Olo ei oikein tunnu tammikuiselta, sillä tällä hetkellä Pariisissa on noin 12 celciusastetta lämmintä. Tänään on vieläpä ollut erittäin nätti päivä, joten minusta tuntuu ihan keväiseltä. Mielialakin on kohonnut kauniin sään mukana paljon ylöspäin.
Loppuviikkona en ole puuhaillut mitään erikoisempaa, lähinnä käynyt koulussa ja röhnöttänyt täällä kotona. Torstaina pääsin koulusta jo puolilta päivin, sillä SVT-opettajamme oli murtanut kummankin jalkansa ja on sairaslomalla. Sain aluevalvojaltani myös sähköpostia, jossa hän ilmoitti, etten valitettavasti mahtunut mukaan STS:n järjestämille Pariisi-päiville. Pääsen mukaan kuitenkin torstaina 20.1., kunhan maksan menot omasta pussistani. 20. päivä sattuu muuten olemaan myös syntymäpäiväni. Ihan kiva, ettei tarvitse mennä sillon kouluun!
Luokallemme tuli nyt joulun jälkeen uusi oppilas, ja pääsin viimein perjantaina juttelemaan vähän hänen kanssaan. Oli kiva jutella jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ollut mitään ennakkoluuloja minun kielitaidostani. Nykyisellään ymmärrään pääsääntöisesti kaiken puhutun ja pystyn sanomaan haluamani asiat, eli pärjään jo arkielämässä varsin hyvin. Joidenkin jo tuttujen ihmisten kanssa puhuessani vain huomaan, että he eivät ota kielitaitoni kohentumista tosissaan, joka on joskus vähän ärsyttävää.
Hostäitini mukaan ranskantaitoni myös kirjoittamisen puolella ovat hypänneet aimo harppauksen eteenpäin. Raapustelin tänään nimittäin pienen kertomuksen joululomastani, eivätkä kirjoitusvirheet kuulemma olleet kummoisia. Ei sillä, tekstin vaikeustaso ei vielä päätä huimaa, mutta on tosi kiva saada palautetta, että edistystä on oikeasti tapahtunut. Aluevalvojankin mukaan kuulemma suomalaiset ovat täällä Ranskan vaihtaripiireissä tunnettuja hyvästä kielitaidosta ja kielenoppimisesta.
Perjantaina lähdin megahyppärilläni vaihtamaan joululahjaksi ostamaani väriävaihtavaa lamppua, jonka väriävaihtavuus ei toiminut. Vaihdon kanssa ei ollut kaupassa mitään ongelmia ja asiakaspalvelu pelasi, josta jotkin suomalaiset myyjät voisivat ottaa oppia... Ongelmana oli vain se, että saamani uusi lamppu ei myöskään toiminut. Lauantaiaamuna jouduin siis tekemään koko jutun uudestaan, tällä kertaa myyjä (sama kuin perjantaina) kokeili sentään etukäteen, että lamppuni toimi. Sainpas kuitenkin hoidettua koko jutun ranskaksi!
Tänään sunnuntaina vietimme hostäitini syntymäpäivää (joka tosin oikeasti oli jo alkuviikosta) ranskalaisittain käymällä ravintolassa syömässä. Tämänkertainen ravintola oli sisustettu tosi sympaattisesti 1900-luvun alun tyyliin. Ruokakin oli hyvää. Ruokalistasanastoa minun tosin pitäisi vielä opetella aika runsaasti, tähän mennessä osaan lähinnä perusruokien nimet. Miksi ruoille annetaan niin kummallisia nimiä?
Pohdin tuossa yksi päivä koti-ikävää, kotiinlähtemistä ja muuta siihen liittyvää. Missään vaiheessa minulla ei ole ollut aivan järjetöntä koti-ikävää, vaikkakin varsinkin alussa jonkinlaista sellaista tietysti oli. Ei se ikävä ole vieläkään ihan kokonaan hävinnyt, eikä häviäkään, mutta se on nykyään erilaista kuin alussa. Nykyisellään se on lähinnä pientä kaihoa kaikkia tuttuja ihmisiä ja asioita kohtaan, mutta sen kaihon kanssa pystyy ihan hyvin elämään, eikä se vedä mielialaa samalla tavalla matalaksi kuin alun koti-ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti