Joululoma loppui aivan liian nopeasti, ja olen ehtinyt käydä koulua jo pari päivää. Miksi lomat aina sujahtavat ohitse? Nämä kuluneet kaksi viikkoa lomaa hujahtivat paljon nopeammin ohitse kuin kaksi viikkoa koulua...
Sunnuntaiaamuna heräsin varsin hilpeissä merkeissä aamuseitsemältä pahaan oloon ja mahakipuun. Päivä siis kului lähinnä sängyssä maatessa ja oloa voivotellessa, päivän ruokailu koostui lähinnä parista jogurtista, banaanista ja kokiksesta (ranskaisten mahatautijuoma!). Hostäitini yritti ehdotella minulle kaikenlaisia ruokia, vaikkei minulla ollutkaan yhtään ruokahalua. Lääkkeitäkin minulle meinattiin tuputtaa vaikka minkälaisia. Ranskalaiset oikeasti syövät ihan joka pikkuvaivaankin pillereitä! Maanantaina jäin viettämään rokulipäivää, vaikka olo alkoikin olla jo ihan hyvä. Myönnettäköön, että kotona Suomessa olisin raahautunut kouluun tuossa olotilassa, mutta täällä koulunkäyntimotivaationi on aika lailla alhaisempi. Nyt tätä kirjoittaessani sekä hostsiskoni että hostveljeni ovat kumpikin ilmeisesti saman taudin kourissa...
Kouluun palasin tiistaina, siellä ei mikään ollut muuttunut. Mielialaa piristivät kuitenkin kaksi takaisin saatua englanninkoetta, joista sain arvosanoiksi 18/20 ja 20/20 (ranskalaisten arvosteluasteikko on siis välillä 0-20, jos en ole maininnut siitä aikasemmin). Englannin opettaja on selvästi alkanut pitää minusta enemmän sen minun esitelmäni jälkeen, kun pälätin ihan yksin kokonaisen tunnin Suomen koulujärjestelmästä.
Liikuntatunneista en ole vielä tainnut päästää höyryjä ulos, joten naputtelenpa niistäkin tänään. Ranskalaisessa koulussa siis ihan kaikki pitää arvostella. Liikuntatunneillakaan millään muulla ei ole merkitystä kuin niillä paperiin merkityillä luvuilla. Suomalaisen lukion liikunnankursseista voi saada ihan mukavat arvosanat olemalla paikalla, asiallisesti pukeutunut ja hyvällä asenteella liikkeellä, mutta täällä niillä ei arvosanaan kummemmin vaikuteta. Nyt joulun jälkeen ohjelmassa on sulkapallo, josta tykkään, mutta homma on vähän ärsyttävää silloin, kun ainoana tarkoituksena on saada luokallinen ihmisiä paremmuusjärjestykseen.
Nyt tammikuussa ohjelmassa olisi kolmipäiväinen STS:n järjestämä Pariisissa vieraileminen (vähän huvittavaa minulle, kun pyörin siellä kuitenkin vähintään joka viikonloppu), on ihan kiva nähdä taas muita vaihto-oppilaita. Täällä ollessa olen huomannut, kuinka paljon vertaistuki oikeasti auttaa, ja kuinka vaihto-oppilasta oikeasti ymmärtää vain toinen vaihtari. Taidankin lähteä naputtelemaan sitä ilmoittautumissähköpostia aluevalvojalleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti