Lomani vetelee viimeisiään; huomenaamulla pitäisi olla jo kahdeksalta koulun penkillä. Saapa nähdä, miten pääsen aamulla sängystä ylös kukonlaulun aikaan... Voin kyllä ihan suoraan sanoa, että kouluun ei huvittaisi mennä, mutta onneksi sitäkään ei ole tänä keväänä enää kovasti jäljellä. Seuraavaan lomaankin on vain kuusi viikkoa!
Loppuloma on sujunut ihan mukavissa merkeissä. Blandine ja Mathilde tulivat takaisin mökiltä torstaina. Nyt olen myös huomannut, että tämä pieni ”loma” isäntäperheestäni on tehnyt ihan hyvää – meillä on taas mukavaa yhdessä. Ranskaakin on ollut taas kiva puhua, kun siitä oli taukoa. Ranskankielisen kirjani lukeminenkin edistyy hyvin, olen jo 150 sivun paremmalla puolella (eihän jälkellä ole kuin nelisensataa sivua... aloitin näin kevyesti).
Eilen lauantaina kävimme Olivierin ja Mathilden kanssa Salon de l'Agriculture -tapahtumassa, eli Pariisin valtavassa maatalousnäyttelyssä. Tapahtuma oli valtava, sillä se käsitti seitsemän messuhallillista kaikenlaista maatalouteen liittyvää: valtavat määrät eläimiä (lehmiä, lampaita, vuohia, kanoja, koiria, kissoja, hevosia...), lihaa, viinejä, juustoja... Täytyy sanoa, että niitä eläimiä kävi sääliksi, sillä ihmisiä oli tolkuttomasti, eikä eläimillä ollut paljonkaan tilaa eikä rauhaa. Tuli taas vähän ikävä ratsastamaankin. Olo oli kyllä tuon maatalousnäyttelyn jälkeen hirvittävän voipunut ja päänsärkyinen, ihmismassoissa kulkeminen on tosi raskasta. Messuille suuntaamme kuitenkin parin viikon päästä uudestaankin, sillä maaliskuussa täällä on Salon du Livre, Pariisin kirjamessut.
Kotoa saapui taas lauantaina paketti, joten nyt isäntäperheeni pääsi tutustumaan suomalaiseen jälkiuunileipään. Hyvin tuntui maistuvan! Tumma leipä maistuu vain niin hyvältä sen ainaisen patongin tilalta.
Eilen meillä oli muuten illan elokuvana Ingmar Bergmanin Det sjunde inseglet, eli tätä toista kotimaista kieltäkin pääsin vähän treenaamaan. Täytyy kyllä myöntää, että suurimmaksi osaksi jouduin tyytymään niihin ranskankielisiin tekstityksiin ymmärtääkseni... Lohduttavaa oli kuitenkin huomata, että vaikka ruotsini onkin päässyt täällä ruostumaan ihan tolkuttomasti, niin passiivista sanavarastoa kuitenkin löytyy. Kesällä on kuitenkin pakko vähän availla vanhoja ruotsin kirjoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti