Vaikka olenkin tänään ollut superreipas ja saanut paljon aikaan, nyt rupesi laiskottamaan ja väsyttämään. Itsepäisesti meinaan kuitenkin saada tämän tekstin aikaiseksi ja julkaistua ennen puolta yötä...
Maanantaina edessä oli siis kouluun paluu. Herätyskellon soidessa klo 6.30 olo oli lähinnä kuin kuolleista herätetyllä... Koulussa oli muuten samanlaista kuin aina ennenkin. Ainoa hyvä puoli kouluun paluussa oli se, että pääsin taas puhumaan ja kuuntelemaan enemmän ranskaa. Mielialaa nostatti myös takaisin saamani englanninkoe ajalta ennen lomaa, jonka arvosana oli pyöreät 20/20.
Tiistaina sen sijaan liikuntatunti masensi taas, sillä meillä on nyt muutaman viikon ajan ohjelmassa jonkinnäköistä kuviovoimistelua tms. (ranskaksi accrosport, minulla on suomenkielinen termi vähän hakusessa). Tarkoituksena on kuitenkin pienryhmissä tehdä erilaisia kuvioita, pyramideja, päälläseisontaa jne. Ja kun kerran ranskalaiskoulussa kaikki täytyy arvostella, niin lopulliset tuotokset pitää kuvata videolle! Voi kun kiva. Lisäksi vähän joka paikka on kipeänä tuon accrosportin seurauksena... J'ai mal partout !
Tänään keskiviikkona minulla oli vain yksi tunti koulua, mutta sepäs olikin sitten klo 8–9... Ilma oli kuitenkin kaunis, ja yhdeksän jälkeen koulusta palatessani olin jo kunnolla herännytkin, joten vedinpäs lenkkivaatteet päälle sekä lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille! Yllätin ihan itsenikin. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa juoksulenkkiä mielessä käy aina se, että kuka tätä tekee vapaaehtoisesti, mutta lenkille lähteminen on silti joka kerta himpun verran helpompaa kuin aiemmin. Sitä paitsi siihen kunnon liikuntasuorituksen jälkeiseen endorfiinivyöryyn jää koukkuun. Lenkin jälkeen suihkussa kuitenkin odotti ikävä yllätys, sillä lämmintä vettä ei tullut ollenkaan... Suihkussa oli kuitenkin pakko käydä ja hiukset piti pestä, joten lohdutin itseäni ajattelemalla, kuinka pintaverenkiertoni tykkää mukavan raikkaasta vedestä.
Blandinen 12-vuotias kummityttö Elsa tuli tänne meille sunnuntai-iltana, joten iltapäivällä lähdimme käymään kolmisin Cité des Sciences et de l'Industrie -tiedemuseossa (jossa siis kävin myös luokkani kanssa ennen joulua). Minä menin käymään perusnäyttelyiden lisäksi planetaariossa, joka oli kyllä ihan käymisen arvoinen. Mukavaa oli myöskin huomata ymmärtävänsä selostusta tähtitaivaasta sekä Auringosta ranskaksi. Interaktiiviset näyttelyt ovat myös tosi mukavia, myönnän pitäväni niistä enemmän kuin monista perinteisistä museoista.
Tänään pitäisi vielä saada viimeisteltyä TPE:n synthèse individuelle eli henkilökohtainen yhteenveto. Helpotin sentään työtaakkaani kirjoittamalla sen englanniksi, vaikka oikeasti sen pitäisi olla ranskaksi... Minä kuitenkin yritän päästä täällä koulussa mahdollisimman helpolla, ensi vuonna lukiossa saan paahtaa kyllä sitten sydämeni kyllyydestä.
Tällä viikolla mielialani on kuitenkin ollut varsin korkealla koulusta huolimatta. Täällä alkaa olla jo kunnolla kevät, aamuisin on hieman helpompi herätä, sillä on valoisaa, ilma on jo kohtuullisen lämmin jopa aikaisin aamulla. Koulusta en edelleenkään kovin paljon pidä, mutta isäntäperheeni kanssa menee vaihteeksi tosi hyvin, eli tämä pieni loma erossa toisistamme teki hyvää. Olen koko ajan tykännyt tästä tavasta, että joka ilta syödään yhdessä päivällinen aina samaan aikaan, ja nyt varsinkin kun ymmärrän kaikki keskustelut jopa Erwanin mutinoita myöten.
Olen nyt pienen ajan sisään saanut perheeltäni aika paljon kommenttia, että ranskan puhumiseni on parantunut paljon. Minusta se on hassua, sillä omasta mielestäni en ole viime aikoina kehittynyt mitenkään hurjasti, mutta tuntuuhan se kivalta, että muiden mukaan olen edistynyt. Olivier kommentoi, että käytän jo isäntäperheeni käyttämiä sanontoja sujuvasti, ja Elsankin kanssa olemme voineet ihan oikeasti keskustella. Puhuttua ranskaa ymmärrän jo hyvin ja sanavarastoa yritän kasvattaa koko ajan.
Varsinaiselta akropatialta tuo teidän koululiikunta vaikuttaa...
VastaaPoistaäiti