Vapaa-ajan huvituksia

Laiskimuksena vietän sunnuntai-iltapäivääni tietokoneen ääressä, vaikka sää onkin aurinkoinen ja varsinkin lenkille lähteminen olisi oikeasti varsin tarpeellista... Ei sitä aina vain jaksa olla viitseliäs.

Loppuviikosta minulla onkin ollut enemmänkin ohjelmaa. Torstaina meillä oli taas luokan kanssa teatteriin meno, näytelmän nimi oli ”La Panne” (suomeksi sanakirjani mukaan ”moottorivika”), näytelmän alkutilanteessa päähenkilön auto oli siis mennyt rikki. Tämän näytelmän kesto oli sentään vähän inhimillisempi (1h 20 min) kuin edelliset näytelmämme, mutta minua ei hirveästi kiinnostanut seurata viiden näyttelijän syömistä koko näytelmän ajan... Koko aikaa en myöskään jaksanut keskittyä ihan parhaani mukaan, joten jälkeenpäin kehittelin tarinaan omiani, kun en alkuperäisversiota tajunnut.

Perjantaina minulla oli vain kaksi tuntia koulua, mutta ne olivat klo 11 ja klo 16.30... Illalla illallistin Pariisissa vierailevan serkkuni kanssa, oli mukavaa! Montmartren sokkeloisilla kujilla suunnistaessa meinasi tosin mennä sormi välillä suuhun, sillä pimeässä kartalta pikku katuja tihrustaessa usko omaan suuntavaistoon oli vähän koetuksella. Paluunkin piti olla helppo nakki, sillä minun piti päästä suoralla metrolinjalla, mutta metroni lakkasi toimimasta juuri silloin, kun minä olin matkustamassa... Jouduin siis vaihtamaan muutamaan kertaan ja palaamaan kiertoteitä (jalat huusivat korkkareissa hallelujaa), ja perheeni lopulta haki minut yhdeltä metroasemalta, sillä kello läheni jo puolta yötä.

Lauantaina jatkoin taas Pariisi-oppaana toimimista. Oli muuten tosi hauskaa tulkata ranskaa! Huomasin itsekin, että oikeasti olen oppinut tätä kieltä tässä reilun puolen vuoden aikana ihan hirveästi. Illallistimme Léon-nimisessä mereneläväravintolassa, ja söin kyllä elämäni parhaan simpukka-, mustekala- ja katkarapuannoksen! Nyt Ranskan-vuoteni aikana olen tutustunut ihan uudella tavalla joihinkin ruoka-aineisiin ja simpukat kuuluvat niihin. Aion kyllä vielä ennen kotiinlähtöä käydä Léonissa syömässä toisenkin kerran.

Tänään sunnuntaina aamupäivä kuluikin Pariisin kirjamessuilla (Salon du Livre), jossa tänä vuonna teemana olivat pohjoismainen kirjallisuus. Minä ostin vain yhden vihkon; kirjoja olen ostanut muuten täällä niin paljon, mutta Blandine ja Mathilde ostivat enemmänkin kirjoja – mm. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ranskankielisenä versiona (”Les sept frères”). Thorgal-sarjakuvasta kertova näyttely taisi olla suosikkipaikkani koko kirjamessuilla.

Nyt kun olin pitkästä aikaa suomalaisseurassa (Hannaa ei lasketa, sillä hän on vaihtari...), huomasin kyllä, että on minuunkin tarttunut joitain ranskalaisia tapoja. Esimerkiksi ”pardon” ja ”excusez-moi” tulevat nykyään suusta ihan ajattelematta, ja myös kiitän ranskaksi useammin kuin suomeksi. Tajusin myös, että olen oikeasti tottunut joihinkin ranskalaisiin tapoihin tosi hyvin – kuten vaikka siihen, että aamu- ja iltatee ryystetään näin suomalaisnäkökulmasta puurokulhoista. Makeaa aamupalaa sen sijaan en edelleenkään syö, vaikka aamupatongilleni monesti hunajaa laitankin.

Muuten olen nyt vapaa-ajallani viihdyttänyt itseäni katsastamalla tämän kevään ylioppilaskokeiden tehtäviä... on minullakin huvit. Pitkän ranskan luetunymmärtäminen ei tuottanut kummemmin vaikeuksia, mutta kieliopin kanssa on vielä tekemistä... Ajattelin kylläkin aloittaa harjoittelun Blandinen avustuksella tässä pikku hiljaa. Ruotsin koetta en ole uskaltanut vielä edes avata.

Lisäys: Viime päivät olen surffannut YouTubesta ranskalaista stand up -komiikkaa, Kev Adams on ihana! Tässä yksi suosikeistani (ranskankielinen, luonnollisesti): Fan de Facebook