Iloista vappua Suomeen! Täällähän vappua ei siis kummemmin juhlita, vaikka tämä vapaapäivä onkin. Ainoa isätäperheeni harrastama vappuperinne on kielon ostaminen ja laittaminen maljakkoon, se kuulemma tuottaa onnea. Minullakin on siis oma kieloni yöpöydälläni. Myönnän, että vähän on ikävä simaa, munkkeja ja tippaleipiä...
Kouluun meneminen tuntui tällä viikolla joka päivä jostain syystä taas pitkästä aikaa erittäin ankealta. Perjantaina meillä oli lisäksi matematiikankoe, jonka mokasin kyllä täydellisesti... Koe oli hirvittävän pitkä (kukaan ei ehtinyt tehdä enempää kuin ehkä puolet tehtävistä) ja ensimmäisessä kysymyksessäni vastaamiseni tökkäsi siihen, etten vain ymmärtänyt kysymystä! Matematiikkasanastoa ei myöskään löytynyt pienestä keltaisesta sanakirjastani, joten kokeesta ei ole odotettavissa kovinkaan päätähuimaavaa numeroa. Läksyjäkin pitäisi vääntää vielä ennen Lyoniin lähtöä iso kasa.
Perjantai-iltapäivän hyppärini ajan harrastin Britannan kuninkaallisten häiden seuraamista. Koulussa englannin tunnilla puhuimme jonkin verran noista häistä, ja minä olin joistan henkilöistä aistivinani sellaisen asenteen, että miksi ihmeessä ranskalaisten pitäisi seurata Britannian kuninkaallisten avioitumista. Minusta häiden seuraaminen oli ihan hauskaa viihdettä!
Tänään sunnuntaina kävimme isäntäperheeni kanssa bateau mouche -veneajelulla Seinellä. Olen siis ollut tuollaisella veneajelulla kerran aikaisemminkin, mutta tämä kerta oli kyllä huomattavasti mukavampi lämpimän sään ansiosta. Taisin myös tulla ikuistetuksi varmaan muutaman kymmenen japanilaisen perhealbumiin...
Blandine sai tällä viikolla tekstiviestin (!), että minun poissaoloni olisivat selvittämättä. Tätä ihmettelimme kaikki, sillä minulla ei kummemmin niitä poissaoloja ole – viimeisin poissaoloni on muistaakseni tammikuulta STS:n Pariisi-päivän takia. Luulen vähän, että vaikka STS onkin ilmoittanut koululle poissaolojeni syyn, poissaoloista vastaavia koulutyöntekijöitä ja opettajia ei kuitenkaan ole infottu. Täkäläisessä koulussani nimittäin tieto kulkee hyvin huonosti. Minua tällainen ärsyttää aika lailla, sillä tiedän selvittäneeni jokaisen poissaolon, joiden syy on minussa itsessäni (niitä taitaa olla peräti kaksi – istun tunneilla huomattavasti ahkerammin kuin suurin osa luokkalaisistani), ja nyt koulu urputtaa selvittämättömistä poissaoloista, vaikka luulen kyseen olevan vain informaation kulkemisen olemattomuudesta. Samalla opettajat saattavat olla pois viikkoja (meillä ei ole taas ainakaan kolmeen viikkoon liikuntatunteja, näin esimerkkinä) ja opettajien poissaoloista, tuntimuutoksista yms. tiedottaminen on varsin olematonta.
Tänään oli vähän huono päivä, vaikka bateau mouche -ajelulla olikin mukavaa.
Hmmph. Huonosti näköjään toimii informointi siellä päässä... Vähemmästäkin menee hermot. Toivottavasti mieliala on jo kohonnut uuteen viikkoon :)
VastaaPoistaKiitos kommentista, niistä tulee aina iloiseksi! :) Heh, en taida edes aloittaa litaniaani kaikesta siitä, mikä suomalaisessa koulujärjestelmässä on paremmin kuin ranskalaisessa. Mielialaa olen kohotellut lenkkipolkua kuluttamalla, pettämätön tapa!
VastaaPoista