Vuosi 2010 sai eilen päätöksensä, joten perinteiseen tapaan tässä pitäisi kai nyt naputella pieni yhteenveto ja tilinpäätös viime vuodesta. Olen nukkunut viime yönä muutaman hassun tunnin, joten tässä mielentilassa tunnetusti tekstistä tulee laadultaan joko seuraavaa Finlandia-palkintoehdokaslaatua tai ö-mappitavaraa... Onneksi on olemassa delete-nappi (tai supprime näin ranskankielisellä alueella).
Vuotta 2010 minun elämässäni määrittää pitkälti se, että pääsin toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani vaihto-oppilaaksi lähtemistä. Tässä vaiheessa vaihtovuottani täytyy kyllä sanoa, että en minä silloin lähtiessä vielä tiennyt, mihin tässä olinkaan ryhtymässä. Jo tässä ajassa Ranskassa olen oppinut valtavasti – kielistä, kulttuureista, muista ihmisistä, itsestäni. Esimerkiksi olen jo nyt tosi tyytyväinen siihen, kuinka paljon olen oppinut ranskaa, sillä pärjään nyt arkielämässä ongelmitta täysin ranskan kielellä. Tästä on paljolti kiittäminen isäntäperhettäni, joka on sitkeästi puhunut minulle koko ajan pelkkää ranskaa (vaikka he kaikki puhuvatkin parempaa englantia kuin keskivertoranskalaiset). Ranskalaiseen kulttuuriin olen muutenkin väistämättä tutustunut varsin läheisesti ja sen myötä saanut uutta perspektiiviä suomalaiseen elämäänikin. Vanha sanonta ”kaukaa näkee lähelle” onkin osoittautunut todeksi. Olen oikeasti tajunnut olevani suomalainen ja onnellinen sellaisena. Suomi on minulle maailman paras maa.
Eniten tämä vaihto-oppilasvuosi on kuitenkin opettanut minulle itsestäni jo tähän mennessä. Olen oppinut ”asiat järjestyvät aikanaan” -asennetta ja saanut entistäkin enemmän itseluottamusta. Olen huomannut, että minussa on aikamoinen annos sitä kuuluisaa suomalaista sisua, kun olen sitkeästi rämpinyt vaihto-oppilasvuottani eteenpäin, vaikkei aina olekaan ollut kivaa.
Uuden vuoden lupauksiin en usko, enkä sellaisia tee periaatteen vuoksi, mutta on minulla silti jotain ajatuksia vuoden 2011 suhteen. Yritän elää hetkessä ja olla murehtimatta asioita, joita ei kannata murehtia. Olen varsinkin täällä ollessa huomannut ne erittäin tärkeiksi taidoiksi. Aion puskea vuoteen 2011 hyvällä asenteella, sillä asenne ratkaisee loppupeleissä erittäin paljon.
Ja jottei tämä postaus jäisi turhan runolliseksi ja syvälliseksi, kerron vähän uuden vuoden juhlinnastani. Minä, toinen suomalainen vaihtari Hanna sekä minun hostsiskoni lähdimme illalla hostsiskoni ystävän luokse syömään, jonne tuli myös kymmenkunta muuta ihmistä. Tällaisessa nuortenkin illanvietossa huomasin olevani ruokakulttuuristaan tunnetussa maassa, sillä söimme kunnollisen neljän ruokalajin päivällisen, jonka jälkeen ei todellakaan ollut nälkä. Alun perin tarkoituksena oli seurata vuoden vaihtumista Eiffel-tornin tienoilla, mutta suunnitelmat muuttuivat, ja suuntasimme koko porukan voimin takaisin meille. Loppuyö kului huonoja pop-kappaleita kuunnellessa ja yleisestä illanvietosta (yönvietosta) nauttiessa, sänkyyn kaaduin siinä puoli viiden kieppeillä häädettyäni ensin sängyssäni röhnöttäneen yhden ranskalaisen, kun silmät vain eivät suostuneet pysymään enää auki. Eilisilta sekä viime yö olivat tosi kivat.
Vuodessa 2010 ei ollut kerrassaan mitään vikaa, mutta siitä on hyvä lähteä parantamaan. Tänä vuonna 2011 odotettavissa ovat ainakin minun 18-vuotissynttärini pikapuoliin, kotiin palaaminen, autokoulun käyminen, uusi kouluvuosi suomalaisessa lukiossa ja siitä seuraava armoton stressi... Olen siis ihan tyytyväinen tämän vuoden näkymiini tällä hetkellä. Gandalfin sanoin: ”All we have to decide is what to do with the time that is given to us.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti