Plus jamais de TPE !

Otsikon mukaisesti en halua kuulla ikinä enää puhuttavankaan TPE:stä. Tänään minulla ja parillani oli siis suullinen osuus, ja olo on nyt niin huojentunut, kun tuokin homma on alta pois. Meidän oli siis tarkoitus marssia tuomariston eteen klo 13.40, mutta ensimmäistä ryhmää ei näkynyt missään, joten aloitimme esityksemme puolta tuntia aikaisemmin. Toinen arvostelevista opettajistakin oli myöhässä... Aamun ranskantunnilla tietysti vielä huomasin, että muistiinpanopaperit odottelivat onnellisesti huoneeni paperikasassa... Heh. Raapustelin sitten uudet, minä osaisin tämän aiheen vaikka unissani (näin maanantaina itse asiassa oikeasti unta siitä, että oli keskiviikko ja meidän piti pitää esitelmämme). TPE:n suulliseen osuuteen kuului siis meidän työmme esittely (yhteensä 10 min, ranskaksi ja englanniksi, sillä aiheessa piti olla osasia sekä historiasta, maantiedosta että englannista) sekä opettajien kyselyosuus, jossa pälätin moottoriturpana kummallakin kielellä. Arvioivat opettajat onneksi vaikuttivat kummatkin ihan kivoilta.

Nyt kun ajatuskulkuni kääntyivät taas uusille urille TPE:n loppumisen myötä, tajusin, että seuraavaan kahden viikon lomaan on enää puolitoista viikkoa. Pääsiäislomalla meidän on siis tarkoitus tehdä pieni ”roadtrip” isäntäperheeni kanssa, eli lähdemme kiertämään Bretagnea (Luoteis-Ranskaa) muutamaksi päiväksi. Odottelen innolla, on kiva nähdä vähän uusia alueita!

Minun unirytmini ja kesäaikaan siirtyminen eivät oikein käy yksiin, joten tämän viikon kahdeksan aamut ovat olleet tavallistakin tuskallisempia. Täällä kesäajan vaikutuksia myös huomaa paljon vähemmän kuin kotona Suomessa, missä valon määrä lisääntyy huomattavasti kesäaikaan siirtymisen myötä.

Ranskankielisen kirjallsuudenkin lukeminen sujuu hyvin, sillä olen lukenut Anna Gavaldan Ensemble, c'est tout -opuksen (550 sivua!) miltei kokonaan. Lisäksi olen ottanut tavaksi lukea aamuisin Direct Matin -ilmaisjakelulehteä junaa odotellessani. Olen siis ihan tyytyväinen ranskani kehitykseen, vaikka tietysti töitä sen parissa voisi tehdä paljon enemmänkin. Kielioppiasiat nimittäin selvittelen lähinnä mutu-tuntumalla... Välillä myös huomaan, että minun täytyy hakea enemmän joitan suomenkielisiä sanoja, vaikka käytänkin suomea täälläkin kohtuullisen paljon (mm. ”täsmällinen” oli sana, jota en millään meinannut saada päähäni).

Tänään meille on tulossa päivällisvieraiksi kaksi argentiinalaista Mathilden tuttavaa, joten tiedossa on espanjankielinen ilta. Syöminen vain taitaa mennä aika myöhäiseksi, sillä argentiinalaisilla on tapana syödä päivällinen/illallinen tosi myöhään (klo ~22–23), ja he nyt eivät muutenkaan taida olla yhtä tunnollisesti ajoissa kuin suomalaiset... Ruoka on toivottavasti kuitenkin hyvää, sillä leivoimme alkuillasta Blandinen kanssa suklaaleivonnaisia, ja ateriasta on muutenkin tulossa vähän arkiateriaa hienompi.

Tänään kävin taas tukemassa Fnacia ostamalla Within Temptationin uuden levyn (joka muuten ilmestyi tänään). Alkusyksystä vielä innostuin, että pääsen Within Temptationin konserttiin Pariisiin maaliskuussa, mutta sepäs siirrettiinkiin ensi marraskuulle... Harmi. Tarkoituksena kuitenkin on mennä katsomaan Mamma Mia! -musikaalia (ranskan kielellä vieläpä) kesäkuun alussa, kun vanhempani tulevat käymään. Odottelen innolla! :)

Laihdutuskuurin merkeissä

Olenpas minä tyytyväinen itseeni! Olin tällä viikolla kohtuullisen ahkera urheilun suhteen; kävelin joka päivä koulusta kotiin, tein viikolla vähän lihaskuntoakin ja eilisaamuna lenkkeilin ihan kunnolla, vaikka vielä herätessä lenkille lähtö olikin vastenmielinen ajatus. Myös laihdutuskuuri alkaa hiljalleen tuottaa tuloksia, mistä olen niin iloinen (samalla linjalla pitää vain jaksaa jatkaa)! Viikonloppujen ruokailu ei tosin laihtumisen kannalta ole ihanteellinen, esimerkiksi tänään meillä oli lounaana pizzaa...

Kummempia täällä ei sitten olekaan tapahtunut. Perjantaina meillä tosin alkoivat koulussa filosofian alustavat tunnit (varsinaisesti filosofiaa on vain lukion viimeisellä luokalla), tykkäsin ainakin ensimmäisestä tunnista, vaikka sanasto olikin aika vaikeaa. Opettaja oli onneksi tosi mukavan oloinen. Sain tietää myös toisen trimestren keskiarvoni, mikä oli 14,4. Kehitystä on siis tapahtunut hurjasti (ensimmäisen trimestren keskiarvo oli muistaakseni 11,8), ja tuollainen keskiarvo on hyvä jopa ihan ranskalaiselle! Ranskasta ja historiasta en saanut vielä arvosanoja, mutta saan ne kolmannelta trimestreltä, ja opettajat ovat kuulemma erittäin tyytyväisiä kehitykseeni.

Kotitehtävämotivaatiota pitäisi jostain vain vähän löytää, sillä SVT:stä olisi vielä kaksi isoa kotitehtävää tekemättä. Viime viikolla meillä oli koekin luonnontiedeaineista; SVT:ssä taisin kerrankin onnistua ihan kohtuullisesti, mutta kemian osuudesta en voi sanoa samaa... Olen ihan tyytyväinen, jos saan niistä harakanvarpaistani edes pari pistettä.

Tällä viikolla sain myös varmistuksen ilmoittautumisestani STS:n Lyonin-reissulle toukokuun alussa. Odottelen jo innolla, Lyonissa olen kyllä vieraillut, mutta vain parin päivän verran hyytävässä vesi- ja räntäsateessa. On myös ihan kiva nähdä muita vaihtareita ja saada koulusta vähän omaa lomaa...

Tänään ohjelmassani oli vain elokuvissa käyminen, muuten laiskottelin koko päivän. Rango oli ihan loistava leffa! Vaikka kyseessä olikin animaatio, niitä kaikkia elokuvaviittauksia ei ollut kyllä tehty ihan lapsille. Johnny Deppin äänikään ei tehnyt animaatiolle yhtään huonoa ;) Alkuun ehdin jo hätäillä, että olinkin ostanut lippuni väärään versioon (=ranskaksi dubattuun), mutta onneksi minä olin oikeassa ja elokuvateatterin ilmoitustaulu väärässä.

Olen jatkanut tutustumistani ranskalaiseen stand up -komiikkaan perheeni avustuksella, katsoimme nimittäin yksi päivä Gad Elmaleh -nimisen koomikon dvd:n. Räkätin koko puolitoistatuntisen vedet silmissä, eli tämä huumori näyttää iskevän minuun. Tässä yksi hänen sketseistään, tosin ei suosikkini (YouTubesta ei oikein löytynyt hyviä pätkiä).

L´été arrivera !

St Martinin kanaali

Eihän se elämä ole ollenkaan hassumpaa, kun lämpömittari kiipeää näin suomalaisnäkökulmasta hellelukemiin ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Kyllä kelpaa viettää keskiviikkoiltapäivää Pariisissa St Martinin kanaalin varrella. Tämän menon jatkuessa minähän saatan jopa ruskettua! Actioniakin tuli vähän todistettua, sillä joku (kadulla asuvan) näköinen näinen tippui kanaaliin... Onneksi joku mies ehti apuun.

Olen yrittänyt nauttia näistä aurinkoisista keleistä mahdollisimman paljon, joten olen nyt jo muutamana päivänä tullut kävellen kotiin. Koulumatkaa minulla on siis vajaa viisi kilometriä, ja kotiin päin tullessa matka onneksi alamäkeen viettävää. Olen myös selvästi huomannut, että aurinkoiset päivät vetävät mielialaa eksponentiaalisesti ylöspäin :)

Päivät nykyisin vain hujahtavat ohitse. Viikon päästä se inhoamani TPE:kin on viimeinkin alta pois. Koulussa menee kuitenkin muuten ihan hyvin, sillä esimerkiksi maantiedon kokeesta sain 12,5/20 samoin kriteerein kuin kaikki muutkin – opettaja olikin kommentoinut, että hyvin meni ja että ranskani oli sujuvaa.

Vapaa-ajan huvituksia

Laiskimuksena vietän sunnuntai-iltapäivääni tietokoneen ääressä, vaikka sää onkin aurinkoinen ja varsinkin lenkille lähteminen olisi oikeasti varsin tarpeellista... Ei sitä aina vain jaksa olla viitseliäs.

Loppuviikosta minulla onkin ollut enemmänkin ohjelmaa. Torstaina meillä oli taas luokan kanssa teatteriin meno, näytelmän nimi oli ”La Panne” (suomeksi sanakirjani mukaan ”moottorivika”), näytelmän alkutilanteessa päähenkilön auto oli siis mennyt rikki. Tämän näytelmän kesto oli sentään vähän inhimillisempi (1h 20 min) kuin edelliset näytelmämme, mutta minua ei hirveästi kiinnostanut seurata viiden näyttelijän syömistä koko näytelmän ajan... Koko aikaa en myöskään jaksanut keskittyä ihan parhaani mukaan, joten jälkeenpäin kehittelin tarinaan omiani, kun en alkuperäisversiota tajunnut.

Perjantaina minulla oli vain kaksi tuntia koulua, mutta ne olivat klo 11 ja klo 16.30... Illalla illallistin Pariisissa vierailevan serkkuni kanssa, oli mukavaa! Montmartren sokkeloisilla kujilla suunnistaessa meinasi tosin mennä sormi välillä suuhun, sillä pimeässä kartalta pikku katuja tihrustaessa usko omaan suuntavaistoon oli vähän koetuksella. Paluunkin piti olla helppo nakki, sillä minun piti päästä suoralla metrolinjalla, mutta metroni lakkasi toimimasta juuri silloin, kun minä olin matkustamassa... Jouduin siis vaihtamaan muutamaan kertaan ja palaamaan kiertoteitä (jalat huusivat korkkareissa hallelujaa), ja perheeni lopulta haki minut yhdeltä metroasemalta, sillä kello läheni jo puolta yötä.

Lauantaina jatkoin taas Pariisi-oppaana toimimista. Oli muuten tosi hauskaa tulkata ranskaa! Huomasin itsekin, että oikeasti olen oppinut tätä kieltä tässä reilun puolen vuoden aikana ihan hirveästi. Illallistimme Léon-nimisessä mereneläväravintolassa, ja söin kyllä elämäni parhaan simpukka-, mustekala- ja katkarapuannoksen! Nyt Ranskan-vuoteni aikana olen tutustunut ihan uudella tavalla joihinkin ruoka-aineisiin ja simpukat kuuluvat niihin. Aion kyllä vielä ennen kotiinlähtöä käydä Léonissa syömässä toisenkin kerran.

Tänään sunnuntaina aamupäivä kuluikin Pariisin kirjamessuilla (Salon du Livre), jossa tänä vuonna teemana olivat pohjoismainen kirjallisuus. Minä ostin vain yhden vihkon; kirjoja olen ostanut muuten täällä niin paljon, mutta Blandine ja Mathilde ostivat enemmänkin kirjoja – mm. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ranskankielisenä versiona (”Les sept frères”). Thorgal-sarjakuvasta kertova näyttely taisi olla suosikkipaikkani koko kirjamessuilla.

Nyt kun olin pitkästä aikaa suomalaisseurassa (Hannaa ei lasketa, sillä hän on vaihtari...), huomasin kyllä, että on minuunkin tarttunut joitain ranskalaisia tapoja. Esimerkiksi ”pardon” ja ”excusez-moi” tulevat nykyään suusta ihan ajattelematta, ja myös kiitän ranskaksi useammin kuin suomeksi. Tajusin myös, että olen oikeasti tottunut joihinkin ranskalaisiin tapoihin tosi hyvin – kuten vaikka siihen, että aamu- ja iltatee ryystetään näin suomalaisnäkökulmasta puurokulhoista. Makeaa aamupalaa sen sijaan en edelleenkään syö, vaikka aamupatongilleni monesti hunajaa laitankin.

Muuten olen nyt vapaa-ajallani viihdyttänyt itseäni katsastamalla tämän kevään ylioppilaskokeiden tehtäviä... on minullakin huvit. Pitkän ranskan luetunymmärtäminen ei tuottanut kummemmin vaikeuksia, mutta kieliopin kanssa on vielä tekemistä... Ajattelin kylläkin aloittaa harjoittelun Blandinen avustuksella tässä pikku hiljaa. Ruotsin koetta en ole uskaltanut vielä edes avata.

Lisäys: Viime päivät olen surffannut YouTubesta ranskalaista stand up -komiikkaa, Kev Adams on ihana! Tässä yksi suosikeistani (ranskankielinen, luonnollisesti): Fan de Facebook 

Comment je me sens maintenant

Taas olisi keskiviikko ja jotain tekstintapaista pitäisi tietokoneenruudulle naputella... Mietiskelin tuossa yksi päivä mielialanmuutoksia vaihtovuoteni aikana, joten ajattelin naputella hieman niistä. Ajattelin nyt kirjoitella pientä yhteenvetoa tänne sopeutumisestani ja sen vaikeista ajoista.

Ensimmäinen kosketukseni mielialanmuutoksiin vaihtovuoden aikana oli luultavasti jonkin aikaisemmin vaihto-oppilaana olleen kokemuksia lukiessa, mutta varsinaisesti tajusin asian ensimmäistä kertaa vasta reilu vuosi sitten järjestön vaihtarivalmennuksessa. Silloin meille näytettiin vinoutuneen U-kirjaimen muotoista kaaviota, joka esitti vaihtarivuoden kokonaismielialaa. Muistan silloin miettineeni, että enhän minä vaihtovuonnani mistään valtavasta masennuksesta aio kärsiä... voipas sitä pieni ihminen olla naiivi.

Nyt tässä vaiheessa miettiessäni vaihtovuodeni alkupuolta huomaan olleeni aika alavireinen aika pitkän ajan. Pahinta aika oli koko syksy täällä, vaikka parempiakin aikoja sinnekin tietysti mahtui. Esimerkiksi syyslomani ensimmäinen viikko on aikaa, jota en hilpeydellä muistele; kärsin jo valmiiksi kulttuurishokista, ranska ei ollut vielä kovin sujuvaa, minut vietiin viikoksi mökille vielä melko vieraiden ihmisten seuraan, jossa ei ollut yhteyttä ulkomaailmaan internetin muodossa ja kaiken lisäksi tulin vielä kipeäksi... Olo oli kurja, vaikka olin lomalla, ja lomaa olin sentään odottanut kuin kuuta nousevaa.

Koulu masensi minua kovasti, ja muistan kyllä alkusyksystä sen, kun laskin päiviä seuraavaan lomaan... Kaikkeen kuitenkin tottuu, onneksi, ja kielitaidonkin parantuminen paransi kovasti asiaa. Joulukuun alkaessa muistan ajatelleeni, että eihän elämä varsinaisesti ole ollenkaan hassumpaa. Joululoma oli myös mukava, ja vaikka kouluun palaaminen ei varsinaisesti innostanutkaan, niin se ei ollut samalla tavalla ahdistavaa kuin vielä syksyllä. Pahimmat sopeutumisangstit olin siis siinä vaiheessa jo angstannut. Alkava kevät ja lisääntynyt auringonpaisteen määrä ei sekään tehnyt yhtään huonoa.

Nyt, kun vaihtarivuotta on jäljellä noin 2,5 kuukautta, minusta tuntuu siltä, että alan olla täällä viimeinkin oma itseni. Ei sillä, että olisin täsmälleen sama ihminen kuin Suomessa – Maija suomeksi ja Maija ranskaksi eivät ole kuitenkaan ihan samanlaisia persoonia kielitaidon vajavaisuudestakin johtuen – mutta muuten tunnen oloni paljon maijamaisemmaksi. Sopeutumisen huomaa varsinkin siitä, että en enää laske päiviä samalla tavalla kuin jossain vaiheessa, kun aika tuntui suorastaan matelevan. Nykyisellään viikot humahtavat ohitse varsin ripsakkaa tahtia. Tällä hetkellä olo on helpottunut siitä, että elämä täällä tuntuu kulkevan eteenpäin ihan omalla painollaan.

Missään vaiheessa en ole kokenut mitään hurjaa rakastumista Ranskaan, kyllä Suomi on minulle se kotimaa. Koulusta en edelleenkään pahemmin nauti, mutta eipä sitä ole enää paljon edes jäljellä. Isäntäperheeni luona viihdyn kuitenkin hyvin, ja varsinkin nyt kun peruskielitaidon kanssa ei ole ongelmia, minulla on tosi mukavaa heidän kanssaan. Puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen ihmissuhteetkin ovat aika lailla normalisoituneet, ja ne pahimmat kulttuuritörmäykset on jo törmäilty. Arvostan täällä kaikista eniten ihan tavallista arkea; kuinka joka päivä syödään samaan aikaan, monesti iltaisin katsotaan elokuvaa, olen Blandinelle seurana tämän laittessa ruokaa, teemme juttuja yhdessä, Olivier kertoilee yleissivistysnippelitietoaan...

Kotiin on kyllä kiva palata sitten kesäkuussa, siellä on kuitenkin se minun oma elämäni, mutta nyt tuntuu ihan hyvältä olla täällä.

Viikonlopun kuvasaalis

Honfleurin satama

Lisää satamaa

Sää oli tässä vaiheessa vielä nätti

Puussa oli kukkia <3

Ei ranskalaista kaupunkia ilman kirkkoa

Itsekseen pimputteleva piano

Vekkuli ovi

Honfleur öiseen aikaan (pahoittelen vinoa kuvakulmaa, käytin jalustana jotain betonimöykkyä...)

Etretatin rannikkoa

Rannikkoa korkeammasta kuvakulmasta

Tukkani näyttää ihan harakanpesältä

Tästä tuli Kontu ja hobitit mieleen!

Maisemissa ei ollut valittamista, vaikka jalat huusivat hallelujaa noin 500 portaan jäljiltä

Honfleur-viikonloppu

Tämän viikonlopun vietimme siis pienessä rannikkokaupungissa nimeltään Honfleur. Eilen aamulla starttasimme autotallista klo 10, olin vähän yllättynyt, kun nämä ranskalaiset pysyivät täsmälleen aiemmin suunnitellussa aikataulussa... 

Honfleur oli tosi sympaattinen pikkukaupunki Ranskan pohjoisrannikolla, missä Seine laskee mereen. Se on kuulemma varsin vanha kaupunki, sen perustivat muinaiset normandialaiset, jotka saapuivat pohjoisesta. Honfleur on mereltä katsoen Seinen oikealla puolella, vasemmalla puolella on kaupunki nimeltään Harfleur. Hon ja har ovat kuulemma näiden perustajien sanat oikealle ja vasemmalle. Olivierille kiitokset tästä historianoppitunnista! Asukkaita Honfleurissa ei kuulemma hirveästi ole, mutta turisteja sitäkin enemmän. Saatoin kuulla jopa hieman suomea, mutten ole ihan varma. Päivän ohjelmaan kuului käveleskelyä ympäriinsä, lounaan syöminen crêperiessä (huonompi homma minun laihdutushaaveilleni...) sekä illallinen ravintolassa (crème brûlée ei sekään taida olla ihan niitä kaikkein kevyimpiä ruokia). Ilmat eivät tälläkään kertaa suosineet, kuten Blandine harmitteli – pääsääntöisesti joka paikassa, missä olemme vierailleet, on satanut vettä (Chambord, Lyon...).

Pahimman sateen aikana vierailimme säveltäjä Erik Satie -museossa, joka oli vähän erikoisempi, mutta silti erittäin hauska tapaus. Lähtiessämme museokierrokselle saimme mukaamme isokokoisia mp3-soittimia muistuttavat härvelit sekä kuulokkeet. Museossa kiertäessämme musiikki vaihtui aina paikan mukaan. Museoesineistöön kuuluivat mm. isokokoista päärynää esittävä liikkuva patsas , lihasvoimalla toimiva ”karuselli” sekä itsekseen soittava flyygeli. Minulla on nyt myös Satien Gnossiennes -pianonuottivihko, josta ajattelin alkavani harjoitella vähän uusia kappaleita. Olen nyt vaihto-oppilasvuonnani tähän asti pitänyt aika paljon taukoa soittamisesta, mikä näyttää tehneen ihan hyvää – nyt esimerkiksi taas pianonkin soittaminen tuntuu uudella tavalla kivalta. Onnekseni isäntäperheelläni on piano, jota saan pimputella aina halutessani, joten nyt taidan alkaa soittaa ihan uudella tarmolla.

Täytyy myös sanoa, että oli tosi kiva nukkua hotellissa kunnon ilmavan peiton sekä pussilakanan kanssa! Isäntäperheeni nimittäin käyttää yhdistelmää huopa + tavallinen lakana, josta en ole itse suuremmin ikinä pitänyt. Minulla on täällä myös kaksi peittoa: ohut huopa sekä paksumpi ja pienikokoisempi täkki. Monesti yöllä herään siihen, että täkki on liukunut lattialle ja minulla on kylmä... pienet asiat voivat joskus ärsyttää.

Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen suuntasimme nokkamme kohti toista rannikkokaupunkia nimeltään Etretat. Säät eivät edelleenkään suosineet, mutta sunnuntaina ei sentään satanut pientä satunnaista ripsimistä lukuun ottamatta. Maisemat olivat kuitenkin huikeita! Katsokaas kuvat, ei sitä voi muuten selittää. Lounaaksi valitsin salaatin, mutta ranskalaisissa salaateissa on tietysti aina hurja määrä salaatinkastiketta sekä juustoa, joten eipä sekään loppujen lopuksi kovin kevyt vaihtoehto ollut. Hyvää se kuitenkin oli.

Viikonlopun ainoa huonompi puoli oli Mathilden jatkuva kärttyisyys. Mathilde on siis tavallisesti tosi mukava tyttö ja viihdyn hyvin hänen seurassaan, mutta toisaalta hän on aika helposti tulistuva ja temperamenttinen tapaus, ja jos hän on huonolla tuulella, niin kaikki taatusti huomaavat sen. Välillä minua ärsyttää Mathildessa kovasti se, että minä tunnen olevani meistä se aikuismaisempi tapaus, vaikka hän on minua nelisen vuotta vanhempi. Vaikkei Mathilde minulle tiuskinutkaan, niin yhteisessä hotellihuoneessamme tunnelma ei silti ollut kovin hilpeä.

Arjesta minulla ei ole sen kummemmin kirjoitettavaa. Viikot humahtavat nykyisellään ohitse varsin nopeasti; tuntuukin hassulta, että nyt on jo miltei maaliskuun puoliväli. (Yritän saada kuvat ladattua huomenissa, Blogger tökkii tänään.)

Kuvapläjäys

Kyllä vain, olen edelleen hengissä!

Parc d'André Citroën, varsin futuristinen puisto

Versailles'n puistoa

Versailles'n peilisali

Panthéon

Versailles'n linnan peilisalista

Ranskalainen versio laskiaisesta

Keväiset terveiset Pariisista <3 Tässä pienen ajan sisällä täällä on alkanut näkyä jo varsin paljon kukkivia kukkia ja puita (mm. krookuksia bongailin tänään valtavasti!). Aamuisinkin on vähän helpompi herätä, kun on valoisampaa. Öisin on vielä varsin viileä, mutta päivisin täällä on monesti melkein +15 astetta lämmintä.

Meidän luokkamme liikuntatunnit on taas vaihteeksi peruttu muutamaksi viikoksi. Ei sillä, että minua haittaisi (varsinkaan, kun tällä hetkellä ohjelmassa olisi sitä kamalaa accrosportia...), mutta vähän ihmetyttää, että eikö sijaisia todellakaan tunneta – ennen jouluakin liikuntatunnit oli peruttu useamman viikon ajan. Käytin siis vapautuneen ajan tiistai-iltapäivänä lenkkeilyyn, kun sääkin oli erittäin suotuisa (lenkkeilin t-paidassa ja capreissa, ei huono näin maaliskuun alkupuoleksi).

Tiistai oli myös laskiaistiistai eli ranskaksi Mardi gras. Kuulemma perinteisesti siihenkin kuuluisi ruoaksi creppejä, mutta koulun ruokalassa oli kebabia. Monet oppilaat olivat pukeutuneet varsin mielikuvituksellisiin asuihin, harmittaa, kun en tiennyt ottaa kameraa mukaan... Naistenpäivän vuoksi meille pidettiin myös luento naisten oikeuksista ja paikasta yhteiskunnassa. Luennosta suurin osa meni tosin ohi korvien, sillä taustahälinää oli paljon ja luennoitsija lähinnä mutisi itsekseen.

Saimme ranskantunnilla takaisin harjoitusylppärit, korjaava opettaja oli arvostellut minun kokeeni samoin perustein kuin kaikkien muidenkin kokeet: arvosana oli huikea 4/20 (joka ei ollut edes huonoin arvosana, heh). Minua tämän näkeminen lähinnä nauratti... Opettaja oli vieläpä kirjottanut, että oppilas ei osaa metodeja ainekirjoitukseen – minä olin itseeni erittäin tyytyväinen, että väänsin siihen paperiin edes jotain. Onnekseni osaan nauraa itselleni sekä kaikelle sille silsasalsalle, mitä siihen paperiin kirjoittelin.

Tänään keskiviikkona olin taas reipas. Iltapäivällä kävimme Blandinen kanssa kävelemässä Parc d'André Citroën -puistossa, tarkoituksenani oli löytää vähän uusia lenkkimahdollisuuksia. Sen jälkeen hoidin erinäisiä pitkään roikkuneita hommia, kuten erään synttärilahjan hankkimisen, kirjastossa sekä postissa käymisen, uuden hammasharjan ja -tahnan ostamisen... Kotiuduttuani neljän tunnin paikasta toiseen kävelemisen jälkeen olo oli aika naatti, mutta välipalan ja suihkun jälkeen tuntui jo paljon inhimillisemmältä.

Juttelin tänään myös STS:n työntekijän kanssa puhelimessa, aluevalvojani nimittäin vaihtui taas. Tämä oli jo kolmas kerta minun täällä oloni aikana, mikä vähän ärsyttää... Onnekseni minulla ei täällä ole mitään suurempia ongelmia ollut (mistä kuuluu valtava kiitos isäntäperheelleni), mutta olisi silti mukavampaa, jos STS:nkin toiminta olisi vähän pitkäjänteisempää. Juttelin asiasta myös Blandinen kanssa, joka oli samaa mieltä asiasta. Positiivista asiassa oli kuitenkin se, että minulla ei ollut mitään vaikeuksia puhua usempaa minuuttia puhelimessa ranskaksi! Tämän puhelun puhuin nimittäin kylmänrauhallisesti Fnacin kassajonossa odotellessani...

Seuraavaksi lukulistallani olisi ranskantunneille Voltairen Candide sekä Jean Gionon Un roi sans divertissement (”Kuningas vailla huvituksia” näin vapaasti suomennettuna). Candide pitäisi itse asiassa olla jo luettuna, mutta kukaan ei kertonut asiasta minulle ennen lomaa... Jos tällä kirjallisuuslinjalla tekisi oikeasti töitä, niin niitä olisi paljon. Ajattelin kuitenkin edes yrittää noiden kirjojen lukemista.

Yksi sellainen asia, mihin en ole täällä ollessa vieläkään tottunut, on kaikkien tv-ohjelmien, elokuvien jne. dubbaaminen ranskaksi. Isäntäperheeni onneksi katsoo leffat aina alkuperäisversioina ja Pariisista löytää paljon vain VO:ta (version originale) esittäviä teattereita, mutta tv:tä en tästä syystä juurikaan katso. Minä haluan katsoa leffani alkuperäisversioina, oli kieli sitten englanti tai mandariinikiina! Olen kuitenkin pitänyt pientä gallupia koulukavereideni keskuudessa, ja monesti minua katsotaan kuin kummajaista, kun kerron katsovani kaikki ohjelmat alkuperäisversioina tekstityksen kanssa. Televisio-ohjelmien katsominen englanniksi myös varmaan vähän parantaisi tämän maan surkeaa englanninkielentasoa...

Une semaine ordinaire

Mihinkäs se aika aina katoaa... Varsinkin loma-ajat ja viikonloput humahtavat aivan liian nopeasti! Maaliskuussa minulla on myös monena viikonloppuna ohjelmaa tiedossa, esimerkiksi ensi viikonloppuna lähdemme viikonloppureissulle Honfleuriin, pieneen rannikkokaupunkiin parin tunnin matkan päässä Pariisista. Kivaa lähteä vähän käymään muuallakin!

Koulussa on ihan samanlaista kuin aina ennenkin. Viime viikolla saimme jo osan harjoitusylppärikokeista takaisin, minun arvosanani olivat tietysti erittäin loistavia... Eivät olleet kuitenkaan lähelläkään huonoimpia arvosanoja, mistä olen ihan tyytyväinen.

Lenkkeilyn suhteen olen edelleen ollut ahkerana, tosin lauantaiaamuna jouduin vaihtamaan juoksun kävelyyn arkojen säärilihasten takia, ettei vain penikkatauti iskisi. Sen siitä saa, kun laiskottelee liikunnan kanssa ensin muutaman kuukauden ajan... Lauantaina harrastin myös lihaskuntoa, ja nyt voin sanoa, että reisilihaksissa todellakin tuntuu. Huomenna olisi ohjelmassa taas uimahalliin meno, vaikka joka kerta hermostunkin siihen, että ihmisiä on liikaa. Huonontunut kunto ja vaihtarikilot kuitenkin ärsyttävät enemmän.

Eilen lähdimme Blandinen ja Olivierin kanssa viimeinkin vierailemaan Versailles'n linnassa. Nyt ei ole edes turistikausi, mutta porukkaa oli silti tolkuttoman paljon! En halua tietää, kuinka kamalaa siellä olisi käydä turistikaudella. Versailles'n linna oli ihan hieno, mutta toisaalta minun mielestäni se ei mikään ihan välttämätön nähtävyys ole. Sen sijaan Marie Antoinetten puutarha jne., jossa vierailimme alkusyksystä (La domaine de Marie Antoinette) on minun mielestäni näkemisen arvoinen paikka.

Tänään sunnuntaina sää oli edelleen kaunis, mutta olin tylsä ja lähdin elokuviin, sillä laiskotti. The King's Speech (Kuninkaan puhe) -leffan olin halunnut nähdä vaikka kuinka pitkään, joten viimeinkin sain aikaiseksi mennä katsomaan sen. Mielestäni kyseinen elokuva oli Oscarinsa ansainnut, se oli tosi sympaattinen ja hauska, ja yllätin itseni jopa pitämällä Colin Firthistä.

Tänä iltana väänsin vähän ranskan läksyjä ja luin hieman historian muistiinpanojani, huomenna nimittäin olisi koe. Kauhea, miten vaikealta läksyjen tekeminen tuntuu, sillä täällä minä teen niitä tosi vähän ja yleensä nekin vähät koulussa hyppytunneilla.

Il fait beau et je me sens bien !

Vaikka olenkin tänään ollut superreipas ja saanut paljon aikaan, nyt rupesi laiskottamaan ja väsyttämään. Itsepäisesti meinaan kuitenkin saada tämän tekstin aikaiseksi ja julkaistua ennen puolta yötä...

Maanantaina edessä oli siis kouluun paluu. Herätyskellon soidessa klo 6.30 olo oli lähinnä kuin kuolleista herätetyllä... Koulussa oli muuten samanlaista kuin aina ennenkin. Ainoa hyvä puoli kouluun paluussa oli se, että pääsin taas puhumaan ja kuuntelemaan enemmän ranskaa. Mielialaa nostatti myös takaisin saamani englanninkoe ajalta ennen lomaa, jonka arvosana oli pyöreät 20/20.

Tiistaina sen sijaan liikuntatunti masensi taas, sillä meillä on nyt muutaman viikon ajan ohjelmassa jonkinnäköistä kuviovoimistelua tms. (ranskaksi accrosport, minulla on suomenkielinen termi vähän hakusessa). Tarkoituksena on kuitenkin pienryhmissä tehdä erilaisia kuvioita, pyramideja, päälläseisontaa jne. Ja kun kerran ranskalaiskoulussa kaikki täytyy arvostella, niin lopulliset tuotokset pitää kuvata videolle! Voi kun kiva. Lisäksi vähän joka paikka on kipeänä tuon accrosportin seurauksena... J'ai mal partout !

Tänään keskiviikkona minulla oli vain yksi tunti koulua, mutta sepäs olikin sitten klo 8–9... Ilma oli kuitenkin kaunis, ja yhdeksän jälkeen koulusta palatessani olin jo kunnolla herännytkin, joten vedinpäs lenkkivaatteet päälle sekä lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille! Yllätin ihan itsenikin. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa juoksulenkkiä mielessä käy aina se, että kuka tätä tekee vapaaehtoisesti, mutta lenkille lähteminen on silti joka kerta himpun verran helpompaa kuin aiemmin. Sitä paitsi siihen kunnon liikuntasuorituksen jälkeiseen endorfiinivyöryyn jää koukkuun. Lenkin jälkeen suihkussa kuitenkin odotti ikävä yllätys, sillä lämmintä vettä ei tullut ollenkaan... Suihkussa oli kuitenkin pakko käydä ja hiukset piti pestä, joten lohdutin itseäni ajattelemalla, kuinka pintaverenkiertoni tykkää mukavan raikkaasta vedestä.

Blandinen 12-vuotias kummityttö Elsa tuli tänne meille sunnuntai-iltana, joten iltapäivällä lähdimme käymään kolmisin Cité des Sciences et de l'Industrie  -tiedemuseossa (jossa siis kävin myös luokkani kanssa ennen joulua). Minä menin käymään perusnäyttelyiden lisäksi planetaariossa, joka oli kyllä ihan käymisen arvoinen. Mukavaa oli myöskin huomata ymmärtävänsä selostusta tähtitaivaasta sekä Auringosta ranskaksi. Interaktiiviset näyttelyt ovat myös tosi mukavia, myönnän pitäväni niistä enemmän kuin monista perinteisistä museoista.  

Tänään pitäisi vielä saada viimeisteltyä TPE:n synthèse individuelle eli henkilökohtainen yhteenveto. Helpotin sentään työtaakkaani kirjoittamalla sen englanniksi, vaikka oikeasti sen pitäisi olla ranskaksi... Minä kuitenkin yritän päästä täällä koulussa mahdollisimman helpolla, ensi vuonna lukiossa saan paahtaa kyllä sitten sydämeni kyllyydestä.

Tällä viikolla mielialani on kuitenkin ollut varsin korkealla koulusta huolimatta. Täällä alkaa olla jo kunnolla kevät, aamuisin on hieman helpompi herätä, sillä on valoisaa, ilma on jo kohtuullisen lämmin jopa aikaisin aamulla. Koulusta en edelleenkään kovin paljon pidä, mutta isäntäperheeni kanssa menee vaihteeksi tosi hyvin, eli tämä pieni loma erossa toisistamme teki hyvää. Olen koko ajan tykännyt tästä tavasta, että joka ilta syödään yhdessä päivällinen aina samaan aikaan, ja nyt varsinkin kun ymmärrän kaikki keskustelut jopa Erwanin mutinoita myöten.

Olen nyt pienen ajan sisään saanut perheeltäni aika paljon kommenttia, että ranskan puhumiseni on parantunut paljon. Minusta se on hassua, sillä omasta mielestäni en ole viime aikoina kehittynyt mitenkään hurjasti, mutta tuntuuhan se kivalta, että muiden mukaan olen edistynyt. Olivier kommentoi, että käytän jo isäntäperheeni käyttämiä sanontoja sujuvasti, ja Elsankin kanssa olemme voineet ihan oikeasti keskustella. Puhuttua ranskaa ymmärrän jo hyvin ja sanavarastoa yritän kasvattaa koko ajan.