Tänään ajoin elämäni ensimmäistä kertaa autoa. Olen edelleen hengissä, auto säilyi naarmuitta ja opettajakin kehui, ettei se ollenkaan huonosti mennyt. Tavoitteenani on saada kortti mahdollisimman nopeasti, joten syksyyn mennessä yritän käydä kaikki teoria- ja ajotunnit. Ainakin näin ensimmäisellä kerralla ajaminen tuntui tosi kivalta, eikä se kytkimenkään käyttäminen kovin vaikeaa ollut.
Tänään oli jo viides aamu, kun heräilin omasta sängystäni. Kodissamme on täydellinen sekasotku keittiöremontin takia, mutta viihdyn silti täällä. Saan röhnöttää sohvalla jos haluan, saan kärrätä kaupassa kärryn täyteen suomalaista ruokaa (tarvinneeko sanoakaan, että ruisleipää on tullut syötyä) ja voin käydä saunassa vaikka joka ilta. Olen yrittänyt päästä omaan elämääni takaisin kiinni mahdollisimman nopeasti.
Kotiutuminen on käynyt yllättävän nopeasti ja varsin vähillä mielialanhyppelyillä – vaikken ihan täysin niiltäkään ole välttynyt. Suurimmat angstit olen tainnut kuitenkin jo angstata ennen kotiintuloani. Olen purkanut matkalaukkuni ennätysvauhtia (yleensähän en ehdi kärrätä laukkuja varastoon ennen seuraavaa reissua) ja yrittänyt löytää kaikki tavarani näin äidin siivoilun jäljiltä. Olen kotona.
Asiat ovat muuttuneet hyvin vähän viime syyskuusta. Olen nähnyt jo muutamaa kaveriani, eikä se yhdeksän kuukauden poissaolo loppujen lopuksi ole niin pitkä aika. Rovaniemi näyttää entiseltään. Vaikka Pariisiin verrattuna Rovaniemi onkin varsinainen tuppukylä, niin minulle tämä on juuri oikea paikka tällä hetkellä. On ihanaa olla juuri tässä.
Jatkossa päivitän blogiani varmaan parin postauksen verran (saatte todistuksen ranskantaidoistani yhden tekstin merkeissä), mutta suurimmilta osin tämä alkaisi olla tässä. Bloggaaminen on kuitenkin osoittautunut varsin koukuttavaksi harrastukseksi, joten ehkä saatte vielä lukea kirjoituksiani jossain päin tätä ihmeellistä nettiä. Pysykää kuulolla.
Ihana kuulla, että kotiutuminen on sujunut hyvin.:) Varmasti on helpottava tunne, kun ei tarvitse ns. kulkea varpaillaan koko ajan, vaan nimenomaan saa olla juuri niin päin kuin itse haluaa miettimättä, että loukkaako nyt jotakuta tai onko tämä kulttuurin normien vastaista. Nauti Suomen kesästä munkin puolesta! :)
VastaaPoistaJuuri se onkin minun mielestäni parasta kotona olemisessa! Suomen kesä on ihana, vaikka täällä onkin hyttysiä ihan luvattoman paljon ja vesisateihinkin on tullut tutustuttua taas Pariisin kuivuuden jälkeen. Kiitos kommentista! :)
VastaaPoistaToivon todella, että jatkaisit bloggaamista vaihtovuoden jälkeenkin! Tätä on niin mukava lukea. :) Yksi toive olisi, jos tekisit videopostauksen, missä puhuisit jonkin verran ranskaa. Ei sillä, että saataisiin arvostella, onko sinulla aksenttia vai ei, vaan ihan muuten vain, katsoa ymmärränkö minä tai joku muu ranskanlukija. :) Mukava kuulla että kotiutuminen on sujunut hyvin.
VastaaPoistaHeh, kiva kuulla, että teksti miellyttää lukijoita :) Laitan videopostausidean korvan taakse, katsellaan... Kiitos kommentista, niitä on aina niin kiva lukea!
VastaaPoista