Arjen kulttuurieroja

Mikäs se tässä on ollessa. Viime viikko tuntuu suorastaan humahtaneen ohitse, ja tuntuu kivalta, että aika kuluu nopeasti. Joululoman jälkeen aika muutenkin tuntuu kuluneen paljon nopeammin kuin ennen joulua.

Torstaina englanninopettajamme oli järjestänyt meille illaksi englanninkielisen teatteriesityksen nimeltään Mirror Game. Pääsin onneksi enkunopettajani kyydillä, sillä paikka oli melko kaukana, ja julkisilla liikennevälineillä olisin joutunut koukkaamaan ison mutkan päästäkseni perille. Ranskalaisten englannintaidoista kertoo kyllä jotain se, että monikaan ei ymmärtänyt näytelmää kovin hyvin, vaikka sen teksti ei ollut kovin vaikeaa ja näyttelijät puhuivat erittäin selkeästi. Minä kuitenkin ymmärsin ja tykkäsin esityksestä kovasti!

Perjantaiaamuna olo ei ollut niitä hehkeimpiä, sillä pääsin torstaina nukkumaan joskus puolen yön jälkeen ja koulussa piti olla jo kahdeksalta. TPE-tunnilla toinen opettajista kuitenkin kehui kovasti tekemääni tutkielmaa (joka muuten pitäisi viimeistellä tänään...). Minä saan siis tuosta TPE:stä arvosanan niin kuin kaikki muutkin, mutta minulle sillä arvosanalla ei ole suoraan sanottuna mitään väliä, se kun ei vaikuta minun suomalaisiin opintoihini, mutta olen silti tehnyt enemmän töitä tuon työn parissa kuin työparini (jolle sillä arvosanalla pitäisi olla väliä!). Aihe on kuitenkin ihan mielenkiintoinen (The emergency of homosexual movement in the United States of America), joten sen tutkielman parissa näpertelyä jaksaa tehdä ihan hyvin.

Lauantaina ohjelmassa olikin sitten alennusmyynneissä kiertelyä Hannan kanssa. Kauppoihin olivat tiensä löytäneet myös kaksi muuta ihmistä, joten tunnelma oli hieman tiivis. Paljon tuli kaikennäköistä ostettua (pankkitilin saldoa en taidakaan heti vilkaista...), kuten pari uutta paitaa, liivi (täydellinen heräteostos), kirja (Anna Gavalda: Ensemble, c'est tout), leffaboksi sekä synttärilahjaksi itselleni uusi hajuvesi. Päivällistimme eräässä kiinalaisravintolassa, jossa tuli vedettyä ruoan mukana kupillinen sweet chili -kastiketta... Olenkin tainnut sanoa, että minulla on ollut mausteista ruokaa ikävä!

Viikon aikana on tullut koettua myös yksi kulttuurien yhteentörmäys ja olen taas huomannut, että ei tämä vaihtarina oleminen aina niin kovin helppoa ole, vaikka pääasiassa täällä meneekin mukavasti. Sain nimittäin perheeltäni vähän sellaista palautetta, että heidän mielestään en kiitä täällä tarpeeksi. Minua se hieman ihmetytti, sillä kuitenkin kovasti olen yrittänyt ja kiitän paljon enemmän kuin kotona Suomessa. Minulle kuitenkaan sellainen suomalaisesta näkökulmasta ”yltiöpäinen” kiittely ei tule luonnostaan. Lähetin vielä isoäidillekin kiitoskortin joululomasta. Nyt yhden keskustelun jälkeen asiat näyttäisivät olevan jokseenkin kunnossa, mutta joskus minua hieman kaivelee se, että minusta tuntuu, ettei minua tulla vastaan näissä kulttuurieroasioissa. Loppujen lopuksi ranskalaiset ovat kuitenkin varsin ylpeitä ihmisiä, ja välillä sen huomaa selvemmin kuin muulloin.

Olen ruvennut myös ottamaan itseäni niskasta kiinni tuon lihomisasian kanssa ja tänäänkin kävin aamupäivällä reippailemassa tunnin verran. Mikäs se on ulkoillessa, kun lämpötila pyörii edelleenkin siinä +10 asteessa ja aurinko paistaa. Arkena pääsen kuitenkin useimmiten niin myöhään koulusta, ettei ulkona ole enää niin aurinkoista kuin päivällä. Mukavampi täällä on kuitenkin tällä hetkellä ulkoliikuntaa harrastaa kuin niissä Rovaniemen -30 asteen pakkasissa.