Kokkauksia

Niin se aika humahtaa, koulupäiviäkin on enää kaksi jäljellä. Fiilis on kieltämättä aika kummallinen, tästä koulustahan minä olen koko vaihtoaikani halunnut päästä eroon. Huomenna tarkoituksenani on leipoa iso kasa Hanna-tädin kakkuja, jotka vien perjantaina kouluun luokkakavereilleni. Olin jopa kuulevinani huhun, että yksi luokkalaiseni leipoisi minun viimeistä koulupäivääni juhlistaaksemme kakun, saapa nähdä, pitääkö se paikkansa...

Viimeinen kouluviikkoni on vierähtänyt lähinnä kokeita tehdessä. Maanantaina raapustelin kaksi tuntia Euroopan 1900-luvun totalitarismeista, tekstiä sain aikaan nelisen sivua (yhden konseptin siis), joka taitaa olla tämänhetkinen ennätykseni ranskankielisissä kokeissa – eikä se ollut edes vaikeaa! Tänään minulla oli aamulla englannin suullinen koe, tosin ei ihan tavallisessa muodossa. Meidän piti nimittäin pitää pieni esitelmä lukemamme kirjan yhdestä luvusta, joka sitten nauhoitettiin tietokoneelle opettajan arvosteltavaksi. Ihan hyvin sekin taisi mennä, vaikka esitelmäni olikin hieman lyhyempi kuin ihannepituuden verran. Tänään kertailin vähän fysiikan ja biologian asioita huomiseen kokeeseen, toivottavasti se menisi paremmin kuin se edellinen luonnontiedeaineiden kokeeni... Perjantaina pitäisi vielä väkertää yksi matematiikan koe, ennen kuin jätän ranskalaisen koulun lopullisesti taakseni.

Maanantaina koin henkilökohtaisia kauhunhetkiä koepakkaamisen muodossa. Mistä tätä tavaraa oikein on tullut? Kaikki vaatteet ja kirjat sain tungettua matkalaukkuuni (reilun ylipainon ja pienen tunkemisen kera tosin), mutta ulkopuolelle jäi vielä viisi paria kenkiä, kaikki kosmetiikkatuotteet sekä kaikennäköistä pikkuroinaa. Sekä tuliaiset, joita tosin ei vielä ole! Missäköhän vaiheessa minä sellaisetkin hankkisin?

Olen yrittänyt nauttia näistä loppuajoista parhaani mukaan. Koulussakin on jo pidemmän aikaa ihan siedettävää olla, kun niitä kavereita on alkanut siellä olla enemmän (ei sillä, että minä koulusta edelleenkään pitäisin). Minua tosin huvittaa se, että olen jutellut tosin paljon yhden luokkalaiseni kanssa mesessä, hän kun on varsin harvoin kouluissa tunneilla... Käyhän se näinkin. Minusta myös tuntuu, että useammat luokkalaiseni ovat olleet kiinnostuneita minusta vasta nyt, kun lähtöni on jo käsillä.

Tänään minulla on ollut miltei vapaapäivä, sillä aamun ranskantunti oli peruttu. Iltapäivällä olisi tosin ollut lisä-ranskantunti, mutta sinne meneminen oli vapaaehtoista, joten voinette arvata iltapäivän ohjelmani... En siis palannut kouluun enää aamun englannintunnin jälkeen. Iltapäivällä lähdin harhailemaan ulos ilman sen kummempia ennakkosuunnitelmia; loppujen lopuksi kävelin puolentoista tunnin verran Issy-les-Moulineauxin ja Pariisin välillä ja ostin vielä jäätelön ennen paluutani. Loppuillan vietin erilaisia leivontablogeja pläräten, nyt pääni suorastaan pursuaa erilaisia leivonta- ja kokkausideoita! Niitä olisi niin ihanaa päästä kokeilemaan. Täällä Ranskassa olen ymmärtänyt erilaisten salaattien arvon ihan eri tavalla kuin ennen; Suomessa salaatti tuntuu olevan monesti vain se aterian pakollinen paha (ainakin kouluruoan suhteen mielipiteeni on tämä, vaikka muuten Suomen ilmaista kouluruokaa arvostankin). Salaatinkastikkeidenkin arvon olen vihdoinkin ymmärtänyt (kunhan ne eivät ole valmiskastikkeita, yäk.