Minäkin olen alkanut päästä jo hieman enemmän joulutunnelmaan, sillä eilen laitoimme isäntäperheeni kanssa joulukoristeita. Kuusi tuotiin sisälle ja koristeltiin jo eilen (sellainen pieni kuusi, ehkä 1,2 metriä korkea, mutta sitäkin leveämpi...) ja olohuoneeseen laitettiin joulukoristeita. Joulukoristeista huomaa Ranskan olevan katolinen maa, sillä esimerkiksi pianon päällä on tällä hetkellä Joosef ja Maria -patsas, vaikkei isäntäperheeni uskonnollinen olekaan.
Arki sujuu täällä samalla tavalla kuin ennenkin; koulussa joulun lähestymisen huomaa lähinnä ruokalan erittäin kitch-henkisistä (ja aika tyylittömistä) joulukoristeista. Ranskalaisessa koulussa ei ole minkäänlaisia juhlia, eikä siellä muutenkaan huomioida erilaisia juhlia.
Perjantaina minulla oli jälleen koulua vain klo 8-12, joten iltapäivällä suunnistin Pariisin Montparnassen elokuvateatteriin katsomaan uusimman Harry Potterin. Silloin onneksi lippuja oli vielä hyvin saatavilla, iltapäivänäytös ei ollut täynnä. Elokuvissa käyminen ei ole täällä edes kallista, sillä julkisen liikenteen kortilla saa alennusta, joten leffalippu maksaa 5,90€. Finnkinon hinnat Suomessa tuntuvatkin aika riistämiseltä... Elokuvan valinnassa saa kuitenkin olla tarkkana, sillä iso osa näytöksistä on ranskaksi dubattuja versioita. Minähän en halua sellaisia katsoa, ja onneksi hostperheenikin katsoo elokuvat aina alkuperäisversioina. Televisiosta tulevat elokuvat, tv-sarjat yms. on kuitenkin aina dubattu ranskaksi, johon en ole vieläkään tottunut. Viime viikolla yhtenä päivänä televisiosta tuli Harry Potter ja feeniksin kilta, joka ei yhtään vaikuttanut ”oikealta” Harry Potterilta väärien äänien vuoksi.
Koulussa minunkin täytyy tehdä muiden tavoin TPE-tutkielma. TPE:n (travaux personnel encadrés, ”henkilökohtainen rajattu työskentely”) arvosana vaikuttaa suoraan bacin (ylioppilaskirjoitukset) arvosanaan, joten luokkalaiseni työskentelevät tosissaan. Kyseessä on siis noin viisisivuinen tekstidokumentti (onneksi saan tehdä sen englanniksi) ja joku ”lopullinen tuotos” pareittain tai pienryhmissä. Minun ryhmäni aihe on onneksi kuitenkin ihan mielenkiintoinen (The emergence of homosexual movement in the United States of America, ”homoseksuaalisen liikkeen synty USA:ssa”), ja kun en muissa aineissa kuitenkaan mitään tee, niin luulen saavani tutkielmani tehtyä kunnialla. Minulla on koulua tällä hetkellä paljon vähemmän kuin näillä ranskalaisilla; viikossa 23 tuntia, perusranskalaisella keskimäärin 30 h.
Lauantaiaamuna leivoin isäntäperheelleni pullaa. Se kuitenkin hieman epäonnistui, sillä hostäitini kuivahiiva ei ollut aivan eilispäivänä ostettua... Pulla siis maistui hyvältä, mutta oli koostumukseltaan varsin raskasta, sillä pullataikina ei noussut yhtään. Ranskalaisetkin tuntevat eräänlaisen pullan (”brioche”), joten pullataikina ei ollut aivan uusi tuttavuus.
Iltapäivällä lähdin hostvanhempieni kanssa vierailemaan Orsayn museossa. Tykkäsin siellä käymisestä kovasti, museo on tosi kaunis rakennus (vanha rautatieasema) ja näyttelyt olivat mukavia. Varsinkin vieraileva Gérôme-näyttely oli kiva nähdä. Turisteja kuitenkin Pariisissa aina riittää; tällä hetkellä ei edes ole turistikausi meneillään, mutta jouduimme silti jonottamaan museoon sisälle vartin verran.
Ranskan kieleni on edennyt hurjasti alkuaikoihin verrattuna. Nykyään ymmärrän jo varsin hyvin ja esimerkiksi päivällispöytäkeskustelut ymmärrän kaikki. Yhtenä päivänä katsoin sivusilmällä jotain television keskusteluohjelmaa, ja tajusin vasta jonkin aikaa katsottuani, että ymmärsin kaiken, mitä siinä sanottiin (oli muuten aika hurja tunne). Minulla ei ole Pariisissa käydessänikään enää samalla tavalla turistiolo kuin alkuaikoina oli. On aivan totta, että ranskalaiset eivät puhu englantia (joitan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), joten olen alkanut päästä tähän kulttuuriin aivan uudella tavalla sisälle kielenoppimisen myötä. Tosin niinhän se on jokaisen kulttuurin kohdalla. Jopa se aikamuotojen käyttäminen (lähinnä tässä vaiheessa passé composé ja l'imparfait) on oikeasti alkanut aueta minulle! Ranskan kielioppi on kuitenkin varsin kinkkinen, joten sen parissa riittää työskenneltävää vielä pitkään.
Teitittelykin on pikku hiljaa alkanut sujua. Ranskassa siis teititellään kaikkia vieraita (tosin nuoret sinuttelevat toisiaan), koulussa opettajia jne. Pääasiassa opettajat sinuttelevat oppilaita, tosin tähänkin on poikkeuksia, kuten minun STV:n ja fysiikka-kemian opettajani, jotka teitittelevät myös oppilaita. Varsinkin aluksi teitittely tuntui todella oudolta, mutta kaikkeen tottuu (Suomeen palatessani kuulostan naurettavalta, jos tämä tapa jää päälle...). Ranskalaisessa tapakulttuurissa tittelit ovat muutenkin tärkeämpiä kuin suomalaisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti