Sunnuntaihöpinöitä

Pitääpäs tässä kai sunnutaiseen tapaan taas värkkäillä yksi postaus, vaikka eilenkin kirjoittelin. Tämän blogin pitäminen on kuitenkin osoittautunut varsin mukavaksi harrastukseksi, joten eipä tästä ole suuremmin vaivaa ja tykkään muutenkin kirjoittaa. Vieläpä kun aiheena on minä itse, jokaisen suosikkiaihe! ;)

Tänään olo on ollut vähän väsähtänyt, en tiedä, olisiko täällä vähän flunssan alkua ilmassa. Kävin kuitenkin iltapäivällä kävelemässä Montparnassen alueella: tutustuin yhteen hautausmaahan (Cimetière de Montparnasse) sekä käsityöläis-/taidetoriin, jota tosin ei ollut koolla pilattu. Reilun tunnin seikkailemisen jälkeen kuitenkin lähdin jo takaisin ja kotosalla keitin itselleni ison kulhollisen kaakaota.

Eilen ja tänään katselin varmaan kymmeniä kavereideni wanhojen päivien kuvia. Koti-ikävä vähän iski, kun näin kaikki kaverit hienoissa puvuissaan yms... Tänne lähtiessäni minua ei ollenkaan haitannut, että tanssisin wanhani vasta vuoden myöhemmin kuin kaverini, mutta nyt nähdessäni kuvia tuli vähän kurja fiilis ja ikävä kavereita sekä omaa suomalaista elämääni. Vielä kun tähän lisäsi sen, että täällä Ranskassa kouluissa ei ole minkäänlaisia juhlia, niin minun tuli ikävä kaikkea suomalaisia erikoisuuksia.

Muutenkin minulla on nyt ollut vähän alavireisempi kausi menossa jonkin aikaa. Mikään ei ole oikeastaan huonosti, mutta jostain syystä olo ei ole yhtä aurinkoinen kuin normaalisti. Ehkä sääkin vaikuttaa – kunnon auringonpaiste oikeasti nostattaa minun mielialaani hurjasti. Huomenaamulla olen kuitenkin taas lähdössä lenkkeilemään, niin endorfiinihuuma ainakin nostattaa vähän mielialaa.

Minun on pitänyt pitkään kirjoittaa ranskalaisesta kirjastosta. Kotona Suomessa olen siis todella ahkera kirjastossa kävijä ja täälläkin hankin kirjastokortin jo heti alkusyksystä Blandinen avustuksella. Aika vähän minä olen kirjastossa kuitenkin loppujen lopuksi käynyt, sillä jostain syystä en pidä siitä paikasta ollenkaan. Ilmeisesti jokin siinä tunnelmassa ei sovi minulle. Lisäksi lainojen lukumäärä on rajattu (minullakaan ei voi olla kerrallaan kuin muutama hassu kirja), enkä voi esimerkiksi lainata ollenkaan esimerkiksi levyjä tai elokuvia, sillä niiden lainaamiseen pitäisi olla maksullinen kirjastokortti. Issy-les-Moulineauxin kirjasto on myös paljon pienempi kuin Rovaniemen, vaikka näillä paikkakunnilla onkin suunnilleen yhtä paljon asukkaita. Erona on tietysti se, että täällä on Pariisi ja sen valtavat kirjastot vieressä... Olen kuitenkin todennut pärjääväni täällä myös ilman kirjastoa, kun en siellä kerran viihdy. Olenkin sen sijaan käynyt läpi isäntäperheeni kirjavarastoja – niissä riittää lukemista vähän pidemmäksikin ajaksi.

Sitten vähän muotipäivitystä: Ranskassa oleminen on muuttanut minunkin pukeutumistani huomaamatta. Nykyään pukeudun paljon klassisemmin kuin ennen ja neulevarastoni on ainakin kaksinkertaistunut. Värit ovat monesti aika selkeitä ja tummia (ruskeaa, harmaata, mustaa, sinistä, violettia), tosin yritän saada joukkoon aina vähän piristystäkin (ja on minulla edelleenkin niitä räikeänvärisiäkin vaatteita!). Ranskalaisnaiset eivät yleensä ihan hirveästi meikkaa, mutta aika moni vetää silmiinsä rajaukset. Minulle tällainen huomaamaton meikkauskulttuuri sopii varsin hyvin, sillä yritän ainakin arkiaamuisin selvitä meikkausoperaatiosta varsin nopeasti – minä ja aikaiset aamut emme ole ystäviä... Kirkkaansininen rajaus alaluomella on selvästi muuten tulossa täällä muotiin, olen bongaillut sellaisia jo aika monella.