Tapani mukaan en ole tänäkään sunnuntaina saanut aikaiseksi mitään, mutta pitäähän niitä laiskottelupäiviäkin välillä pitää... En voi lähteä edes lenkille, sillä viime aikojen ahkeran lenkkeilyn ja kävelemisen seurauksena oikeassa jalassani on hirveän kokoinen rakko, jonka paranemista on nyt pakko odottaa. Eilisiltapäivän jalkaisin liikkuminen alkoi nimittäin olla jo varsin tuskallista...
Torstaina illallistimme Olivierin veljen Jean-Phillipin luona. Täällä Ranskassa ollessani olen vahvistanut käsitystäni siitä, että ruokaileminen on ranskalaisille tosi tärkeä asia, ja yleensä aina tuttavien ja ystävien tapaamiseen kuuluu aterioiminen yhdessä. Yleensä silloin syödään aperitiivin lisäksi myös vähintään neljä kunnon ruokalajia (alkuruoka, pääruoka, juustoa, jälkiruoka). Hei hei, laihdutuskuuri...
Perjantaina oli siis aprillipäivä eri ranskaksi ”Poisson d'avril” (suomeksi ”huhtikuun kala”). Täällä on tapana, että ihmiset liimailevat toistensa selkiin kalankuvia, ja käytännön pilojakin harrastetaan jonkin verran. Filosofian opettajammekin teki pienen pilan: käsittelimme tunnilla ensin filosofisen tekstin analysoinnin perusteita, jonka jälkeen saimme tekstin analysoitavaksi. Kyseinen teksti kertoi siitä (mitä minä sen filosofisista sanankäänteistä ymmärsin), kuinka ihminen on orjuuttanut simpanssin, ja kuinka ihminen ei voi ymmärtää, kuinka simpanssi kärsii yhteisen kielen puutteesta johtuen. Onneksi sitä ei loppujen lopuksi tarvinnutkaan analysoida... Iltapäivällä harrastin vähän spontaania kuntoliikuntaa myöhästyttyäni hyppäriltä palatessani tavallisesta junastani. Jouduin siis tulemaan myöhemmällä junalla, mikä tarkoitti sitä, että asemalta koululle piti reippailla noin seitsemässä minuutissa (yleensä siihen menee ainakin 10 minuuttia reippaastikin kävellen). Kerkesinpäs kuitenkin tunnille, vaikka olikin aika hiki...
Näin suomalaisena eilispäivän sää kävi mitä parhaimmasta kesäpäivästä. Vapaan terassipöydän löytäminen kahvilasta oli myös tavallista kinkkisempää, sillä koko Pariisin populaatio taisi viettää lauantai-iltapäiväänsä ulkosalla... Illalla menimme isäntäperheeni kanssa seuraamaan sellaista sirkus-/tanssiteatteriesitystä, jossa viisi tanssijaa esitti erilaisia sirkus- ja tanssikuvioita sellaisen ylös-alas ja oikealle-vasemmalle liikkuvan ”lavan” alla, päällä, siitä roikkuen ja sivuilla. Ilta oli tosi kiva (vaikka teatterissa olikin melkein yhtä paljon lämpöasteita kuin saunassa)! :)
Nyt vaihtovuoteni aikana olen tullut paljon tietoisemmaksi ajan kulumisesta kuin ennen. Monesti ennen lomilla saatoin elää pitkänkin ajan tietämättä viikonpäivistä ja päivämääristä mitään, mitä täällä ei ole tapahtunut ollenkaan. Nykyisin aika kuluu paljon nopeammin kuin vaihtovuoden alussa, mutta tiedän silti koko ajan, missä mennään. Esimerkiksi tänään kotiinpaluuseeni on jäljellä vielä 2 kuukautta ja 1 viikko.
Täällä minulla on myös paljon vähemmän vain sellaisia mitääntekemättömyyspäiviä, joita saattoi kotona lomalla olla useita. Olen ruvennut arvostamaan enemmän sellaista ihan pienten kulttuuririentojen läpiravaamista. Täällä varsinkin kaiken voi laittaa kulttuurikokemusten piikkiin! Tietysti Pariisin ja Rovaniemen kulttuuririennoissa on eronsa, mutta kyllä sieltä Rovaniemeltäkin vaikka mitä kivaa löytyisi, kunhan vain jaksaisi olla aktiivinen (varsinkin nyt täysi-ikäisenä).
Tänään tunsin itseni jokseenkin aikuiseksi maksaessani itse netin kautta ostamiani Mamma mia! -musikaalin lippuja. Enää ei tarvitse turvautua äitin tai isin pankkikorttiin, haha ;) Kesäkuussa sitten kuulemme äitini kanssa, miltä ABBA kuulostaa ranskaksi!
Täytyy muuten vielä hehkuttaa Ensemble, c'est tout -kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa (suomeksi ”Kimpassa”). Katsoimme sen perheeni kanssa tänään, ja se oli oikea hyvän mielen elokuva. Suosittelen kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti