Yksi napapiirin sankari

Luvassa on kaksi viikkoa turisteilua Pariisissa! Loma alkoi perjantaina, ja olen jo parissa päivässä onnistunut pyöräyttämään unirymini lomaan sopivaksi...

Eilen pääsin oikein kunnon suomalaistunnelmiin, sillä menimme Blandinen, Olivierin sekä Mathilden kanssa katsomaan Napapiirin sankarit, jonka ensi-ilta Ranskassa oli tällä viikolla. Dubattu versiokin olisi ollut tarjolla, mutta pääsin onneksi katsomaan alkuperäisen. Täytyy myöntää, että Rovaniemen tuttuja maisemia katsellessa pienoinen Suomi-ikävä taas iski. Oli kuitenkin kiva katsoa leffa suomeksi. Elokuvan alkaessa minulla itse asiassa meni muutama sekunti siihen, että viritin aivoni taas suomitaajuudelle... olipas aika mielenkiintoinen tunne. Isäntäperheeni tuntui myös tykkäävän leffasta ja sen huumorista (”artopaasilinnamaista”), vaikka kaikki ranskaksi lukemani leffakritiikit eivät kovin arvostavia olleetkaan.

Eilen illalla minun olisi myös ollut mahdollista lähteä Mathilden mukana yhteen illanviettoon, mutta väsymys sekä yhden kunnon perheriidan seuraaminen lannistivat juhlatunnelmani. Vietinkin illan Dr. Housen seurassa syöden Runebergin torttujeni jämiä. Runebergin torttuni onnistuivat mainiosti, vaikka itse sanonkin, ja minun pitää kuulemma leipoa niitä vielä toistekin.

Hanna vinkkasi minulla tässä eräänä päivänä blogista nimeltä Finn Cuisine. Kyseessä siis on sivusto, josta löytyy suomalaisia reseptejä ranskaksi käännettynä. Esittelin sivuston Blandinellekin, joten eilen illalla meillä syötiin maa-artisokkakeittoa! Vaikka resepti ei niin tutulta kuulostanutkaan, niin huomasin kyllä popsineeni tällaista sosekeittoa kouluruokalassa... Oli ihanaa syödä edes hieman mausteisempaa ruokaa kuin täällä yleensä, isäntäperheeni ei juurikaan mausteita käytä, toisin kuin oma perheeni.

Tänään sunnuntaina otin taas itseäni iltapäivällä niskasta kiinni ja juoksentelin Seinen vartta tunnin verran. Liikunnan jälkeen on aina paljon parempi olo, mutta sitä pitäisi vain jaksaa tehdä hieman useammin. Suomeen palatessani minua kuitekin odottaa kuntokuuri, jotta nämä vaihtarikilot häipyvät...

Täytyypäs myös kehuskella sillä, että sain viimeinkin luettua yhden minulle täysin entuudestaan tuntemattoman kirjan ranskaksi. Syksyllä luin kyllä ransksi Pikku prinssin, Roald Dahlin Matildan jne., mutta ensimmäinen pelkästään ranskaksi lukemani kirja oli Anna Gavaldan novellikokoelma Je voudrais que quelqu'un m'attande quelque part (”toivoisin, että joku odottaisi minua jossain”). Seuraavaksi taidan jatkaa Anna Gavaldan romaanien parissa, niiden kieli kun on tarpeeksi helppoa minulle.