Kaurahiutaleita etsimässä

Minua väsyttää. Viime yönäkin nukuin kyllä kymmenisen tuntia... Jokin tässä ilmassa taitaa väsyttää, täällä nimittäin on melkein joka päivä satanut.

Alkuviikko on kulunut aika lailla samoissa tunnelmissa kuin viimeviikkokin. Maanantaina tapasin taas Hannaa ja aamulenkin jälkeen pyörimme tavalliseen tapaan taas Pariisissa. Hannalta taidettiin varastaa loppuillasta tosin lompakko... Olivierkin tuli maaseudulta takaisin Pariisiin maanantai-iltana.

Tiistaina lähdin seikkailemaan La Défensen alueelle paremman tekemisen puutteessa. La Défense on siis varsin nopeasti rakennettu ja uusi alue Pariisin luoteisesikaupunkialueella. Arkkitehtuuriselta kannalta paikka oli varsin yksitoikkoinen – lähinnä lasia ja terästä – joten kulutin aikaani jättikokoisessa ostoskeskuksessa farkkujen etsimisen parissa. Myyjä näytti aika huvittuneelta, kun hän näki sovitettujen farkkujen pinoni (varmaan kymmenet housut) sovituskopista poistuessani... Mutta löysin sentään housuni, ja olivat vieläpä alennuksessa.

Tänä aamuna olin taas reipas ja lähdin lenkille! Paluumatkalla koukkasin vielä luomukaupan kautta ostamassa kaurahiutaleeni, niitä kun ei joka supermarketista saa. Olivier naureskeli pussin nähdessään, että olin ostanut kerralla koko kevään kaurahiutaleet varastoon... Ruokavalioni on muutenkin varsin terveellinen, esimerkiksi lounaani tänään koostui pinaatista, kasvisgaletista (suunnilleen isokokoinen kasvispihvi) sekä kananmunista.

Iltapäivällä menin elokuviin paremman tekemiseen puutteessa katsomaan leffan True Grit. Ihan hyvä se kieltämättä oli, vaikkei lännenelokuva olekaan suosikkigenreni. Aamulla vielä ajattelin olevani tänään reipas ja siivoavani huoneeni sekä kylppärini sekä paikkaamalla yhdet sukkahousuni, mutta tähän mennessä kahdeksan aikaan illalla olen saanut tehtyä vasta kylppärin pikasiivouksen... Huomiseksi on kuitenkin luvattu sadetta, joten ehkä saan siivottua huomenaamulla lenkkeilyn sijaan.

Viime viikolla meillä oli nettiyhteys reilun vuorokauden verran poikki huoltotöiden takia, jolloin taas huomasin, kuinka paljon täällä tarvisen internetiä. Täällä ollessani se on kuitenkin ainoa yhteyteni Suomeen. Näin tämän aikakauden kasvattina myös sosiaalinen media on varsin tärkeä osa minun elämääni, joten epätietoisuus netin toimivuudesta oli varsin raastavaa.

Täytyy myöntää, että tässä loma aikana ranskan harjoittelemiseni on jäänyt aika vähälle. Varsinkin kun isäntäperheeni ei ole ollut paljon kotona (Erwania lukuun ottamatta, mutta meidän keskustelumme eivät ole kovin monisanaisia...) ja koulua ei ole, niin kenenkäs kanssa minä täällä puhuisin. On kuitenkin ihanaa huomata että puhutun ranskan ymmärtäminen ei ole enää vaikeaa, varsinkin elokuvia katsoessa sen huomaa. Minä olen oppinut ranskan aika lailla puhuttuna kielenä, joten minun on selvästi paljon helpompi kuunnella ja puhua ranskaa kuin lukea ja kirjoittaa. Olen kuitenkin edistynyt ihan mukavasti uudessa kirjassani, joten ranskaksi lukeminenkin edistyy hiljalleen. Muutenkin arvostukseni puhuttua kieltä noin yleensäkin on täällä ollessa noussut, Suomessa ollessa ja suomea puhuessa sitä ei niin ajattele asian arkipäiväisyyden vuoksi.