Olen selvästi jäänyt koukkuun tähän bloggaamiseen, kun tänäänkin olin kirjoittamassa teksiä ihan innoissani. Olen aina tykännyt kirjoittaa ja se on minulle keino selvittää päätä. Nyt vaihtovuoden aikana sille onkin ollut entistäkin enemmän aihetta – yksi kolmesataasivuinen päiväkirjakin on muutamaa sivua vailla täyttynyt tämän 4,5 kuukauden aikana... Minusta on kiva kirjoittaa tänne päänsisäisestä elämästäni, tosin tämä on kylläkin aika lailla karsittu versio. Ja niitä kommentteja on muuten tosi kiva saada!
Toisten vaihtareiden blogeja olen myös lueskellut, ajattelinkin linkittää niitä tuohon viereen, kunhan saan aikaiseksi. Vertaistuki on verraton apu ja blogeja on mielestäni muutenkin kiva lukea.
Hostisä tuli tänään työreissulta, missä hän oli ollut kansainvälisessä musiikkialan tapaamisessa työnsä puolesta, hän työskentelee musiikin tekijänoikeusjuttujen parissa. Nyt meillä onkin olohuoneen pöydällä iso kasa näyte-CD:itä (joiden joukossa on muuten suomalainenkin!). Suomen koju oli ollut kuulemma hieno, koivusta rakennettu vieläpä.
Tänään keskiviikkona lähdin iltapäivällä seikkailemaan bussilla Vélizy 2 -ostoskeskukseen, josta alennusmyynneistä mukaani tarttui vielä yksi ihana kauluspaita. Asun kulkuyhteyksien kannalta ihanteellisessa paikassa, sillä lyhyen kävelymatkan päästä lähtevät sekä RER (lähijuna), metro, tram (olisikohan suomeksi raitiovaunu) että miltei viitisentoista bussia eri suuntiin. Parempaa ei voisi edes toivoa!
Hostperheeni on kuluttamisessa ja tavaroiden ostamisessa aika eri kastia kuin minä. Minusta on hauskaa käydä välillä shoppailemassa – en minä sitä aivan järjettömästi harrasta, mutta tykkään tehdä kuitenkin ja täällä varsinkin, kun mahdollisuuksia on vähän enemmän kuin Rovaniemellä. Isäntäperheelleni (vaate-)kaupoissa kiertäminen on kuitenkin pakollinen paha. Saankin nykyään vastaani vähän huvittuneita ja epäuskoisia katseita, jos kerron käyneeni shoppailemassa (taas). Minulla on täällä kuitenkin vapaus tehdä vapaa-ajallani mitä tykkään, vaikka joissain asioissa minun ja isäntäperheeni maailmankatsomukset menevätkin ristiin.
Kahden viikon päästä meillä ovat tulossa harjoitusylppärit, ranskaksi nimeltään bac blanc, maanantaina vuorossa on ranska ja perjantaina matematiikka/luonnontiedeaineet. Kysäisin luokanvalvojaltani, niin minunkin pitää tehdä nuo kokeet, vaikken edes osallistu täällä ylppäreihin. Varsinkin ranskan bac blancista tulee hilpeä neljätuntinen pulpetissa nököttäminen, kun minultahan ei vielä ihan syvällinen analyysi 1500-luvun ranskankielisestä klassikkokirjallisuudesta ranskan kielellä onnistu... Hostveljeni kuitenkin kertoi minulle saaneensa omasta bac blancistaan arvosanaksi 5/20 – ja hän on sentään ihan syntyperäinen ranskalainen – joten ehkä minulla ei ole hätäpäivää... Ei sillä, että näillä arvosanoilla olisi minulle mitään väliä.
Bac blanceissa on kuitenkin se hyvä puoli, että sillä viikolla ei ole muita oppitunteja ollenkaan. Käytännössä minulla ovat tiistai ja keskiviikko kokonaan vapaita ja torstaina on vain kaksi tuntia koulua. Oikeastihan nuo päivät ovat ”lukulomaa”, mutta minähän en täällä paljon opiskele, joten lomani alkaa taas pehmeästi vähän etukäteen!
Olen täällä ollessani myös huomannut, että ranskalaisnuorista on vähän hankala saada parempia ystäviä. Minulla on kyllä koulussa monia kavereita, joiden kanssa voin olla koulupäivien ajan ja minulla on ihan mukavaa heidän kanssaan, mutta läheisempiä ystäviä en ole löytänyt. Minun luokallani aika monet ovat kuitenkin vähän nuorempia ja ranskalaisnuoret tuntuvat muutenkin ”aikuistuvan” myöhemmin kuin me suomalaiset. Kun siihen lisätään vielä tämä vaihtarivuoden aikana tapahtunut itsenäistyminen, niin minä ja muut luokkalaiseni olemme aika lailla eri aallonpituuksilla. Luokkalaisissani on kuitenkin mukavia tapauksia (vaikka emme sydänystäviä olekaan), kuten esimerkiksi kaksi Nighwishin fanipoikaa, joista varsinkin toinen on aina viemässä minun suomi-ranska-sanakirjani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti