Arkea

Mitäs tässä onkaan viime blogipäivityksen jälkeen tapahtunut... Arki on täällä nykyään viikosta toiseen samanlaista, sillä koulussa ei tapahdu mitään ihmeellisempää. Ajattelinkin muka, että tästä päivityksestä tulisi lyhyt, mutta innostuinkin vähän kertoilemaan muista asioista...

Maanantaina lähdin hostsiskoni seuraksi elokuviin. Katsoimme ranskalaisleffan nimeltä No et moi, joka kertoi kahdesta tytöstä, joista toinen asui kadulla. Lempileffojeni joukkoon tuo elokuva ei taida päästä, mutta olin erittäin tyytyväinen siihen, kuinka hyvin ymmärsin tarinan! Suunnittelin meneväni leffaan myös ensi viikonloppuna, sillä Harry Potter 7:n ensimmäinen osa tulee täällä ensi-iltaan tänään keskiviikkona 24.11. Ranskassahan ei niitä maailmanensi-iltoja tunneta... Täällä kaikki uudet leffat tulevat ensi-iltaan keskiviikkoisin, sillä silloin oppilaat ovat koulussa vain aamupäivällä.

Tiistaina saimme koulussa historian/maantiedon tunnilla ne viimeviikkoiset maantiedonkokeet takaisin, pistemääräni oli niinkin hurja kuin 8,5/20. Olen itse asiassa ihan tyytyväinen, sillä en pahemmin tuohon kokeeseen lukenut. Viimeisellä tunnilla oli totuttuun tapaan liikuntaa. Halukkaat saivat mennä parantamaan ”kolmiloikan” tulostaan, loput saivat jäädä pelaamaan koripalloa. Loppujen lopuksi vain muutama oppilas pelasi (mm. minä!) ja loput istuskelivat tylsistyneinä salin seinustoilla, sillä opettaja oli valvomassa kolmiloikkaajia. Tunnin lopussa saimme kuulla hirveän saarnan siitä, kuinka opettajat eivät oikein tykkää meidän luokastamme, sillä me emme kuulemma kunnioita opettajia. Huvitin itseäni huomaamalla, että minulla ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää tuota puhetta... Minäkin kyllä ihmettelen, että ovatko nämä ranskalaisoppilaat minun ikäisiäni, sillä he käyttäytyvät kuin suomalaiset yläastelaiset.

Muutenkin minua ärsyttää ranskalaisissa nuorissa minkäänlaisen itsenäisyyden puute. Täällä hostperheeni luona minunkaan ei esimerkiksi tarvitse tehdä paljonkaan kotitöitä, kunhan vain pidän oman huoneeni ja kylppärini suhteellisen siisteinä. Ruoka tulee aina valmiina pöytään, ja hostäitini taisikin alkuun olla aika hämmästynyt siitä, että minä osaan oikeasti tehdä itse ruokaa ja leipoa. Yksin kotona ollessani ensimmäinen ruokavaihtoehtoni ei siis ole noutopizza... Hostsisarukseni ovat tosi mukavia kumpikin, mutten silti uskoisi heidän olevan 18- ja 21-vuotiaita. Täällä myös muutetaan kotoa paljon myöhemmin pois kuin Suomessa tehdään. Ranskassa lasten ja aikuisten välissä on oikeasti kuilu, ja koulussakin meitä pidetään vain lapsina. Suomalaiseen lukioon tottuneena, jossa kaikki asiat täytyy hoitaa itsenäisesti ja osata suunnitella opintonsa, tällainen kohtelu on tosi ärsyttävää. Koulun Carnet de liaison -vihkoon (suunnilleen samanlainen kuin ala-asteen ”reissuvihko”, haha) täytyy myös pyytää aina vanhemmilta allekirjoitus, jos esimerksi tunti on peruttu.

Näin keskiviikkoisin koulupäivä on mukavan lyhyt. Luokanvalvojamme ilmoitti myös, että hän on poissa kolme seuraavaa perjantaita, joten ensi perjantaina minulla on kolme tuntia koulua myös perutun englannintunnin johdosta! Tämä koulu ei taida tuntea sijaisia, mutta se ei haittaa minua kyllä yhtään.

Minulta on täällä jo muutaman kerran kysytty, että ovatko säät täällä minun mielestäni todella lämpimiä. Näiden ranskalaisten mielestä onkin kummallista, että minulla voi olla täällä kylmä. Hostäitini piti sitä kummallisena, että minä käytän jo näillä keleillä hattua ja hanskoja. Olenkin kertonut, että Suomessa puetaan paljon vaatteita silloin kun on kylmä. Kerrospukeutuminenkin taitaa olla ihan tuntematon juttu. Monilla ranskalaisilla on jo nyt päällään sellainen superpaksu untuvatakki (lämpöasteita on siis noin 5°C), ihmettelenpähän vain, että mitä he pukevat päälleen vielä kylmempien ilmojen tullessa.

Kirjoittelin eilen illalla huvikseni listaa siitä, mitä kaipaan Suomesta eniten, ja ajattelin laittaa sen tännekin näkyville. En pode koti-ikävää, mutta joitakin asioita muistelen kaiholla:

• Sauna. Mietin ennen tänne lähtöä, että tulenko kaipaamaan saunaa, ja tässä vaiheessa voin kertoa, että kyllä kaipaan. Vaikka suihkuun pääsee aina halutessaan, niin olo ei ole samalla tavalla puhdas kuin saunan jälkeen. Myös sitä saunan jälkeistä rentoa oloa on ikävä.
• Klisee mikä klisee, mutta ruisleipä. Patonkikin on hyvää, ei siinä mitään, ja on täällä muunkinlaista leipää aina välillä, mutta kunnollinen tumma ruisleipä vain on jotain ihanaa. Äidin lähettämiä hapankorppuja olisin voinut syödä vaikka kuinka...
• Tämä taitaa olla myös klisee suomalaisvaihtarien keskuudessa, mutta suomalainen maito. Täällä maito maistuu ihmeelliseltä (luultavasti säilöntäaineiden vuoksi, sillä maitoa säilytetään lämpimässä). Nyt alan olla jo tottunut sen makuun, mutta en juo silti maitoa samalla tavalla kuin kotona.
• Kunnollinen luminen talvi. Tiedän kyllä, että ensi talvena taas kiroan, kun koko ajan on kylmä, mutta tällainen väli-ilmasto, missä tällä hetkellä elän, ei vain sovi minulle.
• Suomalainen lukio. Vaikka stressikäyräni nouseekin aina tasaista tahtia koeviikon lähestyessa, suomalaisessa lukiossa oikeasti oppiikin jotain, ja se vähän niin kuin on koulun idea.
• Suomen kieli. Vaikka ymmärränkin ranskaa jo varsin hyvin, en kuitenkaan voi puhua sitä vielä kovin sujuvasti ja kertoa kaikkia mielipiteitäni. Ja vaikka loppuajasta täällä toivon mukaan ranska sujuu myös itse puhuttuna, vieraalla kielellä puhuminen ei koskaan ole samanlaista kuin omalla äidinkielellä asioiminen.
• Hiljaisuus ja tietynlainen toisten asioiden rauhaan jättäminen.
• Äiti ja iskä sekä minun koirani. Koti. Tarvinneeko sanoa enempää?