Pohdintaa räkätautisena

Flunssaisia terveisiä koleanharmaasta Pariisista. Poden tällä hetkellä kolmatta flunssaani Ranskassa ollessani, vähän ärsyttää. Vaihto-oppilaana oleminen näyttääkin olevan kropalle aika raskasta. Toisaalta minulle kelpaa kyllä muutama vapaapäivä koulusta...

Torstaina menimme luokkani kanssa teatteriin katsomaan Alfred Mussetin Les Enfants du Siècle (”Vuosisadan lapset”, en tiedä onko tätä käännetty oikeasti suomeksi) -näytelmää. Kyseinen näytelmä sisältää itse asiassa kaksi erillistä näytelmää, nimeltään Fantasio ja On ne badine pas avec l'amour (”Rakkaudella ei leikitellä”). Hirvittävästi en niistä ymmärtänyt, sillä kieli oli vanhahtavampaa ranskaa, mutta teatterissa oli silti ihan mukava käydä. Hieman lyhyempikin esitys olisi kuitenkin minulle riittänyt; kolme tuntia tuntui loppuvaiheessa varsin pitkältä...

Perjantaina minulla oli vain kolme tuntia koulussa, mutta aamuinen herätys klo 6.30 tuntui teatterissa myöhään venähtäneen illan takia varsin julmalta. Iltapäivällä jatkoin ulkoiluhousujen metsästämistä tuloksekkaasti; lompakkoni laihtui kummasti, mutta olen nyt ihanien purppuranviolettien Roxyn ulkoiluhousujen omistaja. Onneksi olivat sentään alennusmyynnissä. Alunperin tarkoituksenani oli lähteä perjantai-iltana urheilemaan, mutta päälle iskenyt räkätauti päätti toisin. Mielialaa piristi kuitenkin lumisade (vaikka lumi sulikin heti pois)!

Lauantaina tuntui edelleenkin ihanalta ja ihmeelliseltä nukkua pitkään! Iltapäivällä lähdin hostperheeni kanssa kävelemään Les Passages -käytäviä ja ihastelemaan Pariisin pikkuputiikkeja. Kartutin taas joulukoristevalikoimaanikin. Alkuillasta tapasin Hannan ja lähdimme suunnistamaan kohti elokuvateatteria, mutta Harry Potter -suunnitelmamme kariutuivat vapaiden paikkojen puutteeseen. Aikamme Pariisin katuja ilman kummempia suunnitelmia tallailtuamme lähdimme Notre Damen suuntaan etsimään kivaa ruokapaikkaa. Illan ruoaksi valikoitui kanawokki, ranskalaisittain... Loppuillan vietimme Shakespeare and Company -kirjakaupassa, jossa ollessa tuntui, kuin olisi hypännyt yhtäkkiä Britanniaan. Oli erittäin ihanaa kuulla välillä englanninkielistä puhetta ranskan kielen sijaan! En taida myöskään tarkistaa tilini saldoa vähään aikaan, sillä ostin lauantaina taas kaikkea ”tarpeellista”. Kotiin päin lähdettyämme tapasimme juna-asemalla myös suomalaisen vaihto-oppilaan! Hän oli kylläkin yliopistovaihdossa, mutta tällainen kohtaaminen piristi mieltä.

Alun perin tarkoituksenani oli lähteä yrittämään onneani Harry Potterin suhteen uudestaan tänään sunnuntaina, mutta lippujen varaaminen ei onnistunut, enkä jaksanut lähteä yrittämään, kun varmuutta lipuista ei ollut. Ajattelin mennä katsomaan Harry Potterin ensi perjantaina, sillä minulla on koko iltapäivä vapaana.

Minulla on täällä paljon aikaa ajatella, kuten olen aikaisemminkin sanonut. Viime aikoina olen pohtinut yhteyden pitämistä Suomeen. Olen puhunut vanhempieni kanssa Skypen välityksellä kerran viikossa ja kirjoitellut sähköpostia kun on tuntunut siltä. Kavereihini olen pitänyt vähemmän yhteyttä, lähinnä Facebookissa ja mesessä, mutta silti paljon enemmän kuin STS suosittelee (”kerran kuukaudessa voi soittaa vanhemmille, kerran viikossa voi käydä Facebookissa”). Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että koska lopulta minun aikani täällä Ranskassa ei ole hirvittävän pitkä (vaikka rehellisesti puhuen se välillä tuntuukin ikuisuudelta), en halua ”katkaista” kaikkia siteitäni Suomeen. Luulen myös paluun olevan helpompi näin, jos minulta ei ole jäänyt vuoden elämää Suomessa kokonaan ”välistä”. Ymmärrän kuitenkin, että liikaa Suomen elämään ei saa takertua, tai tästä ajasta täällä ei pysty nauttimaan.