Ah, byrokratiaa!

Olen tällä viikolla taas voivotellut sitä, kuinka ranskalaisessa koulussa ei mikään tunnu toimivan. Maanantaina menin siis selvittelemään niitä poissaoloja (joita tietääkseni minulla ei ollut); alkuperäinen veikkaukseni päivämääristä meni pieleen, mutta syyn arvasin oikein: minut oli nimittäin merkattu poissaolevaksi kahdelta lauantailta. En kylläkään tiedä, tajusiko se Vie scolairen täti vieläkään loppujen lopuksi, että minä en ole lauantaisin koulussa... Katsellaan, tuleeko uusia ilmoituksia olemattomista poissaoloista.

Tänään sain myös kutsun prémière litteraire -luokan ylioppilaskirjoituksiin! Olen käynyt koulumme rehtorille kertomassa ainakin pariin kertaan, että minä en osallistu ylppäreihin täällä, mutta eipä näytä menneen viesti vieläkään perille. Minähän en ole enää edes Ranskassa noiden ylppäreiden aikaan (alkavat 17.6.), mutta täytyy ilmeisesti käydä taas puhelemassa sen herra Rehtorin sihteerin kanssa. Olenko vielä kertaakaan sanonut, että minulla menevät hermot tähän systeemiin???

Jäljelläolevien koulupäivienkin laskeminenkin meni vähän plörinäksi, sillä kuulemma STS:n mukaan en voi lopettaa koulua muutamaa päivää aikaisemmin. Minua tämä luonnollisesti ärsyttää, sillä haluaisin kuitenkin viettää aikaani vanhempieni kanssa, eikä niillä muutamalla koulupäivällä ole minun koulunkäyntini kannalta mitään merkitystä. En oikein ymmärrä STS:n logiikkaa, sillä heille oli ok se, että tulin tänne vasta koulujen jo alettua (isäntäperheen toivomuksesta) ja STS:n reissujen takia koulusta saa olla surutta pois. Seuraan tilannetta ja yritän löytää itseäni miellyttävän ratkaisun.

Koulunkäynti on onneksi tällä viikolla muuten varsin kevyttä. Maanataisin minulla on tavallisestikin melko lyhyt päivä (silloin tosin oli englanninkoe, johon en vaivautunut lukemaan – huonoin numeroni englannista taitaa olla niinkin surkea kuin 17/20...), tiistaina minulla oli vain yksi tunti koulua, sillä kaikki iltapäivän tunnit oli peruttu opettajien pedagogiikkakoulutuksen tms. takia ja tänään keskiviikkona koulupäiväni loppui jo klo 11.

Tänään lounastimme Hannan kanssa yhdessä Pariisissa. Haimme kivasta lounassalaattibaarista salaatit vapaavalintaisilla täytteillä (nam!) ja istuskelimme Pont de l'Alman pienellä nurmialueella (ihan siinä prinsessa Dianan kolaripaikan vierellä). Kevyt salaatti sopi loistavasti lämpimään ja aurinkoiseen iltapäivään ja oli kiva taas pälättää suomeksi pitkästä aikaa. Hannaa en enää niin kovasti ehdi enää nähdäkään; hän nimittäin lähtee Suomeen aikaisemmin kuin minä.

Lounaspiknikin jälkeen jouduinkin hoitelemaan muutamia pakollisia asioita kuten läksyt (yksi matematiikan devoir maison on vielä tekemättä, mutta ehkä voin palauttaa sen vähän myöhässä... heh), pakkaaminen (vielä vähän vaiheessa – olen vähän turhankin viime hetken pakkaaja), historian kokeeseen kertailu (edelleen vaiheessa) sekä Suomen opolle viestin kirjoittaminen ensi vuoden kurssivalinnoista (tehty!). Myönnän, että oli kiva jo hoitaa ensi vuoden Suomen kouluasioita.

Huomenna olisi sitten ohjelmassa Lyoniin lähtö iltapäivällä, aamulla joudun menemään pariksi tunniksi kouluun (historiantunnilla olisi koe ensimmäisestä maailmansodasta, kivaa...). Tänään hain kotimatkalla vähän eväitäkin huomiselle: ostin omenoita, täysjyväkorppuja, pähkinä-hedelmäsekoituspussin sekä muutaman myslipatukan, joten varsin terveellisellä linjalla on tarkoitus jatkaa! Toivottavasti Lyonissa olisi vähän parempi sää kuin viime kerralla, muistan viime vierailustani joululomalla kaikista parhaiten sen, että minulla oli kylmä.

Minusta on myös viime aikoina tuntunut, että ikäväni Suomeen on muuttanut muotoaan. Varsinkin helmi- ja maaliskuu tuntuivat suorastaan humahtaneen ohitse, mutta nyt loman jälkeen ajan kulku tuntuu taas hidastuneen. Luulen sen johtuvan siitä, että odotan taas kotiinpaluuta enemmän, nyt kun se on jo paljon lähempänä (eihän tässä ole enää kuin reilun kuukauden verran tätä Ranskan-aikaa jäljellä). Minusta on vain niin huisin kivaa palata kotiin, vaikka joudunkin siellä heti keittiöremontin keskelle.