Laskettelua ja sukulointia

Eilen kotiuduin takaisin Pariisiin siinä puolenyön kieppeillä, joten nyt ajattelin kirjoittaa joululomani kuulumisia, kun olen toipunut matkustamisesta. Matkan alun tunnelmat löytyvät tuosta edellisestä postauksesta, jonka naputtelin jo aiemmin, mutta pääsin julkaisemaan vastan nyt.

Tapaninpäivänä suuntasimme kohti Ranskan Alppeja paikkaan nimeltä Samoëns. Majoittauduimme isoon hiihtomajan tapaiseen taloon. Meidän kanssamme samaan paikkaan majoittui myös suunnilleen hostäitini koko suku – kaksi serkkua perheineen (kummallakin oli kolme lasta), hostäitini äiti, tämän sisko perheineen, kolmas serkku... Minun makuuni tuolla olikin liikaa ihmisiä, varsinkin kun suurin osa heistä oli täysin vieraita. Oli varsin raskasta yrittää muistaa kaikkien nimet, ymmärtää kaikki kysytty, selittää aina samat asiat Suomesta (kuinka kylmää siellä on, onko revontulia oikeasti ja kuinka usein, mitä suomalaiset syövät...). Jurona suomalaisena tulikin kaivattua välillä enemmän omaa rauhaa, vaikka onneksi minulla sentään oli oma huone.

Mökissä asumista kuitenkin helpotti kummasti se, että pääsin tiistai-iltana SAUNAAN! Olen kaivannut saunaa täällä ollessa tosi paljon, joten otin mahdollisuudestani kaiken irti. Saunassa ollessa kuitenkin huomasi, että nyt ei olla Suomessa, sillä löylyä heitettiin kastelukannulla ja seinällä oli tiimalasi ajan mittaamista varten. Huvitin myös itseäni myöhemmin kertomalla ranskalaisille suomalaisista saunaperinteistä; varsinkin sekasaunasta kuullessaan ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Ranskalaisille sauna on enemmänkin joku terveysjuttu, eikä sellainen rentoutumispaikka kuin suomalaisille. Minulta kyseltiin, että minkä ikäisinä lapset pääsevät saunaan, kuinka kauan saunassa ollaan, kuinka kuumaksi se lämmitetään, onko sillä terveysvaikutuksia, käydäänkö saunan jälkeen pyörimässä lumessa jne.

Maanantaiaamuna lähdin hostvanhempieni kanssa suksivuokraamon kautta rinteeseen. Ensiksi meidän piti kiivetä gondolihissillä vartin verran ylöspäin, ennen kuin pääsimme edes alimpien lasketteluhissien lähtöpaikalle. Samoënsin laskettelurinteiden kokoluokka oli hieman toista kuin kotoisen Ounasvaaran... Rinteitäkin taisi olla kymmeniä ja suurinpaan tuolihissiin mahtui kerralla kahdeksan ihmistä. Maanantaina en tajunnut ottaa kameraa mukaan, mikä hieman harmitti, mutta tiistaina ja keskiviikkona onneksi muistin ja räpsin hienoja kuvia! Pääsin laskettelun makuunkin ihan uudella tavalla, kun maisema vähän vaihtui.

Ensimmäisen laskettelupäivän jälkeen olo oli kieltämättä varsin arka joka puolelta, mutta onneksi kroppani näytti muistavan lasketteluun tarvittavat lihakset melko nopeasti. Keskiviikkona olo olikin jo varsin mukava, eikä joka puolelle enää sattunut! Huvitin myös itseäni seuraamalla ranskalaisten pukeutumista; itse laskettelin ohuella kevättakilla ja parilla villa- ja fleecepaitakerroksella, mutta ranskalaisilla oli päällään saman verran aluskerrastoja kuin minulla niiden paksujen laskettelutakkiensa alla. Pakkasta siis oli maksimissaan joku -5C...

Keskiviikkoiltana suunnistimme hostsiskoni kanssa juna-asemalle ja otimme suunnan kohti Pariisia. Junamme oli perillä Pariisin Gare de Lyon -asemalla siinä yhdentoista kieppeillä, jonka jälkeen seikkailimme vielä metrolla kotiin. Tässä vaiheessa todellakin huomasin ne laukussani painavat useammat kirjat... Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvinnut kävellä aivan mahdottoman pitkiä matkoja.

Tänään olen naputellut sitä koulun TPE-tutkielmaani, jonka pitää ilmeisesti olla valmis jo joululoman jälkeen. Minä en oikein tiedä näistä aikatauluista, sillä ne muuttuvat koko ajan! Minua vähän inhottaa tuo tutkielman teko, sillä näille ranskalaisoppilaille se on tosi iso juttu, mutta minulle sillä ei ole mitään merkitystä. Ison työn minäkin joudun sen kanssa silti tekemään. Iltapäivällä ohjelmassa taitaa yleisen laiskottelun lisäksi olla pieni Pariisissa pyörähtäminen, matkalaukkujen purkaminen ja joulunjälkeistä siivoilua sekä järjestelyä. Kokkaaminen taitaa olla myös minun hommani nämä pari päivää, sillä hostsiskoltani se ei kuulemma oikein onnistu.