Siinäpäs se on viikko vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Tähän arkeen täällä alkaa pikku hiljaa tottua, joten jokaista asiaa ei enää tule heti raportoitua tänne. Kaikkeen näemmä tottuu, kun tuo koulupäivien pituuskaan ei enää kauhistuta. Puoli neljään kestävä päivähän on oikeasti tosi lyhyt... Mieliala koheni paljon myös siitä, että sain jättää saksantunnit pois. Ne olivat ahdistuksen aihe, sillä en ymmärtänyt siellä yhtään mitään ja tuntien sisältö oli tosi puuduttavaa.
Viime sunnuntaina tuli nähtyä tämän vuoden Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun voittanut elokuva Uncle Boonbee (en ole ihan varma tuosta nimestä...). Täytyy sanoa, että oli kyllä varsin mielenkiintoinen elokuvakokemus, mutta tulipahan sekin nähtyä.
Perjantaina olisi pitänyt matematiikan tunnille palauttaa jokin kotona tehty laskujuttu, mutta minähän en ollut ymmärtänyt, että sellainenkin pitäisi tehdä. Onneksi luokkalaiseni auttoivat; matematiikan kanssa ei minulla ole täällä ongelmia, mutta se ranskan ymmärtäminen ei ihan vielä luonnistu niin hyvin. Sen täällä huomaa, että ranskalaiset eivät oikein ulkomaalaisista piittaa, kun monet opettajatkin odottavat minulta suunnilleen samaa kuin muilta oppilailta. Matematiikanopettajankin mielestä oli ilmeisesti kummallista, että minulla ei ole ongelmia matematiikan kanssa vaan ranskan kielen. Täytyy myöntää, että muutaman kerran on tullut mietittyä, että miksen valinnut englanninkielistä maata. Kielitaito merkitsee tosi paljon, ja sen tajuaa oikeasti vasta kun paikallista kieltä ei ymmärräkään.
Eilinen lauantai oli mukavin päivä pitkään aikaan, sillä täällä oli ensimmäinen vaihtaritapaaminen. Lähdin kiertämään Pariisin Bastillen aluetta vähän aikaisemmin tämän alueen toisen suomalaisen kanssa. Tuli nähtyä ranskalainen mielenosoituskin (koski eläkeiän noston vastustamista) ja ostettua sellaisesta käsityöläiskojusta korvakorut. Vaihtaritapaamisessa oli yhteensä vain neljä vaihtaria (me kaksi suomalaista, uusiseelantilainen ja kanadalainen). Aluevalvojankin tapasin ensimmäistä kertaa, hän oli tosi mukava nuori mies. Parin viikon päästä ohjelmassa olisi myös retki Pariisin Disney Worldiin, jihuu!
Tänään lupasin leipoa isäntäperheelleni korvapuusteja. Tähän reiluun kolmeen viikkoon on jo tähän mennessä mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta ainakin tällä hetkellä elämä hymyilee ja aurinko paistaa. Täytyy nauttia siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti