Ultimate koulupostaus

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa ranskalaisesta koulusta viime syksystä asti, joten jos viimeinkin saisin tämän postauksen viimeisteltyä ja julkaistua. Paljon olen tainnut jo kertoa tästä täkäläisestä koulusta, joten tässä taitaa olla toistoa, mutta ajattelin silti laittaa kaikki koulua koskevat ajatukseni yhden otsikon alle. Täällä minulla on ollut paljon aikaa pohtia ranskalaista koulujärjestelmää ja verrata sitä suomalaiseen – tai no, ollakseni ihan rehellinen, niin olen mollannut ranskalaista lukiota (”lycée”) ja haikaillut takaisin suomalaiseen lukiooni. Kerrottakoon, että arvostukseni rakasta Lyskaa kohtaan on ainakin kymmenkertaistunut täälläoloaikana! Pituutta tällä vuodatuksella on sitten 3,5 A4-paperillista, ihan että tiedätte etukäteen.

Ranskassa koulu siis aloitetaan jo kolmevuotiaana, tosin ensimmäiset luokat muistuttavat lähinnä meidän lastentarhaamme sekä esikouluamme. Kouluja on kolmea astetta, primaire (école maternelle, école élémentaire, 3–10-vuotiaat), secondaire (collége, lycée, 11–18-vuotiaat) ja supérieure (yliopistot jne.). Luokat muuten menevät toisin päin kuin Suomessa, eli esimerkiksi collége alkaa kuudennella luokalla ja loppuu kolmannella. Kouluja on sekä yksityisiä että julkisia, julkiset ovat periaatteessa ilmaisia, mutta erilaisia piilomaksuja on aika paljon, kuten eri opintokäynnit jne. Kouluruoatkin ovat maksullisia, kolmen kuukauden ruoat maksavat 150-200€. Yksityisiä kouluja pidetään täällä paljon parempina kuin julkisia, esim. kummatkin hostsisarukseni ovat olleet yksityiskoulussa. Ilmeisesti lukioni kuuluu tämän alueen koulujen parhaimmistoon, vaikka onkin julkinen oppilaitos (itse olen kylläkin toista mieltä...).

Lukion jälkeen on mahdollista jatkaa joko yliopistoon tai erilaisiin valmistaviin kouluihin (”classes préparatoires”). Valmistavia kouluja pidetään yleisesti ottaen parhaina, niihin on vaikea päästä sisään ja yleensä ne ovat maksullisia. Yliopistot ovat ilmaisia. Yliopistoihin kaikkien on mahdollista päästä sisälle, mutta huonosti menestyvät oppilaat potkitaan pihalle tasaisin väliajoin. Hostveljeni Erwan on insinöörikoulussa, johon kuuluu myös prépa, lukukausimaksut ovat ilmeisesti aika hulppeat. Hostsiskoni Mathilde sen sijaan on yliopistossa.

Ranskalaisilla nuorilla ei ole elämässään paljon muuta kuin koulu, sillä koulupäivät ovat pisimmillään klo 8-17.35 (lukuun ottamatta keskiviikkoa, jolloin koulu loppuu puolilta päivin) ja läksyjä on paljon. Epäonnisimmat istuvat tunneilla myös lauantaiaamuisin, kuten allekirjoittanut teki alkusyksyn. Jopa aivan pienillä lapsilla on yhtä pitkät koulupäivät. Oikeasti ihmettelen, mistä ranskalaiset nuoret repivät ajan kaikkeen, tosin Blandine kertoi, että monet joutuvatkin lopettamaan harrastuksensa mennessään lukioon koulun viedessä kaiken vapaa-ajan. Hyppytunteja on kuitenkin paljon ja ruokatunti on aika pitkä, joten monesti ne ovat juurikin ne hyppytunnit, jotka venyttävät noita koulupäiviä ihan mahdottomasti. Minulla nyt on vaihtarina vähemmän tunteja kuin ranskalaisoppilailla (varsinkin, kun olen hankkinut itselleni niitä vapautuksia...), mutta parin tunnin hyppäri joka päivä on ihan tavallista.

Pitkistä koulupäivistä seuraa myös se, että lomia on paljon enemmän kuin Suomessa: kahdeksan viikkoa kesällä, puolitoista syksyllä, kaksi jouluna, kaksi helmi-maaliskuussa sekä kaksi pääsiäisenä. Ei sillä, että minulla olisi mitään lomailua vastaan, mutta minulle riittävät ihan hyvin ne suomalaiset lomat. Vähemmistä lomista seuraavat myös nimittäin ne lyhyemmät koulupäivät.

Lukio on kolmivuotinen ja käsittää luokat seconde, première (jolla siis itse olen) sekä terminale. Lukiossa on erilaisia linjoja: litteraire (L) eli kirjallisuus, scientifique (S) eli luonnontieteet sekä économique et sociale (ES) eli ekonomia. Itse siis olen kirjallisuuslinjalla, jolle suuri osa vaihtareista kuulemma menee. Omalla linjalla erikoistutaan jo todella vahvasti, esimerkiksi minulla on viikossa seitsemän tuntia ranskaa, kuusi tuntia historia-maantietoa sekä neljä tai kuusi tuntia englantia muista kielivalinnoista riippuen (ja silti nämä eivät ymmärrä edes perusenglantia...). Sen sijaan matemaattisia aineita minulla on vain nimeksi niillä tehdään käytännössä täysin turhia asioita, sillä mitään ei opeteta oikein kunnolla. Luonnontieteissäkin raapaistaan vain pintaa: minulla on joka toinen viikko tunnin verran fysiikka-kemiaa ja joka toinen SVT:tä (biologiaa). Lukio ei ole ranskalaisille yleissivistävä oppilaitos kuten Suomessa, sillä omalla linjalla keskitytään vain valittuun aihealueeseen ja muuta ei opiskella. Viimeisellä luokalla kirjallisuuslinjalla ei ole enää ollenkaan matematiikkaa tai luonnontiedeaineita, vastaavasti luonnontiedelinjalla ei ole ollenkaan ranskaa.

Musiikkia, taiteita jne. ei lukiossa opeteta, mutta niitäkin on mahdollista opiskella koulussa varsinaisen kouluajan ulkopuolella. Minulla ei ole mitään ylimääräistä, mutta mahdollisuus olisi ainakin ottaa kuvaamataitoa, musiikkia tai teatteria.

Ylioppilaskirjoitukset (”baccalauréat” tai lyhennettynä ”bac”) on jaettu lukion kahdelle viimeiselle vuodelle. Ensimmäisenä kirjoitetaan aineet, joita ei opiskella enää viimeisenä vuotena, kirjallisuuslinjalla siis luonnontiedeaineet sekä matematiikka. Keväällä onkin bac blanc eli suomalaisen lukion preliminäärikirjoitukset. Monista aineista on kirjallisen osuuden lisäksi suullinen osuus (hankin tosin itselleni vapautuksen ranskan suullisesta bac blancista...).

Tässä eri kouluaineet kirjallisuuslinjalla ranskalaisin viivoin:

• ranska (7h/vk)
• historia-maantieto (5h)
• englanti (4h)
• toinen kieli, täällä joko saksa, espanja tai venäjä (3h)
• matematiikka (2h)
• fysiikka-kemia (1,5h/2 vk)
• SVT eli sciences de la vie et de la terre (biologia) (1,5h/2 vk)
• EPS eli éducation physicale et sportive (liikunta) (2h/vko)
• ECSJ (yhteiskuntaoppi) (1h)
• TPE eli travaux personnels encadrés (tätä ei ole Suomessa, josta olen niin iloinen!!!) (2h)
• syventävä englanti, matematiikka tai uutena kielenä italia (2-3h)
• mahdollisuus ottaa myös latina tai muinaiskreikka (2h)

Osa on selvästi tullut kirjallisuuslinjalle sen takia, että luonnontiedeaineita sekä matematiikkaa on vähän, mutta tällä linjalla oikeasti perehdytään kirjallisuuteen. Pidän aiheesta, mutta olisi kuitenkin mukavaa, jos tunneilla käsiteltäisiin muutakin kuin klassista runoutta ja 1500-luvun kirjallisuutta. Ajankohtaisista asioista ei olla kuultukaan... Minun luokallani on myös paljon esimerkiksi teatterissa ja elokuvissa käymisiä (sortie, suomeksi tässä yhteydessä opintokäynti). Vaikka tykkäänkin kovasti teatterissä käymisestä jne., koulu vie niillä hirveästi vapaa-aikaa.

Varsinaista opetussuunnitelmaa koulussa ei ole – nimellisesti kyllä, käytännössä ei. Oppiminen ja käytävät aiheet ovatkin lähinnä opettajasta kiinni. Sijaisiakaan ei tunneta, joten jos opettaja ei ole paikalla, tuntia ei ole – esimerkiksi ennen joulua minulla ei ollut liikuntatunteja yli kuukauteen. Suomalaisen lukion opetukseen tottuneena, jossa kaikki tarkkaan ennalta määrätyt asiat käydään mahdollisimman nopeasti ja tiiviillä aikataululla, tuntuu monesti naurettavalta, mihin kaikkeen oppitunneilla täällä tuhlataan aikaa. Monilla tunneilla opetellaan pikemminkin yleissivistykseen kuin opetettavaan aineeseen liittyviä asioita. Tunneilla minua ärsyttää myös se, että niilla keskitytään lähinnä virheisiin – luulenkin, että englannin opettajani yleisimmin käyttämä ilmaus on ”Can you correct yourself?”. On myös ihan tavallista, että opettaja kuuluttaa kaikki arvosanat luokan edessä palauttaessaan kokeita. Monista ranskan (täällä siis äidinkieli) esseistä ja muista kirjoitelmista myös lähtee aina piste per kirjoitusvirhe – minusta monesti tuntuu, että ranskalaisilla on jokin ihme intohimo oikeinkirjoitukseen. Hostäitini myös kertoi, että vaikka arvosteluasteikko periaatteessa on 0-20 (20 siis paras), negatiivisiakin lukuja on joskus mahdollista saada. Rohkaisevaa?

Oppikirjat ovat aika mitäänsanomattomia. Ne ovat hirveän paksuja ja painavia (en enää valita suomalaisten lukiokirjojen painosta), mutta niissä ei ole mitään oikeasti järkevää. Esimerkiksi historian kirja on täynnä lyhyitä irrallisia tekstidokumentteja ja satunnaisia kuvia. Kirjoja myös käytetään tosi vähän; tunnit kuluvat siinä, että opettaja sanelee muistiinpanot, jotka oppilaat kirjoittavat sanasta sanaan. En kannakaan enää mukanani koulukirjoja, ihan turhaan ne siellä laukussa vain painavat. Suurin osa koulutunneista on minulle täysin hyödyttömiä, sillä en pysty todellakaan tällä ranskan taidolla kuuntelemaan, ymmärtämään ja kirjoittamaan samaan aikaan. Kokeisiin lukemista onkin turha harjoittaa, kun ei minulla ole mitään mistä lukea.

Koulussa täytyy joka päivä olla mukana Carnet de liaison (”yhteydenpitovihko”), johon merkitään kaikki poissaolot, myöhästymiset, vanhempainillat, opettajien terveiset... Vihkon kannessa täytyy olla jopa oma valokuva. Minulla tulee tästä kummasti ala-asteen ”reissuvihko” mieleen, haha.

Kielten opetuksen taso on varsin naurettavaa. Minulla on kuusi tuntia englantia viikossa, ja voin kertoa, että olemme jauhaneet suunnilleen samoja asoita koko syksyn! Tunneilla ei juuri koskaan tehdä kuunteluharjoituksia, koko vuonna niitä on ollut vain muutama. Ehkä se onkin yksi syy ranskalaisten kamalaan englanninaksenttiin; minä sentään ymmärrän englantia varsin hyvin, mutta voin kertoa, että tunneilla en välttämättä ymmärrä kaikkien oppilaitten puhetta. Englannintunneilla ei ole kertaakaan käännetty ja analysoitu tekstiä samalla tavalla kuin Suomessa kieltentunneilla tehdään ja tiedän, että kaikki eivät todellakaan ymmärrä käsiteltyä tekstiä. Täällä kieltentunneilla tekstiä analysoidaan samalla tavalla kuin meillä tehdään äidinkielentunnilla, vaikka suurin osa luokasta ei ymmärräkään asiasta hölkäsen pöläystä. Ranskalaiset tekevät englannissa virheitä ihan yksinkertaisissa asioissa (esimerkiksi menneiden aikamuotojen käyttäminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, epäsuorasta kerronnasta on turha puhuakaan...), mutta silti sanasto on hirveää sivistyssanastoa ja lauserakenteet monimutkaisia (”The son reproached his father with not understanding him”). Olen oppinut englannintunneilla kyllä jo aika paljon uusia sivistyssanoja, eli on niistä minulle ollut jotain hyötyäkin. Englannissa emme käytä kirjoja ollenkaan, vaan opettaja jakaa hirvittävän määrän monisteita sekä kirjoittaa taululle, ja oppilaat kopioivat.

Opettajien ja oppilaiden välillä on suuri välimatka suomalaiseen tuttavallisuuteen tottuneena. Opettajia teititellään ja puhutellaan sukunimellä (Monsieur X / Madam Y), mutta opettajat yleensä sinuttelevat oppilaita muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (oloni oli aika kummastunut, kun huomasin joidenkin opettajien teitittelevän minua). Opettajille ei myöskään todellakaan väitetä vastaan ja minusta tuntuu, että opettajien kanssa ei myöskään neuvotella. Heitäkin kuitenkin on erilaisia, joidenkin kanssa voi jopa hieman keskustella ja jotkut eivät anna istua koulun käytävillä ennen tuntien alkua.

Koulussa ihan kaikki arvostellaan. Esimerkiksi liikuntatunneilla minua ärsyttää hirveästi se, että tarkoituksena ei ole liikkua, kuten Suomessa liikuntatunneilla on tapana, vaan järjestää luokka paremmuuusjärjestykseen. Opettaja myös erikseen huomauttaa, että joillain lisäharjoituksilla on mahdollista kohottaa numeroaan. Aineen numero tulee suoraan kaikkien arvosteltujen töiden keskiarvosta kahden desimaalin tarkoituksella. Jos joskus onkin harjoituksia, joita ei arvostella, oppilaat eivät yleensä tee mitään – tästä esimerkki on eräältä englannin tunnilta, jolloin meillä oli kuunteluharjoitus, ja yli puolet luokasta teki ihan omiaan.

Vaikka toisaalta koulu vaatii hirveästi oppilailta, itsenäisyyttä ei täällä ole nimeksikään. Yleensä esimerkiksi englannin tunnit alkavat sillä, että opettaja kiertää katsomassa, että kaikki ovat tehneet kotitehtävät, kuten Suomessa tehdään peruskouluvaiheessa. En myöskään todellakaan uskoisi monista luokkalaisistani, että he ovat miltei minun ikäisiäni. Luokalle jääminen on tosi yleistä, joten luokilla on monenikäisiä ihmisiä. Luin eräästä artikkelista, että Ranskassa 38 prosenttia oppilaista jää luokalle, kun taas Suomessa vastaava luku on muutaman prosentin luokkaa.

Oppilasvaihtoa ei Ranskassa tunneta, joten minäkin olen koulussa vähän kummajainen. Useimmat opettajat odottavat minulta samaa kuin ranskalaisoppilailta, ja teen esimerkiksi samat kokeet kuin kaikki muutkin. Pistemäärät eivät siis tähän mennessä ole olleet päätähuimaavia, esimerkiksi SVT:n/fysiikan kokeesta sain 8,25/20 (mutta tuo tulos ei edes ollut luokan huonoin, haha).

Täällä minä olen muutenkin ollut aivan erilainen oppilas kuin Suomessa. Yleensä minulla on tapana viitata oppitunneilla paljon ja olen muutenkin ”hyvä oppilas”, täällä istun yleensä luokan perällä ja kulutan tunnin olemalla huomaamaton. Ei sillä että opettajat minulta hirvästi mitään odottaisivat (paitsi englanninopettaja, mutta keskiarvoni englannissa nyt muutenkin hipoo 20:ta). Joulun jälkeen ranskanopettajani sanoi, että minunkin pitäisi ruveta saamaan numeroita ranskasta, mutta aika vähän töitä minä siellä silti olen tehnyt – vaikea tehdä, kun en pahemmin ymmärrä.

Eniten minulla on täällä tainnut olla ikävä sitä suomalaisen lukioni ilmapiiriä. Suomen nuoriso käyttäytyy oikeasti paljon aikuismaisemmin kuin ranskalainen. Esimerkiksi ruokajono on tästä hyvä esimerkki: Suomen lukiossani ruokajono on parhaimmillaan varmaan parisenkymmentä metriä, mutta takanatulevat eivät silti tallo edessäolevien päälle, kuten täällä tapahtuu aina ruuhka-aikaan. Suomessa voin myös kutsua opettajia etunimellä, eikä minun tarvitse teititellä. Ylipäätään omassa lukiossani minulla on olo, että kun en osaa, niin kysyn – täällä niin en pahemmin tee.

Kaikenlaisia juhlia ynnä muita arjesta poikkeavia juttuja kaipaan myös; missä ovat penkkarit, wanhat, teemapäivät, joulu- ja kevätjuhlat... Täällä joulun tulonkin huomasi koulussa lähinnä ruokalan karmeasta tekojoulukuusesta.

Unohdin luultavasti vielä paljon asioita, mutta onpahan tässä kuitenkin aika lailla informaatiota, enkä jaksa kirjoittaa enempää... (Faktatiedosta kiitokset kuuluvat Wikipedialle!)