Ihana Pariisi ja ihanaa ruokaa

Värkkäsin blogini asetuksia tänä aamuna, joten nyt kirjoituksia pitäisi pystyä kommentoimaan ilman minkäänlaisia tunnuksia. Kommentit otetaan ilolla vastaan! Google Analytics -ohjelmani kertoo, että blogillani on lukijoita, joten olisi kiva tietää, keitä te kaikki olette.

Loppuviikko hurahti koulun merkeissä, torstaina oli SVT:n/fysiikan koe ja perjantaina matematiikan. Tuohon edellä mainittuun raapustelin kolmen sivun verran kaikenlaista, mutta en yhtään tiedä, oliko yksikään vastaus oikein... Koe oli sinällään tosi helppo näin kolme lukion fysiikan kurssia käyneenä, mutta en osaa luonnontiedesanastoa ranskaksi. Matematiikan koe oli ihmeellinen, sillä osa kysymyksistä oli sellaisia, mitä ei ollut käyty tunneilla ollenkaan. En näin ollen ymmärtänyt tehtävänannoista kovastikaan... Hostäitini kertoi, että saatan saada luonnontiedeaineista numerot samoin perustein kuin ranskalaisoppilaat, joten kovin korkeita arvosanoja tuskin on odotettavissa.

Perjantain megahyppärilläni tulin taas käymään täällä kotona. Aluksi tarkoituksenani oli käydä kirjastossa ja vähän kävelemässä, mutta lopulta juutuin muokkaamaan blogilleni uutta ulkoasua. Jäinkin koukkuun kuvankäsittelyohjelman kanssa värkkäämiseen... Tuo pitkä hyppytunti on vähän ärsyttävä, sillä vaikka aikaa on yhteensä 4,5 tuntia, koko ajan pitää seurata kelloa. Sekin ärsyttää minua nykyään silti vähemmän, sillä lauantaina minun ei sentään tarvitse mennä enää kouluun. Olen oppinut arvostamaan kunnollista viikonloppua ihan uudella tavalla.

Lauantaiaamuna lähdimme Hannan kanssa Pariisiin joululahjaostosten merkeissä. Mieliala ei ollut ollenkaan hassumpi siinä Seinen rannalla kevyttä kenttälounasta syödessämme... Ymmärrän nykyään erittäin hyvin, miksi turistit rakastavat Pariisia, sillä minäkin rakastan tätä kaupunkia kovasti. Ranskalaisen yhteiskunnan kanssa en ole aina (tai monestikaan) samaa mieltä asioista, mutta Pariisin viehätysvoimaa ei käy kiistäminen.

Lauantai-iltapäivänä menimme hostperheeni sukulaisen häihin. Ranskassa kaikki vihkimiset hoidetaan ensin maistraatissa, jonka jälkeen halukkaat voivat vielä järjestää kirkkohäät, nyt kyse oli siis maistraattivihkimisestä. Paikalla oli jonkin verran sukulaisia ja ystäviä. Itse seremonia oli varsin lyhyt, enkä ymmärtänyt siitä kovinkaan paljon. Vihkimisen jälkeen menimme häävastaanotolle ilmeisesti morsiamen isovanhempien luokse Pariisin keskustaan erittäin nättiin ja luultavasti erittäin kalliiseen suureen asuntoon. Minä ja hostveljeni kuitenkin lähdimme kotia kohti melko lyhyen ajan jälkeen. Korkokengät olivat hieman väärä ratkaisu sitä illan metrotunneleissa ravaamista ajatellen...

Illalla hostveljeni ystäviä tuli vielä käymään ja olinkin heidän seurassaan varsin pitkään. Ilta oli mukava, vaikka nuorisoslangin ymmärtäminen onkin vielä vähän hakusessa. Perusranskan ymmärtäminen sujuu kuitenkin jo melko sujuvasti, josta olen erittäin tyytyväinen! Yritän koko ajan myös aktiivisesti opetella tätä kieltä, sillä ranskan kielioppi on kuitenkin varsin kinkkinen ja lukuisat aikamuodot vetävät minulta kielen solmuun.

Tänään sunnuntaina lounastimme hostisäni isän kanssa ravintolassa hostisäni syntymäpäivän kunniaksi. Näin kolmen ruokalajin ja kahden tunnin syömisen jälkeen olo on kieltämättä aika täysi, mutta ruoka oli hyvää (jumalainen crème brûlée)! Nyt sunnuntai-iltapäivänä opiskelen vielä vähän ranskaa hostäitini avustuksella (”lauantaiaamun tunti”).

Yksi huvittavista kielimokistani täällä ollessani on carte d'identité (henkilöllisyystodistus) ja carte fidélité (jäsenkortti) -ilmausten melko samankaltaisen ääntämisen sekoittaminen. Pari kertaa olenkin näyttänyt kassalle henkilöllisyystodistusta ja saanut vastaani kummastuneen ilmeen. Nykyään onneksi alan jo erottaa nuo ilmaukset!