viisivuotias minäni olisi pökertynyt onnesta sen prinsessapukukaupan nähdessään... Mukaan kaupoista tarttuivat iso kasa törkeän kalliita postikortteja (tämän vuoden jälkeen voin luultavasti koristella tapetoida huoneeni seinät ostamillani postikorteilla), Mikki-siluetilla koristeltu ”viinilasi” (Ranskassahan tässä ollaan) sekä Mikki & Minni -joulukoriste (perhettäni vähemmän tunteville tiedoksi, että meillä on tapana ostaa joulukoristeita aina matkoilla ollessamme).

Ruokailun aikana minua huvitti se, että saimme syödäksemme hampurilaiset, täällä gourmet-ruoan luvatussa maassa... Hampurilaiset olivat kuitenkin hyvänmakuisia jopa minun mielestäni, vaikka en yleensä niistä tykkääkään. Jälkiruokana ollut suklaakakku oli sekin varsin makoisa.

Lähtiessämme seikkailemaan takaisin Pariisia kohti Hannan kanssa emme olleet yhtä onnekkaita kuin aamulla. Ensimmäinen junamatka hoitui ongelmitta Châtelet les Halles -asemalle asti, josta lähtien jouduimmekin vähän improvisoimaan. Julkisen liikenteen on-off-lakko sekoitti paluusuunnitelmamme, mutta pääsimme lopulta eri metrolinjoja pitkin seikkailemalla kotikulmille. Itse jouduin tallustelemaan kotiin Monoprixin (paikallinen Anttila) kautta, sillä puheaikani päätti loppua Disney Landissä juuri kriittisellä hetkellä. Illalla jouduinkin muutaman kerran yrittämään lisäpuheajan lataamista, sillä kaikki ohjeistukset olivat tietysti ranskaksi... Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja minulla on taas puheaikaa kuukauden verran.

Sunnuntait ovat tähän mennessä olleet varsin leppoisia päiviä ilman suurempia etukäteissuunnitelmia. Tänään suunnittelin lähteväni seikkailemaan Pariisin keskustaan, jos ei parempia suunnitelmia ilmaannu, siellä kun saa aikansa vierähtämään koska tahansa. Olen selaillut viime päivät hostperheeltäni saamaani Pariisin matkaopasta ja tutustunut kaikenlaisiin nähtävyyksiin. Niitähän täällä riittää!

Lounaan päätimme juuri minun ja hostäitini leipomiin täydellisiin suklaamuffinssi/-kakkuleivonnaisiin. Nams <3

The dance of the leaves when the autumn winds blow

Tällä kertaa lähettelen terveisiä aurinkoisesta mutta kylmästä Pariisista. Viikonlopun helteistä ei ole enää ollut tietoakaan ja varsinkin aamuisin ilma on oikeasti hyytävä!

Pariin päivään on taas mahtunut kaikennäköisiä tapahtumia. Maanataina olin taas hostäitini kanssa uimassa, siitä taitaa tulla viikottainen rutiini. Ihan hyvä juttu, niin on motivaatiota lähteä uimahalliinkin... Uimahalli on ihan mukava paikka, vaikka siellä onkin näin suomalaiseen makuun ihan liikaa ihmisiä. Lenkkeilyäkin olen yrittänyt välillä harrastaa, tosin tässä lähettyvillä oleva puisto on lenkkeilytarkoitukseen ihan liian pieni ja kävelyteillä on vähän ikävä juosta, mutta täytyy joku päivä lähteä seikkailemaan lenkkarit jalassa johonkin suuntaan.

Tiistaina alkoi taas julkisen liikenteen lakko, joten kulkemisten kanssa piti hieman improvisoida. Lähdinkin tiistaiaamuna talsimaan kohti bussipysäkkiä, sillä lähijunia kulki vain tunnin välein. Bussipysäkin löytäminen oli sekin oma operaationsa, sillä olen kulkenut bussilla nro 169 vain kerran aikaisemmin ja se oli yli kuukausi sitten. Busseja piti mennä useampi tunnissa, mutta jouduin kuitenkin odottelemaan pysäkillä puoli tuntia, mikä tarkoitti sitä, että kuitenkin myöhästyin koulusta. Ihme kyllä, koulun portti oli auki, ja englanninopettajakin oli ymmärtäväinen myöhästymisen suhteen. Lakko jatkui myös tänään keskiviikkona, valitettavasti... Lakot ovat yksi niistä periranskalaisista vähemmän mukavista asioista, kuten hostisänikin totesi. Myös mielenosoituksia on paljon, mutta ne ovat yleensä Pariisin keskustassa, eli ne eivät vaikuta minun elämääni.

