Ja taas olisi uuden blogipäivityksen aika... Aika on ruvennut hiljalleen kulumaan paljon nopeammin kuin sillon aluksi. Välillä synkkinä hetkinäni lasken päiviä kotiinpaluuseen (alle seitsemän kuukautta!), mutta tiedän kyllä, että se saapuukin lopulta varmaan varsin yllättäen.
Katsoimme keskiviikkoiltana isäntäperheeni kanssa Delicatessen-nimisen elokuvan, joka on samalta ohjaajalta kuin Amélie. Elokuva oli varsin mielenkiintoinen... Haluaisin joskus vähän ajan päästä ehkä kuitenkin katsoa sen uudelleen, sillä ihan kaikkea en siitä ymmärtänyt. Torstai oli vapaapäivä, mikä tuntui ruhtinaalliselta! Iltapäivällä menin toisen suomalaisvaihtarin Hannan luokse; alun perin tarkoituksena oli mennä vierailemaan Versailles'n linnassa, mutta huonon sään takia vietimmekin iltapäivän ja alkuillan ihan kotosalla. Suomen puhuminen on ihanaa!
Lauantait vapaaksi -projektini eteni taas lauantaina, sillä hostäitini kirjoitti luokanvalvojalleni, että hän voi opettaa minulle ranskaa (hän opettaa muutenkin ranskaa maahanmuuttajille) lauantaiaamuisin sen sijaan, että istuisin kaksi tuntia ranskantunnilla tekemättä mitään. Luokanvalvojani mielestä idea oli hyvä, joten nyt sille täytyy saada vielä hyväksyntä ylemmältä taholta. Sainkin kutsun mennä käymään koulun kansliassa asian tiimoilta, joten maanantaina selviää, mitä tämä tyttö tekee jatkossa lauantaiaamuisin! Olo on kuitenkin tällä hetkellä toiveikas; minusta on mukava opiskella ranskaa hostäitini avustuksella ja se on minulle paljon hyödyllisempää kuin oppitunneilla istuminen. Hostsiskoni myös vitsaili, että jos minulle ei anneta lauantaiaamuja vapaaksi, niin sitten täytyy vain hankkia lääkärintodistus, että olen kykenemätön työskentelemään lauantaisin...
Lauantaina pääsin vielä tutustumaan Shakespeare and Company -kirjakauppaan, joka myy vain englanninkielisiä kirjoja. Kyseinen puoti on kirjanystävän unelma; vanha, sympaattinen rakennus täynnä kaikenlaisia kirjoja lattiasta kattoon. Olisin voinut viettää kaupassa vaikka kuinka kauan!
Sunnuntaiaamuna lähdin hostisäni kanssa tutustumaan Pariisin katakombeihin. Olimme paikalla jo hyvissä ajoin ennen avaamisaikaa, mutta jonoa oli silti ehtynyt jo kertyä. Tykkäsin katakombeissa vierailusta kovasti, paikka oli tosi mielenkiintoinen. Miljoonien ihmisten luut tuli luultavasti nähtyä. Ahtaanpaikankammoinen ei kuitenkaan siellä kärsinyt olla, katakombit kun sijaitsevat noin 20 metriä maanpinnan alapuolella metron, vesiputkien yms. alla.
Seuraavana projektinani onkin joululahjojen osto ja lähettäminen. Onneksi minulla on jo muutama idea siihenkin suuntaan, sillä Pariisissa on paljon ihania pikkupuoteja. Kauhistelen vain jo valmiiksi postimaksuja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti