Bretagnen roadtrip, 3/3

Matkapäiväkirja, kolmas osa. 

Torstaina käänsimme auton nokan kohti Normandiaa. Lopullisena määränpäänä oli Le Mont Saint Michel, mutta pysähdyimme matkalla viehättävässä rannikkokaupungissa nimeltään Saint Malo. Saint Malo on kuulemma alun perin merirosvojen peustama kaupunki ja se oli täysin muurien ympäröimä. Tykkään muutenkin rannikkokaupungeista kovasti, joten Saint Malokin oli kiva nähdä! Vierailimme myös 1700-luvulla rakennetussa laivassa nimeltään Étoile du Roy (”Kuninkaan tähti”, vanhahtavaa ranskaa).

Saint Malon kaupungista

Saint Malon rannikkoa

Havainnollistava varoituskyltti ("Varokaa voimakasta nousuvettä")

Étoile du Roy, pieni paatti

 

Le Mont Saint Michel on yksi Ranskan tunnetuimmista turistikohteista, se on alunperin saarelle rakennettu pieni luostari, joka aikaa myöten on kasvanut pieneksi kaupungiksi. Pyhä Mikael on siis se kuuluisa ritari, joka surmasi lohikäärmeen, ja Mont Saint Michel on rakennettu hänen kunniakseen. Paikalla oli kieltämättä oma viehätyksensä, sillä pidän kovasti tuollaisista keskiaikaistyylisistä linnoituksista. Torstai-iltana kävimme syömässä yhdessä ravintolassa ja perjantaiaamun tutustuimme paikkaan ja luostariin vähän perusteellisemmin. Turisteja siellä tosiaan oli, eikä nyt ollut edes sesonkiaika!

Le Mont Saint Michel päivänvalossa

Mont Saint Michelin pääkatu 

Ja Le Mont Saint Michel iltahämärällä

Huipun luostari

Torstaiaamuna Mathilden ja Erwanin pitkään potema flunssa alkoi saada otetta minustakin, joten Mont Saint Michelin satojen portaiden kipuaminen tuntui kieltämättä vähän raskaalta. Harmin paikka, sillä väsyneenä Mont Saint Micheliä en osannut niin arvostaa.

Minulla oli tällä lomalla tosi kivaa, mutta välillä huomasi, että 24/7 samojen ihmisten seurassa kiristi ilmapiiriä. Etenkin Mathilden seurassa sen huomasi... kuuntelin nimittäin monena aamuna valitusta vaikka mistä aiheista. Myös minun ja Mathilden sekä Erwanin käsitykset nukkumaanmeno- ja heräämisajasta eivät käy ihan yksiin: olen itsekin oikea yökukkuja, mutta jos aamulla herätys on odotettavissa kuitenkin kohtuullisen aikaisin, niin yritän mennä nukkumaan tarpeeksi aikaisin – mitäpä sitä hotellihuoneessa muutakaan tekisi (paitsi silloin tietenkin, kun käytössä on langaton netti). En halua kuitenkaan olla aamulla se, joka herättää hostsisarukseni, he kun ovat varsin temperamettisia persoonia niin halutessaan.

Jossain vaiheessa tarkoituksenamme oli viipyä Mont Saint Michelillä kaksi yötä, mutta loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen, että lähdimme ajamaan jo perjantaina. Näin lomasta jäi hyvä fiilis, enkä ehtinyt ärsyyntyä isäntäperheeni seuraan kuitenkaan ihan mahdottomasti. Toisen lomaviikkoni taidankin viettää taas Pariisin merkeissä, kevät on täällä parhaimmillaan!