Keskiviikkona minulla on koulua vain kolme tuntia (klo 8–11), joten iltapäiväksi täytyy aina kehitellä jotain tekemistä. Tänään lähdin metsästämään itselleni talvitakkia kylmien aamujen pelästyttämänä. Hostäitini heitti minut läheiseen ostoskeskukseen jossa sitten seikkailinkin kolmisen tuntia. Löysin ihanan takin lopulta Zarasta <3 Ostin myös suklaakahvin niinkin ranskalaisesta putiikista kuin Starbucks Coffee, mutta kyseisessä ostoskeskuksessa se oli ainoa kuppila, joten annettakoon se anteeksi...

Vaikeinta koko vaihto-oppilaanaoloaikanani täällä on ollut kouluun sopeutuminen. Alan jo olla tottunut siihen, mutta puoli kuuteen kestävät koulupäivät ja lauantaiaamun tunnit eivät edelleenkään ole mitään ruusuilla tanssimista (ruusun piikeillä tanssimista paremminkin). Minä en myöskään saa tunneista hirveästi irti, sillä yleensä opettaja vain sanelee ja oppilaat kirjoittavat hirvittävästi muistiinpanoja. Ihmettelen vähän, että miksi näillä oppilailla edes on koulukirjat, kun ei niitä ikinä käytetä... Olenkin jättänyt koulukirjat pois laukusta, sen sijaan kannan mukanani värikyniä ja paljon muistiinpanopaperia. Paperille tulee koulussa kyllä kirjoiteltua muutakin kuin koulujuttuja, mm. suunniteltua tulevia blogitekstejä... Yritän useimmilla tunneilla parhaani mukaan kuunnella ja keskittyä, tosin sitäkään ei jaksa kovin intensiivisesti kuin vähän aikaa kerrallaan. Luonnontieteiden tunnit ovat aika rankkoja, kun nillä yritän keskittyä kovasti koko ajan. Opettajat ovat sen verran pelottavia, että on pakko yrittää...

Opettajan ja oppilaiden suhde on täällä myös erilainen kuin Suomessa, mutta sekin riippuu aika paljon opettajasta. Luokanvalvojani on ihan hauska keski-ikäinen mies, ja hänen tunneillaan kyllä ollaan aika epämuodollisia (siis ranskalaisittain epämuodollisia, opettaja on silti Monsieur tai Madam ja häntä teititellään), mutta esim. englanninopettajani on toista luokkaa. Hänen tunneillaan ei pilailla ja opettajalle ei todellakaan sanota vastaan... Tiistaina tunnilla oli aikamoinen sanaharkka hänen ja muutaman oppilaan välillä. Ymmärsin siitä sen verran, että oppilaat kritisoivat opettajan opetusmetodeja. Sanottakoon englannintunneista sen verran, ettei ole hirveän rohkaisevaa puhua englantia, kun opettaja huomauttaa jokaisen virkkeen jälkeen virheistä.

Ranskalaisessa lycéessä ei myöskään ole samanlaista vaihto-oppilastoimintaa kuin Suomessa. Näille ranskalaisille olenkin aikamoinen kummajainen, kun en osaa ranskaa ja olen tullut tänne yksinäni. Luokanvalvojani (tai miten se professor principal sitten kääntyykään suomeksi) on onneksi mukava ja kyselee aina välillä, miten minulla menee. Myös SVT:n (jonkinlainen luonnontiedeaine, liippaa fysikkaa) ja matematiikanopettajieni kanssa olen oikeasti keskustellut ja he ovat ollet kiinnostuneita minusta.

Paluupäiväni onkin ilmeisesti kesäkuun puolella eikä heinäkuussa kuten alunperin luulin. En siis olekaan täällä koulun loppumiseen asti. Tällä hetkellä alustava päivämäärä 10.6. tuntuu ihan hyvältä, sillä pääsen koulustakin aikaisemmin pois... Olen myös lueskellut muita Ranskalla vaihdossa olleiden blogeja, ja samansuuntaisia ajatuksia monella on koulunkäynnistä.

Vaikka tässä valitankin taas paljon ranskalaisesta koulujärjestelmästä, niin elämä sujuu täällä silti ihan mukavasti. Isäntäperheeni on edelleen tosi mukava, tosin hostsisko saa välillä kiukkukohtauksia ja hostveljen mutinasta on edelleen vaikea saada selvää... Täällä ”kotona” on kuitenkin aina kiva olla. Valoa kouluangstiin tuovat myös ensi lauantain Disney Landin vierailu (odotan sitä kuin viisivuotias Joulupukkia) ja ensi viikon jälkeen alkava puolentoista viikon syysloma. Menemme lomalla sillon hostperheeni kanssa maaseudulle näiden mökille sekä vierailemaan Pariisin lähettyvillä olevaan Chambord-nimiseen linnaan. Niitä odotellessa!

Katsokaapas kuva !

Every summer sun

Meninkin sanomaan, että syksy on saapunut Pariisiinkin, sillä tässä parin viimeisen päivän ajan elohopea on kivunnut sinne yli +20 celciusasteeseen. Tällä hetkellä on siis ihan kesäinen fiilis!

Torstaina olimme koululuokkani kanssa läheisillä lyhytelokuvafestivaaleilla. Se oli ihan mukava kokemus, vaikka osa filmeistä menikin vähän ohi liian vaikean kielen takia. Olen täällä koulussa kirjallisuuslinjalla, joten elokuva- ja teatterikäyntejä tulee olemaan enemmänkin jatkossa.

Olen nyt tarkkaillut enemmänkin tuota ihmisten pukeutumista, sillä useampikin on jo kysynyt, että ovatko ranskalaiset oikeasti tyylikkäitä. Minun arvioni mukaan ihmiset pukeutuvat täällä suurimmaksi osaksi klassisen tyylikkäästi (myös siis koulun oppilaat), mutta monesti vähän persoonattomasti. Värit ovat suurimmaksi osaksi hillittyjä. Poikkeuksiakin kuitenkin on, kumpaankin suuntaan.

Tykkään Pariisin julkisesta liikenteestä kovasti, täällä on helppo kulkea paikasta toiseen. Tosin metrot ovat yleensä aivan täynnä... Liikkuminen ei ole edes kallista; minulla on nuorille tarkoitettu Imagin'R-matkakortti, joka on vuoden voimassa. Vaikka se onkin ostettu alueille 2-3 (koti-koulu), niin viikonloppuisin ja koulun lomilla tuolla kortilla pääsee huristamaan koko suur-Pariisin alueella! Tykkään kovasti. Julkisen liikenteen toimivuutta huonontavat kuitenkin vähän erittäin yleiset lakot. Ensi viikollakin olisi kuulemma tulossa yksi...

Olen jo oppinut sen verran ranskalaisia ruokailutapojakin, että tykkään puhdistaa lautasen ruokailun jälkeen leivällä. Kastikkeessa uitettu leipä on oikeasti tosi hyvää... Myös leivän suhteen olen valikoivampi kuin ennen, sillä olen nyt syönyt kuukauden vain tuoretta leipää ja eron vanhaan leipään huomaa heti! Tässä isäntäperheessäni ruoka myös tehdään alusta asti itse. Jos ruokana on kanaa, niin silloin ostetaan kokonainen kana, eikä mitään fileesuikaleita niin kuin Suomessa. Lihaa olen täällä myös syönyt varsin paljon vaikka Suomessa olinkin miltei kasvisruokavaliolla, mutta ranskalaisille kasvisruokavalio on aikamoinen harvinaisuus.

Eilen lauantaina menimme tapaamaan hostisäni isää Pariisin ulkopuolelle maaseudulle. Siellä oli ihan hauska käydä, maisemat olivat tosi nättejä. Kuulin myös kaikenlaisia kertomuksia sodasta ranskaksi, ymmärsinkin jopa suurimman osan! Tänään sunnuntaina lähdimme isäntäperheeni kanssa kävelemään Versailles'n puutarhoihin. Itse Versailles'n linnassa menemme käymään talvella, kun turisteja on vähemmän... Puutarhat olivat tosi nättejä, otin paljon kuvia. Sunnuntai-iltapäivänsä voi viettää huonomminkin. Paluumatkalla pysähdyimme vielä pienellä katukirppiksellä, ostin söpön vaaleanpunaisen villapaidan näin talveen varautuen (ja siis esim. eilen olin vaatetuksella shortsit + t-paita).

Huomioita:

- Hirvittävän monet nuoret polttavat tupakkaa.

- Koulussa siivoaminen on vähän niin ja näin, ja paikat ovat muutenkin vähän rempallaan. Silti sinne rakennettiin juuri uusia luokkahuoneita ja esim. ATK-luokat ovat viimeisintä huutoa.

Days go on and on

Terveisiä täältä sateisesta Ranskasta. Syksy alkaa vihdoin saapua tännekin, sillä tässä muutamina päivinä on satanut varsin paljon. Neljä viikkoa täällä oloa tulee täyteen huomenna, ja voin sanoa jo sopeutuneeni ihan mukavasti tänne.

Täällä on useissa kouluaineissa sekä kirjalliset että suulliset tentit, minulla ensimmäinen suullinen oli englannista viime viikolla. Meidän piti opetella näytelmänpätkä ulkoa (Huckleberry Finnistä) ja esittää se muulle luokalle ja opettajalle. Varsin helppo tehtävä, sainkin täydet pisteet :) Tähän ranskalaiseen kouluunkin näemmä onneksi tottuu, ja koulussa käyminen ei ole enää niin kamalaa kuin aluksi. Olen onneksi saanut koulusta kavereita, jotka auttavat, kun en ymmärrä. Perjantaina olisi luvassa matematiikan koe, saapa nähdä mitä siitäkin tulee... Minulla menee kaikissa kokeissa täällä aika yleensä siihen, että yritän ymmärtää koekysymykset! Onneksi minun koetuloksiani ei ainakaan vielä edes merkitä mihinkään...

Tänään lähdin myös itsekseni seikkailemaan tähän kaupunkini keskustaan. Asun siis Pariisin esikaupunkialueella, tästä ei ole Pariisin keskustaan kuin muutama hassu kilometri. Ei sillä, Pariisiin lähtiessä saa varata melkein tunnin matkustamiseen... Arkena tulee lähinnä pyörittyä väliä koti-koulu, sillä koulupäivien jälkeen ei ehdi lähteä mihinkään kuin keskiviikkoisin ja lauantaisin. Pääsin myös vihdoinkin vähän tuhlailemaan; ostin paidan, eräänlaisen takin ja ranskaa treenatakseni Stephenie Meyerin The Hostin ranskan kielellä (Les Âmes vagabondes). On ihanaa huomata, että oikeasti ymmärrän jo paljon paremmin täällä! Aikamuotojen käyttöä tosin en vieläkään oikein ymmärrä, mutta eiköhän sekin aikanaan loksahda paikoilleen.

Ranskalaisesta ruokakulttuurista olen tykännyt koko ajan ja tykkään edelleen. Täällä hostperheeni luona syödään paljon vihanneksia sekä hedelmiä ja ruoka on terveellistä ja hyvää. Ranskalaiset juustot ovat ihania, olenkin syönyt täällä oikeasti niitä tosi paljon... Täällä on siis aina erilaisia juustoja jääkaapissa, joten niitä tulee naposteltua pikkunälkään. Viiniäkin täällä juodaan tosi paljon. On hauska mennä paikalliseen lähikauppaan (ehkä Valintatalon kokoinen) ja huomata, että viini- ja juustohyllyt ovat yhtä suuret kuin Suomessa Stockmannin herkkuosastolla.

Huomioita:

- Aika monen kouluni luokan seinässä on lappu, jossa lukee: "N'ecrivez pas sur les murs, la peinture est neuve - respectez votre environnement." ("Älkää kirjoittako seinille, maali on uusi - kunnioittakaa ympäristöänne.") Ne seinät ovat juuri sellaisen kamalan sairaalanvihreät, jota olen aina inhonnut...

huomiopäivitys

Unohdin kirjoittaa tuohon aiempaan postaukseen näitä huomioitani, joten lisään niitä tähän:

- Kouluaineilla on täällä ihmeellisiä nimiä. Liikunta on EPS (education physicale & sportive) ja sellainen tunti, millä tehdään jotain omaa esitelmäjuttua (en ole vieläkään siitä ihan selvillä...) on TPE eli Travaux personnels encadrés. Eivät nuo superhienot nimet tee opiskelusta yhtään sen hauskempaa...

- Koulun portit ovat auki vain tiettyihin aikoihin. Sisään/ulos ei pääse niiden aikojen ulkopuolella. Koulun käytävillä ei myöskään saa norkoilla välitunneilla.

- Monissa kouluaineissa on paljon "vapaaehtoisia" ylimääräisiä juttuja, esim. teatterikäyntejä. Olen ilmeisesti ihan kummajainen, kun en ole menossa englanninryhmäni kanssa kahteen teatteriesitykseen.

- Kaikenlaisia sääntöjä on hirveästi (esim. täkäläisen kouluni säännöt vievät 10 sivua, vrt. suomalaisen lukioni säännöt mahtuvat sivunpuolikkaalle), mutta hirveän tarkasti niitä ei noudateta.

- Ollakseen esim. lukion opettaja ei tarvitse olla suorittanut opettajantutkintoa, pelkkä ainetutkinto riittää. Minunkin lukiossani näkee aika paljon sellaisia nuoria opettajia, jotka ehkä osaavat aiheensa, mutta eivät ole niin hyviä opettamaan sitä.

- Kouluaineissa on myös suulliset kokeet. Esim. englannintunneilla meidän piti analysoida yhtä mainosta ja harjoitella vastaamaan kysymyksiin, mitä suullisessa kokeessa luultavasti kysytään.

Imagine sky high above

Siinäpäs se on viikko vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Tähän arkeen täällä alkaa pikku hiljaa tottua, joten jokaista asiaa ei enää tule heti raportoitua tänne. Kaikkeen näemmä tottuu, kun tuo koulupäivien pituuskaan ei enää kauhistuta. Puoli neljään kestävä päivähän on oikeasti tosi lyhyt... Mieliala koheni paljon myös siitä, että sain jättää saksantunnit pois. Ne olivat ahdistuksen aihe, sillä en ymmärtänyt siellä yhtään mitään ja tuntien sisältö oli tosi puuduttavaa.

Viime sunnuntaina tuli nähtyä tämän vuoden Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun voittanut elokuva Uncle Boonbee (en ole ihan varma tuosta nimestä...). Täytyy sanoa, että oli kyllä varsin mielenkiintoinen elokuvakokemus, mutta tulipahan sekin nähtyä.

Perjantaina olisi pitänyt matematiikan tunnille palauttaa jokin kotona tehty laskujuttu, mutta minähän en ollut ymmärtänyt, että sellainenkin pitäisi tehdä. Onneksi luokkalaiseni auttoivat; matematiikan kanssa ei minulla ole täällä ongelmia, mutta se ranskan ymmärtäminen ei ihan vielä luonnistu niin hyvin. Sen täällä huomaa, että ranskalaiset eivät oikein ulkomaalaisista piittaa, kun monet opettajatkin odottavat minulta suunnilleen samaa kuin muilta oppilailta. Matematiikanopettajankin mielestä oli ilmeisesti kummallista, että minulla ei ole ongelmia matematiikan kanssa vaan ranskan kielen. Täytyy myöntää, että muutaman kerran on tullut mietittyä, että miksen valinnut englanninkielistä maata. Kielitaito merkitsee tosi paljon, ja sen tajuaa oikeasti vasta kun paikallista kieltä ei ymmärräkään.

Eilinen lauantai oli mukavin päivä pitkään aikaan, sillä täällä oli ensimmäinen vaihtaritapaaminen. Lähdin kiertämään Pariisin Bastillen aluetta vähän aikaisemmin tämän alueen toisen suomalaisen kanssa. Tuli nähtyä ranskalainen mielenosoituskin (koski eläkeiän noston vastustamista) ja ostettua sellaisesta käsityöläiskojusta korvakorut. Vaihtaritapaamisessa oli yhteensä vain neljä vaihtaria (me kaksi suomalaista, uusiseelantilainen ja kanadalainen). Aluevalvojankin tapasin ensimmäistä kertaa, hän oli tosi mukava nuori mies. Parin viikon päästä ohjelmassa olisi myös retki Pariisin Disney Worldiin, jihuu!

Tänään lupasin leipoa isäntäperheelleni korvapuusteja. Tähän reiluun kolmeen viikkoon on jo tähän mennessä mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta ainakin tällä hetkellä elämä hymyilee ja aurinko paistaa. Täytyy nauttia siitä!