Mikäs se tässä on ollessa, arki rullailee eteenpäin aika samalla tavalla kuin ennenkin. Tammikuu suorastaan humahti ohitse, ja vielä/enää on jäljellä reilu nelisen kuukautta tätä Ranskan aikaa. Myönnettäköön, että vaikka Ranskan-aikani on mennyt mukavasti, ajatuksissani minulla on vielä neljä Ranskan-kuukautta jäljellä. Tälläpä se on tullut huomattua, että minä en ole ranskalainen.
Arjesta ei ole sen kummemmin kirjoitettavaa. TPE (löysin erään toisen vaihtarin blogista ilmauksen ”temps perdu ensemble” eli ”yhdessä kadotettu aika”, ja allekirjoitan sen ihan täysin...) on vihdoinkin valmis ja palautettu, tänään tuli ilmoitus suullisen kokeen päivämääristä: tämä tyttö suunnistaa tuomariston eteen keskiviikkona 30. maaliskuuta klo 13.40. Tällaisen itseni nolaamisen jälkeen voinkin nauttia perjantaisin vasta kymmeneltä alkavista koulupäivistä! Niitä odotellessa...
Oppitunneilla olen hiljalleen ruvennut oikeasti tekemäänkin jotain, joten nykyään yritän vääntää muistiinpanoja siinä missä muutkin, ihan ranskanoppimismielessä – siksihän minä tänne olen tullut. Historianopettajan tyylistä vain en tykkää, hän puhuu aivan liian nopeasti, ja minun on vaikea pysyä perässä ja ymmärtää samaan aikaan. Ranskanläksyistä olen sen sijaan luistanut entiseen tapaan, muut palauttivat tänään ainekirjoitussuunnitemiaan... Ranskanläksyt vain ovat minulle aivan liian vaikeita. Muu luokka on aika stressaantunut niiden lähestyvien harjoitusylppärien vuoksi, minä en niinkään. Mietityttää vain, että miten saan ne neljä tuntia siellä koetilanteessa kulumaan...
Tänään meillä on illalla ruoaksi creppejä ja galetteja vanhan Chandeleur-juhlan kunniaksi. Kyseinen juhla on alun perin raamatullinen juhla, mutta ainakin minun hostperheeni juhlistaa sitä lähinnä iltaruokaa muuttamalla. Hostisäni naureskelikin yhtenä päivänä, että ranskalaiset juhlivat kaikkea, mihin liittyy jokin ruoka. Tammikuun ensimmäisellä viikolla esimerkiksi syötiin Kuninkaiden piirakkaa (”Galette des Rois”) loppiaisen kunniaksi. Kyseiseen piirakkaan on aina piilotettu pieni esine, jonka palasestaan löytävä saa olla kuningas tai kuningatar yhden päivän ajan. Meillä oli kahtena päivänä piirakkaa ja minä pääsin ”kuningattareksi” kumpanakin päivänä. Myönnettäköön, että se varsin ruma pahvinen kruunu ei pysynyt kovinkaan kauaa päässä...
Lomaan on siis vielä viikon verran, vaikka ensi viikolla minulla onkin jo pari vapaapäivää. Tämä loma tulee luultavasti vietettyä pitkälti Pariisissa, sillä muulla perheellä ei edes ole yhtä paljon lomaa kuin minulla. Bretagnen alueella menemme kyllä jossain vaiheessa vierailemaan, mutta se saattaa olla myös vasta seuraavan loman ohjelma. Kylläpä Pariisissakin saa aikansa kulumaan, joten minulla ei ole mitään sitä vastaan. Täytyy myös myöntää, että vastasin viettäväni mielummin lomani Pariisissa kuin mökillä Ranskan maaseudulla hostäitini minulta asiaa kysessä – mökkeily kun ei kuulu lempipuuhiini...
Tänään keskiviikkona kysyin hostäidiltäni lähialueen kampaajista. Hostäitini suosittelemaan kampaamoa en lopultakaan löytänyt, mutta erään toisen kampaamon kylläkin, ja kun ilman ajanvarausta pääsi suoraan käsittelyyn, niin minähän menin. Lopputulos on ihan mukava, mutta on kyllä kiva mennä sitten taas Suomessa kampaajalle, sillä kampaamosanasto ranskaksi on vähän hakusessa.
Muuten iltapäivä on mennyt kesätyöhakemuksia täytellessä. Tiistain hyppytunnit käytin kerrankin hyödyllisesti väsäämällä CV:ni koulussa ja tänään olen värkkäillyt netissä työhakemuksia vähän joka suuntaan. Josko jostain tärppäisi, tänä keväänä lomailen kuitenkin niin paljon, että ajattelin voivani ihan hyvin työskennellä ensi kesän – mikäli niitä töitä joku minulle tarjoaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti