Turisteilua

Minulla on tylsää, joten kirjoittelen blogipäivitystäni nyt vähän etukäteen. Tänään täällä sataa vettä, joten en oikein tiedä, mitä tekisin. Alun perin ajatuksenani oli lähteä kiertämään yhtä käsityöläistoria Montparnassella, mutta tällä ilmalla en taidakaan mennä.

Tällä hetkellä olen siis yksin kämpän haltijana. Blandine ja Olivier lähtivät maaseudulle torstaina, Mathilde lähti sinne eilen junalla. Hostveljeni Erwan on viikonlopun kyllä kotona, tosin tällä hetkellä en tiedä, missä hän on... Mikäs tässä tosin on yksin ollessa, kun saan kuunnella mitä musiikkia tykkään ja kokkailla ihan itsekseni. Nyt isäntäperheeni uskaltaa ilmeisesti jättää minut yksinkin, sillä olen täysi-ikäinen ja ollut täällä jo melkein puoli vuotta.

Tiistaina kävin Blandinen kanssa yhdessä Pariisin akvaarioista, nimeltään Aquarium de la Porte Dorée. Kuulemma Trocaderon alueella olisi vielä yksi hienompi ja isompi akvaario, suunnittelin vähän käyväni sielläkin tässä kevään aikana. Keskiviikkona ohjelmassa oli Place de Vendôme -aukio, jossa voi ihastella näyteikkunoiden törkeän kalliita koruja, sekä Musée des Arts Decoratifs, ihan sympaattinen museo viimeisen vuosisadan esineistöstä yms.

Torstaina sainkin kierrellä yksin, tällä kertaa seikkailin Le Marais'n alueella ja kävin taas yhdessä museossa (Musée Carnavalet, Pariisin historiaa, mukava paikka). Kävin myös katsastamassa erään torin (Marché des Enfants Rouges), mutta sinne kannattaa varmaan mennä keväämmällä uudestaan – nyt siellä oli vain pari hassua kojua. Löysin reissullani kuitenkin yhden tosi sympaattisen ja kohtuuhintaisia vaatteita myyvän kaupan, joten uusi paitahan sieltä lähti mukaan. Löysin myös aivan ihanat korvikset...

Eilen perjantaina lähdin seikkailemaan iltapäivällä latinalaiskortteliin. Siellä kävin katsastamassa Panthéonin sekä pari matkalle sattunutta kirkkoa. Kirkoissa on minun mielestäni mukava käydä vierailemassa, vaikken uskonnollinen ihminen olekaan. Täällä kirkot ovat myös tosi kauniita. Ollessani toisessa kirkossa joku afrikkalaissyntyisen näköinen mies rupesi selittamään minulle siitä kirkosta, rukoilemisen tärkeydestä ynnä muusta. Sain miltei kuulla saarnan uskomisen tärkeydestä, kun tämä mies huomasi, etten oikein tajunnut, mistä hän puhui. Lähdin sieltä kirkosta varsin äkkiä! Joskus ei ole mukavaa olla vaaleatukkainen (ranskalaisella mittapuulla) nuori nainen ja kierrellä yksikseen. Loppuiltapäivä kuluikin sitten päämäärättömän käveleskelyn merkeissä. Aamulla olin käynyt vielä tunnin juoksulenkillä, joten illalla olo oli erittäin väsynyt!

Hurjan jännittävä perjantai-iltani kuluikin sitten täällä kotosalla täytettyjä paprikoita kokaten ja leffaa katsellen (Little Miss Sunshine). Reseptihän oli totuttuun tapaan ”mulla on nälkä, mitäköhän kaapista löytyy”, mutta varsin hyviä niistä tuli joka tapauksessa. Yksin ollessani voin myös syödä enemmän kasvisruokia, niitä on ollut aika ikävä. Juttelin tästä asiasta Blandinen kanssa, ja hän sanoi, etteivät he edes syö kovin paljon lihaa, mutta joka päivä ainakin vähän. Minulla taas kasvisruoka on enemmän se normi ja liha erikoistapaus.

Näihin ranskalaisiin ateria-aikoihinkin muuten tottuu. Nykyisellään minulla ei edes ole iltapäivällä nälkä, ja lounaan ja päivällisen välin selviää vallan mainiosti nappaamalla yhden hedelmän ja pari keksiä tms. Suomalaisessa runsaassa aamupalassa olen sentään pitäytynyt, yleensä siis kokkailen itselleni kaurapuuron. Aamupäivää en edellenkään selviä sen patonginnysän voimin, kuten ranskalaiset tekevät. Puuro on selvästi ranskalaisille ihan ihme juttu, olen huomannut täällä, etteivät nämä selvästikään ymmärrä sen olevan helppolaittoista, terveellistä hyvää ruokaa.

Olen täällä vihdoinkin saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja oikeasti aloittanut lenkkeilyn. Minähän kuulun niihin ihmisiin, jotka aika lailla inhoavat juoksemista, mutta olen huomannut, ettei se loppujen lopuksi niin kamalaa olekaan. Liikunnasta olen siis aina pitänyt, tosin Suomessa olen yleensä aina käynyt ryhmäliikuntatunneilla – niillä on ohjaaja, joka pakottaa tekemään niin paljon kuin pystyy. Juokseminenkin on ruvennut sujumaan, kunhan vain pystyn olemaan ajattelematta sitä, että juoksen, haha. Tottahan se kuitenkin on, että kunnon liikuntasuorituksen jälkeinen endorfiinihuuma on mahtava tunne. Näille vaihtarikiloillekaan ei tee yhtään pahaa käydä vähän ulkoilemassa lenkkipolulla.

Vaikka tuo sade vähän lannistaakin turisteilusuunnitelmiani, niin Pariisin ilmansaasteille se tekee ihan hyvää. Tällä hetkellä Pariisin ilma on saastuneinta pitkään aikaan, ja minäkin olen huomannut sen, sillä koko ajan vähän niiskututtaa. Tämä on niitä suurkaupungissa asumisen huonoja puolia. Muistan silloin alussa tänne tullessani huomanneeni, että ilma haisee erilaiselta kuin Rovaniemellä, siellä kun ilmansaasteet ovat ihan toista luokkaa kuin täällä.

Nyt pitäisi vielä keksiä, mitä teen tänä iltapäivänä, kun sade romutti alkuperäissuunnitelmani. Aina mahdollisuutena on tietysti mennä elokuviin tai shoppailla, mutta taidan kallistua tuon ensimmäisen vaihtoehdon puoleen, sillä se on lompakolle huomattavasti armollisempaa...