Honfleur-viikonloppu

Tämän viikonlopun vietimme siis pienessä rannikkokaupungissa nimeltään Honfleur. Eilen aamulla starttasimme autotallista klo 10, olin vähän yllättynyt, kun nämä ranskalaiset pysyivät täsmälleen aiemmin suunnitellussa aikataulussa... 

Honfleur oli tosi sympaattinen pikkukaupunki Ranskan pohjoisrannikolla, missä Seine laskee mereen. Se on kuulemma varsin vanha kaupunki, sen perustivat muinaiset normandialaiset, jotka saapuivat pohjoisesta. Honfleur on mereltä katsoen Seinen oikealla puolella, vasemmalla puolella on kaupunki nimeltään Harfleur. Hon ja har ovat kuulemma näiden perustajien sanat oikealle ja vasemmalle. Olivierille kiitokset tästä historianoppitunnista! Asukkaita Honfleurissa ei kuulemma hirveästi ole, mutta turisteja sitäkin enemmän. Saatoin kuulla jopa hieman suomea, mutten ole ihan varma. Päivän ohjelmaan kuului käveleskelyä ympäriinsä, lounaan syöminen crêperiessä (huonompi homma minun laihdutushaaveilleni...) sekä illallinen ravintolassa (crème brûlée ei sekään taida olla ihan niitä kaikkein kevyimpiä ruokia). Ilmat eivät tälläkään kertaa suosineet, kuten Blandine harmitteli – pääsääntöisesti joka paikassa, missä olemme vierailleet, on satanut vettä (Chambord, Lyon...).

Pahimman sateen aikana vierailimme säveltäjä Erik Satie -museossa, joka oli vähän erikoisempi, mutta silti erittäin hauska tapaus. Lähtiessämme museokierrokselle saimme mukaamme isokokoisia mp3-soittimia muistuttavat härvelit sekä kuulokkeet. Museossa kiertäessämme musiikki vaihtui aina paikan mukaan. Museoesineistöön kuuluivat mm. isokokoista päärynää esittävä liikkuva patsas , lihasvoimalla toimiva ”karuselli” sekä itsekseen soittava flyygeli. Minulla on nyt myös Satien Gnossiennes -pianonuottivihko, josta ajattelin alkavani harjoitella vähän uusia kappaleita. Olen nyt vaihto-oppilasvuonnani tähän asti pitänyt aika paljon taukoa soittamisesta, mikä näyttää tehneen ihan hyvää – nyt esimerkiksi taas pianonkin soittaminen tuntuu uudella tavalla kivalta. Onnekseni isäntäperheelläni on piano, jota saan pimputella aina halutessani, joten nyt taidan alkaa soittaa ihan uudella tarmolla.

Täytyy myös sanoa, että oli tosi kiva nukkua hotellissa kunnon ilmavan peiton sekä pussilakanan kanssa! Isäntäperheeni nimittäin käyttää yhdistelmää huopa + tavallinen lakana, josta en ole itse suuremmin ikinä pitänyt. Minulla on täällä myös kaksi peittoa: ohut huopa sekä paksumpi ja pienikokoisempi täkki. Monesti yöllä herään siihen, että täkki on liukunut lattialle ja minulla on kylmä... pienet asiat voivat joskus ärsyttää.

Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen suuntasimme nokkamme kohti toista rannikkokaupunkia nimeltään Etretat. Säät eivät edelleenkään suosineet, mutta sunnuntaina ei sentään satanut pientä satunnaista ripsimistä lukuun ottamatta. Maisemat olivat kuitenkin huikeita! Katsokaas kuvat, ei sitä voi muuten selittää. Lounaaksi valitsin salaatin, mutta ranskalaisissa salaateissa on tietysti aina hurja määrä salaatinkastiketta sekä juustoa, joten eipä sekään loppujen lopuksi kovin kevyt vaihtoehto ollut. Hyvää se kuitenkin oli.

Viikonlopun ainoa huonompi puoli oli Mathilden jatkuva kärttyisyys. Mathilde on siis tavallisesti tosi mukava tyttö ja viihdyn hyvin hänen seurassaan, mutta toisaalta hän on aika helposti tulistuva ja temperamenttinen tapaus, ja jos hän on huonolla tuulella, niin kaikki taatusti huomaavat sen. Välillä minua ärsyttää Mathildessa kovasti se, että minä tunnen olevani meistä se aikuismaisempi tapaus, vaikka hän on minua nelisen vuotta vanhempi. Vaikkei Mathilde minulle tiuskinutkaan, niin yhteisessä hotellihuoneessamme tunnelma ei silti ollut kovin hilpeä.

Arjesta minulla ei ole sen kummemmin kirjoitettavaa. Viikot humahtavat nykyisellään ohitse varsin nopeasti; tuntuukin hassulta, että nyt on jo miltei maaliskuun puoliväli. (Yritän saada kuvat ladattua huomenissa, Blogger tökkii tänään.)