I have moved and I've kept on moving

Terveisiä sateisestä ja syksyisestä Pariisista. Minulla alkaa olla ikävä lunta ja pakkasta kaiken tämän vesisateen keskellä... Mielialani on kuitenkin onneksi hyvä tällä hetkellä; nyt on menossa se parempi kausi. Kulttuurishokkikin taisi ruveta laantumaan, kunhan tiedostin sen.

Koulu pyörähti käyntiin kunnolla näin loman jälkeen ja kokeita olisi lähitulevaisuudessa edessä useampiakin. Ei sillä, että minä niihin osaisin jotain tehdäkin... Englannin kokeissa minua ärsyttää se, että niissä on paljon käännöslauseita englannista ranskaan ja toisin päin, se kun ei ole vahva lajini. Muihin kokeisiin olen yleensä vain raapustellut muutaman rivin jonkinlaista silsasalsaa...

Tiistaina muu luokka meni katsomaan Andromaque-näytelmää. Minä luistin siitä vaihto-oppilaan oikeudellani, sillä hostäitini mukaan kyseinen näytelmä on vaikeaselkoinen. Kuulemma nämä äidinkielenään ranskaa puhuvatkaan eivät olleet ymmärtäneet ihan kaikkea... Tiistaina koulupäivä loppuikin vähän aikaisemmin, sillä liikuntatuntia ei ollut tuon teatterikäynnin takia. Neljältä loppuva koulupäivä tuntuu nykyään tosi lyhyeltä!

Tänään keskiviikkona ranskantunnilla oli vierailemassa kaksi näyttelijää. He esittivät lyhyen näytelmän, jossa aiheena oli näytelmän harjoitteleminen, ja sen jälkeen kertoivat työstään. Minusta on ihan kivaa, että välillä tunnit ovat hieman erilaisia, sillä ranskaa on kuitenkin seitsemän tuntia viikossa. Kukaan ei kuitenkaan ollut kertonut minulle, että ranskantunteja oli siirretty tunnilla eteenpäin... Logistiikka ei oikein tässä ranskalaiskoulussa pelaa. Tässä vaiheessa tuli ikävä suomalaislukion Wilma-internetohjelmaa ja sitä, että sieltä sai oikeasti tietää poikkeusaikatauluista.

Iltapäivällä äitiyslomalta palannut oikea aluevalvojani Aude soitti minulle ja kyseli kuulumisia. Olen tällä hetkellä suunnattoman ylpeä siitä, että puhuin kokonaisen puhelun ranskan kielellä!!! Päällimmäisenä aiheena keskustelussa oli minun koulunkäyntini ja ne inhottavat lauantaikoulupäivät... Tällä hetkellä sekä hostäitini että STS (vaihto-oppilasjärjestöni) ovat ottaneet yhteyttä kouluun tämän asian tienoilta, sillä en minä näillä opinnoilla kuitenkaan jatkossa mitään tee. Koulu kuitenkin ilmeisesti haluaisi, että minä istuisin niillä tunneilla myös lauantaiaamuisin... Toivon kovasti, että tässä asiassa tapahtuisi edistystä. On inhottavaa ja rankkaa, kun ei ole ollenkaan oikeita viikonloppuja.

Alkuillasta uhmasin syyssadetta ja suunnistin bussipysäkille suuntanani Boulogne-Billancourtin kauppakeskus. Tarkoituksena oli löytää jonkinnäköiset ulkoiluhousut joululoman laskettelu- ja hiihtoharrastusta ajatellen, mutta aikani sovituskopissa ähkittyäni tuumasin, että ainakaan näitä ranskalaishousuja ei ole tehty tällaiselle pohjoismaalaiselle ruumiinrakenteelle... Perjantaina ajattelinkin suunnistaa toiseen ostoskeskukseen jatkamaan etsintöjä! Housujen ostamisen sijaan poistuin kauppakeskuksesta mukanani uusi puuteri (luvattoman kallis, mutta luonnonmukaisesti tuotettu) sekä ihana uusi hattu! Olen aivan ihastunut Accessorize-kauppaketjuun, joka myy mm. laadukkaita laukkuja, hattuja, huiveja, hanskoja sekä kivaa pikkukrääsää. Olisin voinut ostaa koko kaupan. Harmi vain, että kyseinen puoti ei ole aivan halvimmasta päästä... Ranskalaiset leipomot ovat myös aivan liian houkuttelevia, joten sorruin ostamaan pain au chocolatin, voitaikinaleivonnaisen jonka sisällä on suklaata. Vaihto-oppilaskilot ovat kuitenkin tähän asti pysyneet jokseenkin kurissa.

On ihanaa huomata, että minä pystyn jo kommunikoimaan ranskaksi jonkinlaisella tasolla. Ymmärtäminen alkaa olla jo huomattavasti parempaa (maanantaina ymmärsin jopa silloin, kun uimahallin kassaneiti kysyi, että onko minulla 50 sentin kolikkoa vaatesäilytykseen!) ja olo sen johdosta mukavampi. Meikäläinen kuulkaas puhuu sujuvaa ranskaa ensi keväänä, odottakaapas vain! Hostperheeni on myös alkanut opettaa minulle uusia sanontoja ja sanontatapoja, varsinkin puhekielen sellaisia.