The dance of the leaves when the autumn winds blow

Tällä kertaa lähettelen terveisiä aurinkoisesta mutta kylmästä Pariisista. Viikonlopun helteistä ei ole enää ollut tietoakaan ja varsinkin aamuisin ilma on oikeasti hyytävä!

Pariin päivään on taas mahtunut kaikennäköisiä tapahtumia. Maanataina olin taas hostäitini kanssa uimassa, siitä taitaa tulla viikottainen rutiini. Ihan hyvä juttu, niin on motivaatiota lähteä uimahalliinkin... Uimahalli on ihan mukava paikka, vaikka siellä onkin näin suomalaiseen makuun ihan liikaa ihmisiä. Lenkkeilyäkin olen yrittänyt välillä harrastaa, tosin tässä lähettyvillä oleva puisto on lenkkeilytarkoitukseen ihan liian pieni ja kävelyteillä on vähän ikävä juosta, mutta täytyy joku päivä lähteä seikkailemaan lenkkarit jalassa johonkin suuntaan.

Tiistaina alkoi taas julkisen liikenteen lakko, joten kulkemisten kanssa piti hieman improvisoida. Lähdinkin tiistaiaamuna talsimaan kohti bussipysäkkiä, sillä lähijunia kulki vain tunnin välein. Bussipysäkin löytäminen oli sekin oma operaationsa, sillä olen kulkenut bussilla nro 169 vain kerran aikaisemmin ja se oli yli kuukausi sitten. Busseja piti mennä useampi tunnissa, mutta jouduin kuitenkin odottelemaan pysäkillä puoli tuntia, mikä tarkoitti sitä, että kuitenkin myöhästyin koulusta. Ihme kyllä, koulun portti oli auki, ja englanninopettajakin oli ymmärtäväinen myöhästymisen suhteen. Lakko jatkui myös tänään keskiviikkona, valitettavasti... Lakot ovat yksi niistä periranskalaisista vähemmän mukavista asioista, kuten hostisänikin totesi. Myös mielenosoituksia on paljon, mutta ne ovat yleensä Pariisin keskustassa, eli ne eivät vaikuta minun elämääni.

Keskiviikkona minulla on koulua vain kolme tuntia (klo 8–11), joten iltapäiväksi täytyy aina kehitellä jotain tekemistä. Tänään lähdin metsästämään itselleni talvitakkia kylmien aamujen pelästyttämänä. Hostäitini heitti minut läheiseen ostoskeskukseen jossa sitten seikkailinkin kolmisen tuntia. Löysin ihanan takin lopulta Zarasta <3 Ostin myös suklaakahvin niinkin ranskalaisesta putiikista kuin Starbucks Coffee, mutta kyseisessä ostoskeskuksessa se oli ainoa kuppila, joten annettakoon se anteeksi...

Vaikeinta koko vaihto-oppilaanaoloaikanani täällä on ollut kouluun sopeutuminen. Alan jo olla tottunut siihen, mutta puoli kuuteen kestävät koulupäivät ja lauantaiaamun tunnit eivät edelleenkään ole mitään ruusuilla tanssimista (ruusun piikeillä tanssimista paremminkin). Minä en myöskään saa tunneista hirveästi irti, sillä yleensä opettaja vain sanelee ja oppilaat kirjoittavat hirvittävästi muistiinpanoja. Ihmettelen vähän, että miksi näillä oppilailla edes on koulukirjat, kun ei niitä ikinä käytetä... Olenkin jättänyt koulukirjat pois laukusta, sen sijaan kannan mukanani värikyniä ja paljon muistiinpanopaperia. Paperille tulee koulussa kyllä kirjoiteltua muutakin kuin koulujuttuja, mm. suunniteltua tulevia blogitekstejä... Yritän useimmilla tunneilla parhaani mukaan kuunnella ja keskittyä, tosin sitäkään ei jaksa kovin intensiivisesti kuin vähän aikaa kerrallaan. Luonnontieteiden tunnit ovat aika rankkoja, kun nillä yritän keskittyä kovasti koko ajan. Opettajat ovat sen verran pelottavia, että on pakko yrittää...

Opettajan ja oppilaiden suhde on täällä myös erilainen kuin Suomessa, mutta sekin riippuu aika paljon opettajasta. Luokanvalvojani on ihan hauska keski-ikäinen mies, ja hänen tunneillaan kyllä ollaan aika epämuodollisia (siis ranskalaisittain epämuodollisia, opettaja on silti Monsieur tai Madam ja häntä teititellään), mutta esim. englanninopettajani on toista luokkaa. Hänen tunneillaan ei pilailla ja opettajalle ei todellakaan sanota vastaan... Tiistaina tunnilla oli aikamoinen sanaharkka hänen ja muutaman oppilaan välillä. Ymmärsin siitä sen verran, että oppilaat kritisoivat opettajan opetusmetodeja. Sanottakoon englannintunneista sen verran, ettei ole hirveän rohkaisevaa puhua englantia, kun opettaja huomauttaa jokaisen virkkeen jälkeen virheistä.

Ranskalaisessa lycéessä ei myöskään ole samanlaista vaihto-oppilastoimintaa kuin Suomessa. Näille ranskalaisille olenkin aikamoinen kummajainen, kun en osaa ranskaa ja olen tullut tänne yksinäni. Luokanvalvojani (tai miten se professor principal sitten kääntyykään suomeksi) on onneksi mukava ja kyselee aina välillä, miten minulla menee. Myös SVT:n (jonkinlainen luonnontiedeaine, liippaa fysikkaa) ja matematiikanopettajieni kanssa olen oikeasti keskustellut ja he ovat ollet kiinnostuneita minusta.

Paluupäiväni onkin ilmeisesti kesäkuun puolella eikä heinäkuussa kuten alunperin luulin. En siis olekaan täällä koulun loppumiseen asti. Tällä hetkellä alustava päivämäärä 10.6. tuntuu ihan hyvältä, sillä pääsen koulustakin aikaisemmin pois... Olen myös lueskellut muita Ranskalla vaihdossa olleiden blogeja, ja samansuuntaisia ajatuksia monella on koulunkäynnistä.

Vaikka tässä valitankin taas paljon ranskalaisesta koulujärjestelmästä, niin elämä sujuu täällä silti ihan mukavasti. Isäntäperheeni on edelleen tosi mukava, tosin hostsisko saa välillä kiukkukohtauksia ja hostveljen mutinasta on edelleen vaikea saada selvää... Täällä ”kotona” on kuitenkin aina kiva olla. Valoa kouluangstiin tuovat myös ensi lauantain Disney Landin vierailu (odotan sitä kuin viisivuotias Joulupukkia) ja ensi viikon jälkeen alkava puolentoista viikon syysloma. Menemme lomalla sillon hostperheeni kanssa maaseudulle näiden mökille sekä vierailemaan Pariisin lähettyvillä olevaan Chambord-nimiseen linnaan. Niitä odotellessa!

Katsokaapas kuva !