Joululoma!

Jouluisia tunnelmia Pariisista! Tänä aamuna täällä oikein pyrytti lunta, tosin tällä hetkellä lumisade taitaa olla muuttunut vesisateeksi. Tämä loppuviikko on ollut varsin ohjelmantäyteinen. Koulussa olen käynyt lähinnä kääntymässä, tällä viikolla ei ole ollut paljonkaan oppitunteja ja perjantaina oli viimeinen päivä ennen joululomaa.

Torstaiaamuna pidin englannintunnilla esitelmän suomalaisesta koulujärjestelmästä. Alun perin tarkoituksena oli verrata eri maiden koulujärjestelmiä, mutta jostain mystisestä syystä olinkin ainoa paikalla oleva esitelmänpitäjä. Yhden oppitunnin sain kyllä kulumaan varsin näppärästi yksinkin puhumalla. Kurssimuotoinen lukio tuntui olevan näille ranskalaisille aivan käsittämätön juttu, en ole varma, ymmärsivätkö he sen ideaa vieläkään. Kerroin myös, että minulle on ollut vaikeaa se, että ranskalaiset eivät tiedä vaihto-oppilasasiasta ollenkaan. Ranskassa vaihto-oppilastoimintaa on hyvin vähän, sillä kuulemma kouluun on vaikea tulla takaisin, jos sieltä on vuoden pois.

Torstain hyppytunneilla lähdin yhden luokkakaverini kanssa toisen luokkakaverimme luokse kylään. Hyppytunnit oli paljon mukavampi viettää näin kuin esimerkiksi koulun kirjastossa istumalla! Nyt kun ranskan kieli alkaa sujua paremmin, niin ranskalaisten nuorten kanssa on mukavampi olla ja voin pikku hiljaa alkaa puhua jo kavereista. Iltapäivänä lähdimme vierailemaan Cité des Sciencesissa, eräänlaisessa luonnontiedemuseossa. Paikka oli mielenkiintoinen, haluaisin joskus käydä siellä uudestaankin paremmalla ajalla, nyt kävimme tutustumassa vain optisten harhojen puoleen. Cité des Sciences kuitenkin sijaitsi aivan toisella puolella Pariisia, joten matkustamiseen meni aika pitkä aika. Pariisissa matkustettaessa ei puhutakaan matkasta vaan ajasta; esimerkiksi ero lauantai-illan ja sunnutaiaamun välillä on huomattava.

Perjantaina pyörähdin koulussa hurjat kaksi tuntia, sen jälkeen alkoi minun joululomani. Muulla luokalla oli siis koulua vielä lauantainakin. Ranskalaisessa koulussa ei vietetä minkäänlaisia juhlia eikä juhlia muutenkaan huomioida, joten koulussa joulun lähestymistä ei pahemmin huomannut. Perjantai-iltapäivänä viihdytinkin itseäni pyöräyttämällä piparitaikinan. Raaka-aineiden hankinnassa oli tosin hieman ongelmia; pomeranssinkuorta ei löytynyt mistään (käytin lopulta jauhettua appelsiinkuorta) ja siirappikin löytyi vasta etsinnän jälkeen ja maistui vähän hassulta (siirapissa oli hieman lakritsin makua). Suomalaisen keittiön perusraaka-aineet näyttävätkin olevan harvinaisuuksia Ranskassa...

Perjantai-ilta ja alkuyö kuluivatkin sitten isäntäperheeni tuttavaperheen luona päivällistäessä. Tuttavaperhe asui jonkin matkaa Pariisin ulkopuolella isossa ja hienonnäköisessä talossa, tunsin oloni siellä melko pieneksi... Ruoan jälkeen ei todellakaan ollut nälkä, sillä laskujeni mukaan söimme neljä ruokalajia sekä lopuksi vielä kahvin tai teen.

Lauantaiaamuni aloitin piparinleivonnalla. Alkuun piti kuitenkin hieman improvisoida, sillä piparitaikinani ei halunnut irrota muovikelmusta, en tiedä, olinko loppujen lopuksi lisännyt liian vähän jauhoja vai mistä oli kyse. Aikani taikinan kanssa painittuani ja jauhoja lisäiltyäni koostumus onneksi alkoi näyttää oikealta, joten pääsin käyttämään superhienoa Suomen mallista piparkakkumuottiani (vilkaiskaa edellisen postauksen kuvat)!

Lauantai-illan ohjelmaan kuuluivat vielä vierailu eräässä Pariisin pikkumuseossa, visiitti Montparnassen tornissa (näkyvyys oli tosin tässä lumisateessa aika huono, muuten paikka olisi ollut tosi hieno), päivällinen Crêperiessä ja Raiponce-elokuva hostisäni kanssa. Crêpet ovat yksiä ranskalaisen ruokakulttuurin erikoisuuksista, ne ovat alkujaan lähtöisin Pohjois-Ranskan Bretagnen alueelta. Crêpe yksinkertaisesti on täytetty lettu; suolainen versio on nimeltään galette. Makeita crêpejä saa joka kadunkulmasta, suosituin versio taitaakin olla Nutella-töhnällä täytetty versio... "Oikeampia" crêpejä ja galetteja kannattaa ostaa oikeista crêperieistä, maistuvat oikeammilta ja paremmilta kuin ne Nutella-versiot.

Raiponcea (Disneyn versio Tähkäpää-sadusta, tulee Suomessa elokuviin Googlen mukaan nimellä Kaksin karkuteillä) katsoessa sisäinen viisivuotiaani pääsi valloilleen ja räkätin valehtelematta koko elokuvan ajan lähes taukoamatta. Huumorintajuni on tällä hetkellä varsin kummallinen omasta mielestänikin, sillä en kuitenkaan ymmärrä ranskankielistä huumoria kovin hyvin. ”Paremman” huumorin puutteessa tuleekin naurettua ihan tyhmille asioille... Raiponce oli kuitenkin tosi kiva leffa ja ihastuin sen musiikkiin totaalisesti! Hehkutan vielä vähän elokuvalippujen hintoja; 3D-leffa lauantai-iltana alle 26-vuotiaalle Pariisin alueen matkakortin alennuksilla maksoi 7,90 €.  J'en aime.

Postissa tuli tällä viikolla myös ensimmäisen trimestren  koulutodistukseni, joka tosin oli osoitettu hostvanhemmilleni. Huvittavaa siinä oli se, että keskiarvoni oli parempi kuin luokan keskiarvo (minulla 11.80, luokalla 11.66), tosin ranskasta ja historiasta en saanut arvosanoja. Todistuksesta näki myös, että monesko olin missäkin aineessa ja luokassa yleensäkin (yleissijoitukseni oli jopa 12., en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa...). Tällainen menettely ei minun mielestäni kyllä palvele ketään, sillä mitä mieltä siinä on, että tiedän olevani ”luokan 12. paras oppilas”? Tässä taas on yksi asia, joka mielestäni suomalaisessa koulussa hoidetaan paremmin.